Dagmar Neovius

Dagmar Louisa Charlotta Neovius (21. toukokuuta 1867 Moskova – 27. heinäkuuta 1939 Helsinki)[1] oli suomalainen poliitikko ja Ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP) ensimmäinen naiskansanedustaja. Ensimmäisen sortokauden aikana hän oli yksi passiivista vastarintaa organisoineista naisista.

Dagmar Neovius
Dagmar Neovius vuonna 1923.
Henkilötiedot
Koko nimi	Dagmar Louisa Charlottta Neovius
Syntynyt	21. toukokuuta 1867 Moskova
Kuollut	27. heinäkuuta 1939 (72 vuotta) Helsinki
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	toimittaja, aktivisti
Poliitikko
Puolue	Suomen ruotsalainen kansanpuolue
Asema	Kansanedustaja
Vaalipiiri	Turun läänin eteläinen vaalipiiri (1907–1909, 1910–1911) Vaasan läänin eteläinen vaalipiiri (1914–1917)
Vanhemmat	Frithiof Neovius Anna Natalie Geschwend
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Dagmar Neoviuksen vanhemmat olivat Haminan kadettikoulun johtaja, kenraaliluutnantti Frithiof Alfred Neovius ja Anna Natalie Geschwend.[2] Hän kuului Neoviusten sivistyssukuun ja hänen veljiään olivat kirjailija Arvid Neovius, pankinjohtaja Arthur Alfred Neovius ja arkkitehti Harald Neovius.[3] Dagmar Neovius kävi Haminan yksityisen ruotsinkielisen tyttökoulun, joka tarjosi poikkeuksellisesti myös tytöille laajasti luonnontieteellistä ja yleissivistävää opetusta. Hänen isänsä oli yksi koulun opettajista.[2] Neovius kouluttautui opettajaksi ja työskenteli Nya svenska samskolanissa 1889–1908. Vuonna 1894 hän perusti oman koulun, Nya svenska småskolanin, jonka johtajana toimi siitä alkaen.[1]

Neovius toimi Naisasialiitto Unionissa ja osallistui 1899 Marttajärjestön perustamiseen. Hän kuului Martta-Yhdistyksen keskustoimikuntaan 1899–1919 ja toimi sen Helsingin osaston puheenjohtajana 1906–1918. Myöhemmin hän oli 1924 perustetun Suomen ruotsalaisen Marttaliiton keskushallituksessa aina vuoteen 1937 asti.[2]

Neovius oli monin tavoin mukana ensimmäisen sortokauden passiivisessa vastarinnassa, alkaen Helmikuun manifestia vastustaneen suuren adressin keräämisestä vuonna 1899. Vastarinnan organisoimiseksi perustettiin 1901 kagaalina tunnettu salainen vastarintaorganisaatio, jonka rinnalle luotiin keväällä 1902 naiskagaali. Neovius valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Seuraavana vuonna hänen koulunsa lakkautettiin Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin aloitteesta, jolloin Neovius siirtyi Tukholmaan. Siellä hän ryhtyi organisoimaan Suomeen suunnattua propagandaa yhteistyössä veljensä Arvid Neoviuksen kanssa, joka oli karkotettu jo aiemmin poliittisten mielipiteittensä vuoksi. Dagmar Neovius vastasi muun muassa Fria Ord -lehden salaisesta levittämisestä Suomeen 1903–1905.[2] Hän auttoi myös Venäjän vallankumousliikkeitä kuten bolševikkeja salakuljettamaan aseita ja räjähteitä Suomen kautta Venäjälle.[4]

Ensimmäisen sortokauden päätyttä Neovius palasi kotimaahansa. Hän toimi uudelleenperustamansa Nya svenska småskolanin johtajana 1906–1908. Hänet valittiin myös ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1907 eduskuntaan, RKP:n ainoana naiskansanedustajana. Hän tosin suhtautui itse naisasiaan varauksellisesti eikä saanut puolueensa naisten täyttä tukea.[2] Neovius oli kansanedustajana kolmeen otteeseen: 1907–1909, 1910–1911 ja 1914–1917. Kahdella ensimmäisellä kaudella hän edusti Turun läänin eteläistä, viimeisellä kerralla Vaasan läänin eteläistä vaalipiiriä.[1] Myös hänen Arvid-veljensä oli samoihin aikoihin RKP:n kansanedustaja.[2]

Neovius työskenteli 1909–1917 aikakauskirjojen Nutid ja Samtid toimittajana sekä ajoittaisena päätoimittajana ja sen jälkeen 1917–1921 Helsingin kaupungin leipäkonttorin (sittemmin korttikeskus) johtajana sekä 1922–1931 tilastokonttorin ylimääräisenä aktuaarina.[1][2]