DVD-soitin
DVD-soitin on elektroniikkalaite, joka lukee ja toistaa DVD-levyjä. Se tarjoaa huomattavasti parempaa kuvanlaatua kuin videonauhuri tai Laserdisc-soitin. Suurin osa DVD-soittimista toistaa myös CD-levyjä. Nykyään monessa soittimessa on myös USB-liitäntä, jonka kautta voi toistaa videotiedostoja, kuvia sekä äänitiedostoja USB-massamuistilta. Joissakin soittimissa on muistikorttipaikka samaa tarkoitusta varten.
Historiaa
Ensimmäiset DVD-soittimet tulivat kuluttajamarkkinoille 1990-luvun puolessa välissä, ensin Japanissa, sitten Yhdysvalloissa ja myöhemmin muualla maailmassa.
Toiminta
Yleensä DVD-levy syötetään laitteeseen käyttäen levykelkkaa. Sitten soitin tunnistaa levyn laserillaan ja alkaa lukea levyn pieniä kohoumia, joista laser heijastuu eri lailla kuin muualta levystä. Yksilaserisissa soittimissa tehdastekoiset levyt luetaan DVD-levyjen luentaan optimoidulla lasersäteellä (jonka aallonpituus on 630–650 nanometriä), sillä sillä pystytään vielä lukemaan tehdastekoisten CD-levyjen fyysisesti levyllä sijaitsevat kohoumat. CD-R- ja mahdollisesti CD-RW-levyjen luotettavaan luentaan tarvitaan CD-levyjen lukuun optimoitu laser joko erillisenä lukupäänään, tai ns. "Twin Laser Pickup", jossa molemmat laserit sijaitsevat samassa lukupäässä (CD laserin aallonpituus on 780 - 830 nanometriä). Noin yleensä ottaen, yksilaseriset soittimetkin toistavat useimmiten ainakin CD-R levyt, jos ne on poltettu maltillisella nopeudella hyvälaatuisille aihioille.
Levyltä saatu informaatio puretaan ja viedään liittimistä näyttölaitteelle, vahvistimeen tai ulkoiseen dekooderiin. Soittimien kuvan- ja/tai äänenlaadussa on harvoin isoja eroja. Erot ovat yleensä käyttömukavuudessa, soittimien toimintanopeuksissa sekä liitännöissä.
Liitännät
Kuva
Yksinkertaisin ulostulo on televisiosignaalia vastaava komposiittivideo, joka saadaan yhdestä keltaisesta RCA-liittimestä. Käytetyin ulostuloliitin Euroopassa on kuitenkin SCART-liitin. SCART-liittimessä voi olla komposiittivideon lisäksi myös parempilaatuiset RGB- tai Y/C-signaalit.
Muita mahdoillisia ulostuloliittimiä ovat S-video-liitin (4-nastainen DIN, Y/C), komponenttivideoliittimet (3 kpl RCA- tai BNC-liittimiä, YPbPr-signaali), SVGA-liitin (hRGB), digitaalinen HDMI-liitin (kuljettaa myös äänen samassa johdossa), DVI-, SDI- tai IEEE 1394 -liitin.
Ääni
Jokaisessa soittimessa on DVD-standardin mukaisesti analogiset stereoannot (2 kappaletta RCA-liittimiä). Lisäksi voivat olla optisia (TOSLINK) ja sähköisiä (RCA-liitin) digitaaliantoja.
Jos soittimessa on sisäänrakennettu dekooderi Dolby Digital, MPEG Multichannel tai DTS -ääntä varten, ääni siirretään yleensä kuutta RCA-liitintä pitkin vahvistimelle.
Tallentavat DVD-soittimet
2000-luvun alkuvuosina markkinoille tulivat tallentavat DVD-soittimet, jotka mahdollistivat esimerkiksi television tai ulkopuolisesta laitteen (esimerkiksi videonauhurin) kuvan tallentamisen kertakäyttöisille DVD+R-, DVD-R- ja DVD+RW DL-levyille sekä DVD+RW- ja DVD-RW-levyille, joita pystyy tyhjentämään ja käyttämään useita kertoja. Tallennuslevyt, jotka sopivat mihinkin tallentimeen, vaihtelevat laitteittain.
Tallennusajat vaihtelevat laitteittain, mutta yleisin tallennusaika on SP-laatuinen kuva, jolla saa tallennettua noin 2 tuntia kuvaa. Kuvanlaatu heikkenee huomattavasti, mitä enemmän tallenusaikaa levylle asetetaan.
Joissakin DVD-tallentimissa on myös mukana kiintolevy, johon voidaan tallentaa kuvaa ilman DVD-levyä. Kovalevylle tallennetun materiaalin voi myöhemmin tallentaa DVD-levylle. Joissakin malleissa onnistuu myös DVD:n sisällön siirtäminen kiintolevylle, joka yleensä on lainvastaista, jos kyseessä on tekijänoikeusvastainen materiaali. Joidenkin mallien kovalevylle pystyy tallentamaan myös esimerkiksi MP3-tiedostoja, JPEG-pakattuja valokuvia ja muita videotiedostoja.
Nykyaikaisissa tallentavissa DVD-soittimissa on mukana myös digiviritin, joka mahdollistaa digitaalitelevisiolähetysten tallentamisen. Digivirittimen sisältävällä DVD-soittimella on eroa markkinoilla oleviin tallentaviin digitaalisovittimiin verrattuna, siten että DVD-soitin sisältää yhden virittimen, joka mahdollistaa laitteella ainoastaan sen kanavan katsomisen, jota tallennetaan, kun taas esimerkiksi kahden virittimen tallentavalla digisovittimella pystyy tallentamaan yhtä kanavaa ja katsomaan toista.
