Daevat

Daevat olivat jumalia tai demoneja muinaisessa Iranissa. Zarathustralaisuuden perustaja Zarathustra piti heitä aluksi merkityksettöminä olentoina, mutta alkoi myöhemmin pitää daevoja langenneina enkeleinä tai demoneina ja siten todellisen uskon vihollisina.[1][2] Daevat ovat väriltään mustia, ja ne syövät ruumiita ja kiduttavat sieluja helvetissä.[2]

Useimmat daevat olivat miespuolisia, mutta drujeiksi kutsutut olennot olivat naisia. Pahuuden henkilöitymä Angra Mainyun eli Ahrimanin katsottiin olevan daevojen hallitsija. Daevat olivat petollisia pahoja henkiä, ja ne yrittivät kaikin mahdollisin tavoin estää hyvät teot.[1]

Daevat olivat enkelimäisten Amesha Spentas -olentojen eli ”Pyhien kuolemattomien” päävastustajia. Yksi pahoista demoneista odotti Chinvatin sillalla, joka sielujen oli ylitettävä päästäkseen Ahura Mazdan paratiisiin. Jos ilkeä daeva onnistui sieppaaman sielut, hän syöksi ne alhaalla olevaan kuiluun. Toinen demoni pyrki taivuttelemaan hallitsijoita olemaan tyranneja ja kolmas puolestaan yllytti ihmisiä ylpeyteen ja kapinointiin. Jotkut daevoista aiheuttivat vanhuutta ja seniiliyttä, toiset taas raivoa ja tuhovimmaa.[1]

Sankari Rustem taisteli alinomaa daevoja vastaan. Erään tarinan mukaan demoni Arzang sieppasi ja sokeutti kuninkaan. Rustem onnistui lopulta vapauttamaan kuninkaan ja palauttamaan hänen näkökykynsä käyttämällä demonin sydämestä tehtyä lääkettä.[1]

Armenialaisessa mytologiassa daevoja kutsutaan nimellä devit.[1]