Dag Solstad

Solstadin esikoisteos oli novellikokoelma Spiraler, joka julkaistiin vuonna 1965. Eräässä kokoelman novellissa tavataan vieraantuneita hahmoja, jotka etsivät jotakin todellista, mutta kohtaavat lähinnä enemmän tai vähemmän epätodellisia tai absurdeja kokemuksia. Artikkelissa Norsk prose – europeisk modernisme (1967) Solstad ilmaiseekin epäuskonsa perinteisiä romaaneja kohtaan ja toivoo, että norjalainen kirjallisuus tuotaisiin nykypäivään uuden eurooppalaisen modernismin avulla. Hän viittaa muun muassa James Joyceen, Marcel Proustiin, Alain Robbe-Grilletiin ja Samuel Beckettiin.

Lyhytproosakokoelmassaan Svingstol (1967) Solstad muuttaa näkökulmaansa. Teoksessa, samoin kuin artikkelissa Tingene og verden (1967) hän tuo esiin uudenlaisen konkretismin, jossa esineet ja asiat eivät enää symboloi ihmisen sisäistä olemusta: ”Annamme kahvipannun olla kahvipannu, ja näemme sen aamiaispöydässä, alumiinisena ja täynnä höyryävää kahvia”, sanoo hän tekstissään Vi vil ikke gi kaffekjelen vinger (”kahvipannulle ei anneta siipiä”).

Vuonna 1969 ilmestyi romaani Irr! Grønt!, jossa Solstad nostaa esiin viisi ristiriitaa identiteetin ja roolin välillä. Päähenkilö Geir Breivik alkaa etsiä itseään, ja tulee siihen tulokseen, että ihminen on vaihtuvien rooliensa summa. Vapaus syntyy siitä, että ihminen on tietoinen roolipelistä. Kirjailija käsittelee teemaa myös artikkelissa Om nødvendigheten av å leve inautentisk.

Vuosina 1974–1980 Solstad julkaisi neljä romaania, jotka täyttävät kommunistisen liikkeen vaatimuksen siitä, että kirjailijan tulisi kirjoittaa kansasta ja kirjallisuuden palvella erityisesti työväenluokkaa. Ensin ilmestyi Syyskuun 25. päivän aukio (1974), joka kuvaa erään työläisperheen elämää kahden sukupolven ajan sosiaalidemokraattisessa Norjassa toisen maailmansodan jälkeisenä aikana, vuodesta 1945 vuoden 1972 Euroopan yhteisön kansanäänestykseen saakka. Myöhemmin ilmestyi sotatrilogia Svik. Førkrigsår, Krig. 1940 ja Brød og våpen, joka suuren henkilögallerian avulla esittelee konfliktia kommunistien ja sosiaalidemokraattien välillä norjalaisen työväenluokan sisällä ennen sotaa, sen aikana ja sen jälkeen.

Solstadin romaaneissa Gymnaslærer Pedersens beretning om den store politiske vekkelsen som har hjemsøkt vårt land (1982) ja Romaani 1987 (1987) puolueella on toisenlainen rooli. Päähenkilöt Knut Pedersen ja Fjord katsovat puolueessa viettämäänsä aikaa taaksepäin, ja kommunistipuolueen olosuhteita käsitellään humoristisesti ja ironisesti. Teoksessa Romaani 1987 Fjord palaa lopulta Arild Asnesin alkuun 1970-luvun dystopiaan. Solstad on itse kuvannut tätä kirjallista kauttaan ”utopistiseksi kaudekseen”.

1990-luvun kirjoissa Solstadin romaanien tyylissä tapahtui selvä käännös. Tämän aikakauden romaaneissa ulkoinen tarkastelu kääntyy sisäiseksi, ja aiheet pyörivät tarkoituksellisuuden ympärillä. Ellevte roman, bok atten (1992) kuvaa pyörätuolissa istuvaa Bjørn Hansenia. Tämä on vapaaehtoisesti päätynyt pyörätuoliin, koska haluaa uskotella ihmisille olevansa halvaantunut. Romaanissa Ujous ja arvokkuus (1994) kuvataan lehtori Elias Ruklaa, joka ei saa sateenvarjoaan auki koulun pihassa. Romaani osoittaa, kuinka elämä hajoaa ympäriltä ja vieraannuttaa päähenkilön todellisuudesta. Yhteistä Hansenille, Ruklalle, professori Andersenille ja T. Singerille on tunne siitä, että kulttuuri ja yhteiskunta ovat rappeutumassa, kaupallisuus ja tylsyys valtaavat alaa ja hahmot joutuvat oman aikansa ulkopuolelle. Sen sijaan, että yrittäisivät puuttua rappeutumiseen, he uppoavat omaan itseensä ja päätyvät ympäröivän todellisuuden katsojiksi.

Teoksessaan 16.07.41 (2002) Solstad esittelee itsensä päähenkilönä. Ilmeisesti kirjailija esiintyy teoksessa omana itsenään, ja tarkastelee kirjailijantekojensa lisäksi menneisyyttään ja nuoruutensa tapahtumia. Solstad käyttää minä-muotoa myös teoksessa Armand V. (2006). Kuvattujen tapahtumien osalta teos vaikuttaa omaelämäkerralliselta. Se kertoo tarinan norjalaisen uradiplomaatin oloista uuden imperialistisen maailmanjärjestyksen aikana, ja keskustelee siitä, kuinka hänen romaaninsa ovat syntyneet. Teoksessa kysytään, kirjoittaako kirjailija romaanin vai makaako romaani jossakin valmiina, ja kirjailijan tehtävänä on vain kaivaa se esiin. Teoksessa Solstad julistaa: ”Kirjailijanurani päättyi T. Slingeriin, joka julkaistiin vuonna 1999. Kaikki sen jälkeen on ollut poikkeusta, joka ei koskaan toistu.”

Solstadin romaani 17. Roman (2009) on jatkoa teokselle Ellevte roman, bok atten (1992). Teoksessa esiintyy jälleen Bjørn Hansen, rahastonhoitaja Kongsbergistä, jolla on suuria ongelmia asettaa itsensä perheenisän ja kansalaisen rooleihin. Lukija seuraa hänen tietään sovintoon pojan ja perheen kanssa.

Solstad esiintyi vuonna 2003 festivaalirunoilijana Bergenin kansainvälisillä Festspillene-festivaaleilla.

• Irr! Grønt! – (1969)
• Arild Asnes, 1970 – (1971)
• 25. septemberplassen – (1974)
• Svik. Førkrigsår – (1977)
• Krig. 1940 – (1978)
• Brød og våpen – (1980)
• Gymnaslærer Pedersens beretning om den store politiske vekkelsen som har hjemsøkt vårt land – (1982)
• Forsøk på å beskrive det ugjennomtrengelige – (1984)
• Roman 1987 – (1987)
• Medaljens forside – (1990)
• Ellevte roman, bok atten – (1992)
• Genanse og verdighet – (1994)
• Professor Andersens natt – (1996)
• T. Singer – (1999)
• 16.07.41 – (2002)
• Armand V. Fotnoter til en uutgravd roman – (2006)
• 17. roman – (2009)
• Det uoppløselige episke element i Telemark i perioden 1591–1896 – (2013)
• Tredje, og siste, roman om Bjørn Hansen (2019)

• Syyskuun 25. päivän aukio. (25. septemberplassen, 1974). Suomentanut Juhani Koskinen. Jyväskylä: Gummerus, 1977. ISBN 951-20-1375-4.
• Romaani 1987 (Roman 1987), suom. Saima-Liisa Laatunen, Gummerus 1989 ISBN 951-20-3483-2
• Ujous ja arvokkuus. (Genanse og verdighet, 1994). Suomentanut Tarja Teva. Helsinki: Teos, 2014. ISBN 978-951-851-567-1.