Dag Anckar

Dag Börje Börjesson Anckar (s. 12. helmikuuta 1940 Helsinki)[1] on suomalainen valtiotieteen emeritusprofessori. Hän on toiminut lähinnä Åbo Akademissa. Anckar valmistui valtiotieteen kandidaatiksi vuonna 1967, lisensiaatiksi vuonna 1970 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1971. Anckar on työssään keskittynyt muun muassa tasavallan presidentin valtaoikeuksiin, mikro- ja saarivaltiohin sekä Ahvenanmaan mahdolliseen itsenäistymiseen. Anckarin poika Carsten Anckar on myös valtiotieteen professori.

Vuonna 1982 Anckar herätti vilkasta keskustelua eriteltyään julkisuudessa Suomen ja Neuvostoliiton välisen YYA-sopimuksen kielteisiä puolia ja esitettyään, että Suomen tulisi yksipuolisesti purkaa sopimus. Tällaisen ajatuksen esittäminen katsottiin Max Jakobsonin mukaan eräissä piireissä lähes maanpetokseen verrattavaksi teoksi aikana, jolloin poliitikot suorastaan kilpailivat siitä, kuka ensimmäisenä ehtisi ehdottamaan sopimuksen voimassaoloajan pidentämistä. Anckar joutuikin poliitikkojen rajun syytösryöpyn kohteeksi.[2]

Åbo Akademin kansantaloustieteen professori Olle Anckar on Dag Anckarin veli.

Dag Anckar oli opiskeluaikoinaan 1950- ja 1960-luvulla lahjakas pikajuoksija.lähde?

MTV:n toimittaja Alec Neihum on esittänyt tulkinnan, jonka mukaan Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liikkeen mystiseksi jäänyt eduskuntavaaliehdokas Börje Börgelsson olisi nimetty Anckarin mukaan.[3] Anckar toimi Väyrysen tohtorinväitöksen kustoksena Åbo Akademissa vuonna 1988. Eduskuntavaaliehdokas tosin oli esitelty 49-vuotiaaksi helsinkiläiseksi sisällöntuottajaksi, jota ei löytynyt väestörekisteristä, mutta siitä huolimatta Tähtiliikkeen eduskuntaryhmän pääsihteeri Harri Lindell oli vakuuttanut Börgelssonin olevan todellinen henkilö.[4]

Bibliografia
  • Partiopinioner och utrikespolitik. En studie av partipolitiska pressopinioner kring ett antal händelser i Finlands utrikespolitik 1955–1963. Väitöskirja. Åbo: Åbo akademi, 1971.
  • Anckar, Dag et al: Government and administration. Three papers on governmental responsiveness and administrative development. Åbo: Åbo Academy, 1977. ISBN 951-648-303-8.
  • Prospects for neutrality. The case of Finland. Åbo: Åbo akademi, 1982. ISBN 951-648-869-2.
  • Folket och presidenten. En författningspolitisk studie. Helsingfors: Societas scientiarum Fennica, 1984. ISBN 951-653-125-3.
  • Sven Lindman. Hans vetenskapssyn och vetenskapliga gärning. Åbo: Åbo akademi, 1986. ISBN 951-649-301-7.
  • Rationality and legitimacy. Essays on political theory. Helsinki: The Finnish Political Science Association, 1988. ISBN 951-96131-0-2.
  • Politics and geography. Contributions to an interface. Sundsvall: Mid-Sweden University Press, 1997. ISBN 91-87908-05-0.
  • Anckar, Dag & Bartmann, Barry: Ett ramverk för ett självständigt Åland. Mariehamn: Sällskapet Ålands framtid, 2000. ISBN 952-91-2518-6.
  • Politik i lilleputtar. Mikrostater i komparativ belysning. Åbo: Åbo akademis förlag, 2004. ISBN 951-765-189-9.

Lähteet
  • Kuka kukin on 2003. Helsinki: Otava, 2003.

Viitteet
  1. Kuka kukin on 2005, s. 52. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19577-8.
  2. Jakobson, Max: Vallanvaihto, s. 177. Helsinki: Otava, 1992.
  3. Neihum, Alec: Kommentti: MTV Uutiset selvitti mystisen Börje Börgelssonin tapauksen – jäljet johtavat Paavo Väyrysen menneisyyteen MTVUutiset.fi. 28.1.2019. Viitattu 29.1.2019.
  4. Börje Börgelsson paljastui Paavo Väyrysen tekaistuksi kannattajaksi – mysteerimiehen metsästyksestä kehkeytyi yleistä kansanhuvia Helsingin Sanomat (www.hs.fi). 23.1.2019. Viitattu 29.1.2019.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.