DTP-rokote

DTP-rokotteet sisältävät kokoonpanosta riippuen kurkkumätä-, jäykkäkouristus- ja hinkuyskäbakteerien toksoideja eli vaarattomaan muotoon saatettuja bakteerien erittämiä myrkkyjä, hinkuyskäbakteerin filamenttihemagglutiniinia, kaikkia kolmea poliovirusmuotoa inaktivoituna sekä Haemophilus influenzae b:n pintapolysakkaridia, joka on yhdistetty tetanustoksoidiin. Tehosteaineena toimii alumiinihydroksidi. Rokotteiden säilyvyyden parantamiseen käytetään formaldehydiä, fenoksietanolia ja etanolia.[3][8]

Yksi rokoteannos on tilavuudeltaan 0,5 ml. Rokote annetaan pistoksena olkavarteen tai reiden yläosaan.[3]

Hinkuyskärokotteen tarkkoja vaikutusmekanismeja ei tunneta, eikä sen tehokkuudesta ole kuin arvioihin perustuvaa näyttöä. Rokotteen tehon arvellaan olevan 70–90 %. Se kuitenkin estää vakavaa tautimuotoa tehokkaasti ja rokote suojeleekin ennen kaikkea hengenvaaralliselta taudilta kuin tartunnalta. Sekä sairastetun hinkuyskän että rokotuksen antama suoja vaimenee vähitellen, ja on arveltu, että tehosterokote olisi tarpeen kymmenen vuoden välein.[8]

Kurkkumätärokotetta oli käytetty hevosilla yli 20 vuotta ennen kuin sitä alettiin käyttää ihmisiin. Rokotteen tehoa ei ole koskaan varsinaisesti tutkittu dokumentoiduilla kokeilla, mutta se on ilmeisen hyvä. Tästä saatiin näyttöä etenkin Neuvostoliiton hajoamisen aikana, jolloin alueella puhkesi epidemia. Ukrainassa kolmen rokotuskerran jälkeen suojavaikutuksen arveltiin olleen 98 %:n ja Georgiassa arvioitiin rokottamattomien sairastumisvaaran olleen 19-kertainen rokotettuihin verrattuna. Rokotetun sairastuessakin tauti on paljon lievempi kuin rokottamattomalla eikä kuolemantapauksia juuri esiinny. Rokotteen antaman suojan kestoa ei tunneta, mutta se lienee yli 10 vuotta. Kerran rokotetuilla syntyy voimakas vasta-ainemuodostus uudelleen rokotettaessa vielä yli 30 vuoden jälkeen. Kurkkumätärokotus ei kuitenkaan estä taudin kantajuutta eikä estä myöskään taudin leviämistä.[8]

Jäykkäkouristusrokotteen lapsena neljä kertaa saaneet kehittävät suuret vasta-ainepitoisuudet yli kymmenen vuoden ajaksi. Tapaukset, joissa sairaus on puhjennut potilaalla, joka on saanut useamman kuin yhden rokotuksen ovat harvinaisuudessaan tieteellisen raportoimisen arvoisia. Pistoksen jälkeen immuniteetti alkaa kehittyä hitaasti ja tehostesarja on tarpeen, sillä ensimmäinen pistos aiheuttaa vasta-ainemuodostuksen vain 75–80 %:lla rokotetuista. Jäykkäkouristusrokotteen antaman suojan pituutta ei ole voitu selvittää, mutta se on hyvin pitkä, luultavasti useita kymmeniä vuosia.[8]

Pistoksena annettava poliorokote (IPV) antaa hyvän suojan halvausoireista poliota vastaan, muttei estä tartunnan saamista. Myöskään kaikille rokotteen saaneille ei kehity taudilta suojaavaa vasta-ainetasoa. Koska poliota ei esiinny koko maailmassa enää kuin hyvin paikallisesti, tämä ei ole Suomessa ongelma. Vuonna 2013 tehdyn vasta-ainetutkimusten mukaan Suomessa kaikissa ikäluokissa yli 92 % väestöstä kantaa mahdollista tulevaa epidemiaa ajatellen riittävän korkeaa vasta-ainetasoa. Vaikka suojaa vaille jääneiden osuus onkin hyvin pieni, Suomen kokoisessa väestössä se tarkoittaa kymmeniä tuhansia henkilöitä, jotka olisivat vaarassa epidemiatilanteessa. Tästä syystä laumasuojaa on tarpeen ylläpitää.[9]

Nykyaikaisten Haemophilus influenzae b -rokotteiden teho on heikoimmillakin valmisteilla yli 90 %. Sairauden lisäksi rokote estää bakteerin esiintymistä nielussa ja sitä kautta mahdollistaa laumaimmuniteetin syntymisen. Hib-rokotus ei anna minkäänlaista suojaa muita Haemophilus-kantoja vastaan.[8][10]

Suomessa DTP-rokotuksen hyöty on ilmeisin jäykkäkouristuksen kohdalla. Altistumista maaperässä elävälle bakteerille ei voi välttää, eikä tauti tartu ihmisestä toiseen, joten laumaimmuniteettiä ei ole. Jokaisella ihmisellä on oltava henkilökohtainen suoja tautia vastaan.[8] Jäykkäkouristuksen saaneista noin 1–2 potilasta kymmenestä kuolee. Myös eloonjääneillä on edessä useiden kuukausien toipuminen sairauden aiheuttamista fyysisistä vammoista.[11]

Suomalaisesta näkökulmasta kurkkumädän riskiryhmää ovat ennen kaikkea Suomesta Venäjälle matkustavat. Ennen rokotuksia noin joka kymmenes sairastunut sai taudin vakavan muodon ja heistä kolmannes menehtyi. Rokottamattomista kurkkumätään sairastuneista kuolee nykyään länsimaisessa hoidossa 5–10 %. Sisäelimiin ja hermostoon kohdistuvista jälkitaudeista selvinneet paranevat tavallisesti täysin, mutta vasta kuukausien kuluessa. Kurkkumätä on käytännössä hävinnyt Suomesta 1950-luvulla aloitettujen rokotusten jälkeen.[12]

Hinkuyskärokotteen tarkoitus on ennen kaikkea suojata imeväisikäiset, joille sairaus on hengenvaarallinen, mutta jotka itse ovat liian nuoria rokotettavaksi. Tämä "suojakupla" kattaa myös imeväisikäisten kanssa työskentelevän terveydenhoitohenkilöstön, jonka on tartuntatautilain 48§ mukaisesti oltava rokotettuja hinkuyskää vastaan.[8][13] Vuonna 2019 THL:n tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 557 hinkuyskätapausta. Suomi on kuitenkin toistaiseksi säästynyt laajoilta hinkuyskäepidemioilta, jollaisia on esiintynyt maailmalla 2010-luvullakin. Taudin esiintyvyys on kuitenkin suhteellisen korkea ja pienten lasten tartuntariski on konkreettinen.[14]

Poliorokotteen ainoa tarkoitus on varmistaa väestön immuniteetti kunnes tauti saadaan hävitettyä maailmasta. Suomessa halvausoireista poliota ei ole tavattu vuoden 1985 epidemian jälkeen.[9] Ns. sokeripalarokotteesta alkunsa saaneita poliovirustyypin 2 paikallisia epidemioita syntyy maailmalla silloin tällöin, ja taudin kulkeutuminen Suomeen on edelleen mahdollista. Syksyllä 2021 tällainen tapaus havaittiin niinkin lähellä kuin Ukrainassa.[15]

Haemophilus influenzae b:n aiheuttamat imeväisikäisten aivokalvontulehdukset, verenmyrkytykset ja kurkunkannentulehdukset ovat lähes hävinneet Suomesta nopeasti rokotteen käyttöönoton jälkeen.[8] Harvat tapaukset ilmenevät lähinnä rokottamattomilla tai vaillinaisesti rokotetuilla. Koska Hib-infektio on leimallisesti pienten lasten ongelma, yli viisivuotias ei enää tarvitse rokotetta.[10]

Vanhojen kokosolurokotusten sivuvaikutukset johtuivat enimmäkseen juuri hinkuyskäkomponentista ja nykyisten soluttomien rokotteiden etuna onkin haittavaikutusten vähäisyys. Hinkuyskäkomponenttiin liittyy hyvin harvinainen swollen leg -reaktio, jossa rokotettu raaja turpoaa. Reaktio menee ohi itsekseen. Rokotteen kurkkumätätoksoidi aiheuttaa enemmän oireita kuin jäykkäkouristustoksoidi. Koululaisilla tehdyissä tutkimuksissa ei harvinaista päänsärkyä lukuun ottamatta havaittu eroa dT- ja T-rokotteiden haittavaikutusten välillä. Pistospaikan arkuus ja liikekipu ovat tavallisia. Olkavarteen annettu pistos aiheuttaa vähemmän oireita kuin pakaraan annettu. Jos aikuisen rokottaa lapsille tarkoitetulla D- eikä aikuisille tarkoitetulla d-rokotteella, rokoteperäisiä reaktioita ilmenee enemmän ja ne ovat rajumpia kuin lapsilla. Kurkkumätärokote voi joskus harvoin synnyttää steriilin, itsekseen häviävän märkäpesäkkeen lihakseen. Jäykkäkouristuskomponentti on hyvin siedetty ja vaikutukset ilmenevät vähäisinä yleisoireina.[8]

Hib-komponentin haittoja tunnetaan huonosti, sillä rokote annetaan lähes aina muun rokotteen osana.[8]

• Jäykkäkouristus
• Hinkuyskä
• Kurkkumätä
• Polio
• Haemophilus influenzae

• Kansanterveyslaitoksen Rokottajan käsikirjan DTP-rokotteita käsittelevä osio (Arkistoitu – Internet Archive)
• Rokotusinfo ry:n DTP-rokotteita käsittelevä sivu