DKW F91
DKW F91 oli länsisaksalaisen Auto Unionin vuosina 1953–1957 valmistama henkilöautomalli.
| DKW F91 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Länsi-Saksa |
| Valmistaja | Auto Union AG, Düsseldorf |
| Valmistusvuodet | 1953–1957 |
| Muut nimet | DKW 3=6 Sonderklasse |
| Tuotantomäärä | 72 600 kappaletta |
| Korimalli | sedan, cabriolet, coupé, farmari, jakeluauto |
| Edeltäjä | DKW F89 |
| Seuraaja | DKW F93 |
| Tekniset tiedot | |
| Henkilöluku | 2–5[1] |
| Moottori | 3-sylinterinen, 2-tahtinen rivimoottori |
| Iskutilavuus | 896 cm³ |
| Teho | 34 hv /4200 1/min |
| Vääntö | 7,0 kpm |
| Polttoaine | bensiini |
| Polttoainesäiliö | 32–42 l |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
3-vaihteinen, synkronoitu / 4-vaihteinen, 2.–4. vaihde synkronoitu |
| Kulutus |
3-vaihteinen: 8,0 l /100 km 4-vaihteinen: 7,8 l /100 km |
| Mitat | |
| Massa |
sedan: 870 kg farmari: 925 kg |
| Pituus |
sedan: 4 225 mm farmari: 4 120 mm |
| Akseliväli |
sedan: 2 350 mm farmari: 2 450 mm |
| Leveys |
sedan: 1 600 mm farmari: 1 520 mm |
| Korkeus |
sedan: 1 450 mm farmari: 1 555 mm |
Mallin kori perustui edeltäjämalli F89:ään. Uutta siinä oli kolmisylinterinen, 34-hevosvoimainen kaksitahtimoottori, jonka avulla auton huippunopeus oli 115 km/h. Vaihteisto oli kolmi- tai nelivaihteinen. Autossa oli etupyöräveto.
Korivalikoimaan kuuluivat sedan, cabriolet, coupé, farmari ja jakeluauto. Edeltäjänsä tapaan autot valmistettiin Düsseldorfissa; kaksipaikkaista coupéta valmisti Karmann Osnabrückissä.
Suunnittelu
F91:n kori perustui edeltäjämalli F89:ään, joka puolestaan oli johdettu toista maailmansotaa edeltäneestä F9-prototyypistä. Sodan jälkeen Auto Union oli muuttanut Saksan läntiselle miehitysvyöhykkeelle, jossa se oli aloittanut DKW-autojen tuotannon uudelleen käyttäen sotaa edeltäviä piirustuksia. F9:ssä käytetyn kolmisylinterisen moottorin piirustukset olivat kuitenkin jääneet itään, joten tuotanto oli jouduttu aloittamaan käyttäen vanhempaa kaksisylinteristä moottoria. Yhtiö onnistui saamaan haltuunsa yhden alkuperäisistä koemoottoreista. Lisäksi vuonna 1948 Mecklenburgista löydettiin puhkiammuttu F9-prototyyppi, joka kuljetettiin Auto Unionin tehtaalle Ingolstadtiin lentorahtina Berliinin kautta. Löytyneiden komponenttien pohjalta moottorin piirustukset rekonstruoitiin. Työ saatiin valmiiksi vuonna 1950, jonka jälkeen moottoria testattiin perusteellisesti ennen tuotannon aloittamista.[1]
Valmistus
Uudistunut kolmisylinterisellä moottorilla varustettu DKW F91 Sonderklasse esiteltiin maaliskuussa 1953 Frankfurtin autonäyttelyssä ja sarjatuotanto alkoi saman kuun aikana Düsseldorfissa. Auton markkinointinimenä käytettiin tunnusta 3=6, jolla viitattiin siihen, että kolmisylinterinen kaksitahtimoottori vastasi työtahtien määrällä kuusisylinteristä nelitahtimoottoria. Moottori oli onnistunut, sillä se oli kierrosherkkä ja siinä oli korkea ominaisteho.[1]
Alkuvuonna 1953 valikoimaan lisättiin coupé ja cabriolet, syyskuussa seurasivat farmarimalli Universal sekä umpikylkinen jakeluauto. Marraskuusta lähtien autoon saatiin lopulta kauan odotettu nelivaihteinen vaihteisto. Samoihin aikoihin esiteltiin Karmannin valmistama kaksipaikkainen coupé, joita myytiin vain 25 yksilöä seuraavaan heinäkuuhun mennessä. Huhtikuussa 1954 lokasuojia muutettiin siten, että valonheittimet siirrettiin kauemmas toisistaan.[1]
Heinäkuussa 1954 Düsseldorfissa esiteltiin lehdistölle uudistettu mallivuoden 1955 DKW F91. Mallistoa oli kavennettu, sillä vanhanmallinen, pienellä takaikkunalla varustettu sedan sekä kaksipaikkainen coupé jäivät pois valikoimasta. Sedanin kori oli samanlainen coupén kanssa, tosin raamillisilla ovilla. Perusmalli Limousine Normal oli varustettu kolmivaihteisella ja paremmin varusteltu Limousine Spezial nelivaihteisella vaihteistolla. Coupé-version vakiovarustukseen kuului kaksivärimaalaus, sedaniin sen sai lisähintaan. Kojelautaa sekä hallintalaitteiden sijoittelua muutettiin ja polttoainetankin tilavuutta kasvatettiin.[1]
Syyskuussa 1955 sedan- ja coupé-mallien valmistus lopetettiin. Farmarimallin valmistus jatkui kesäkuuhun 1957 asti, kunnes se korvattiin seuraajamalli DKW F94 Universalilla.[1]
Tuotantomäärät
| Korimalli | tuotantomäärä |
|---|---|
| sedan (Limousine, Limousine Normal, Limousine Spezial) | 41 799 |
| 4-paikkainen coupé (Allsicht Coupé, Luxus Coupé) | 13 657 |
| 4-paikkainen cabriolet | 1 512 |
| 2-paikkainen cabriolet | 432 |
| 2-paikkainen coupé | 25 |
| farmari (Universal) | 15 175 |
| yhteensä | 72 600[1] |
Teknisiä tietoja
Moottori
Auton voimanlähteenä oli 896-kuutioinen, 34-hevosvoimainen kolmisylinereinen kaksitahtimoottori. Sylinterin halkaisija oli 71 mm ja iskun pituus 76 mm. Puristussuhde oli 6,5:1. Polttoaineen öljyseossuhde oli 1:25. Kesäkuussa 1954 autoihin tuli Shell-Mixer, joka sekoitti öljyn polttoaineeseen automaattisesti. Joka sylinterillä oli oma sytytyspuola ja katkoja; etenkin varhaisemmissa malleissa sytytysajoituksen säätö vaati kärsivällisyyttä ja ammattitaitoa. Edeltäjästään poiketen autossa oli erilliset käynnistin ja laturi, jonka teho oli aluksi 130 wattia, mallivuodesta 1955 eteenpäin 160 wattia. Helmikuussa 1955 kovaääninen ja kallis, kolme pönttöä käsittänyt pakoputkisto korvattiin hiljaisemmalla ja edullisemmalla mallilla, johon kuului kaksi vaimenninta.[1]
Voimansiirto
Moottorista voima välittyi kuivan yksilevyisen kytkimen kautta vaihteistoon, joka oli tuotannon alkuvaiheessa kolmivaihteinen, kunnes marraskuussa 1953 valikoimaan tuli nelivaihteinen vaihteisto, jonka toinen, kolmas ja neljäs vaihde olivat synkronoidut. Kummassakin vaihteistossa oli vapaakytkin. Autossa oli etupyöräveto.[1]
Runko ja alusta
Auton kantavana rakenteena oli umpinainen kotelopalkkirunko. Sekä etu- että taka-akseli oli jousitettu poikittaisin lehtijousin. Edessä oli kolmiotuet ja takana putkiprofiilista valmistettu jäykkä akseli. Jarruina oli rumpujarrut. Rengaskoko oli 5,60×15".[1]
Kori ja varusteet
Auton sähköjärjestelmä oli 6-volttinen. Coupé- ja cabriolet-mallien sivuikkunoista puuttui raamit ja coupéssa oli kolmiosainen panoramatakalasi. Farmari- ja jakeluautomuunnelmien korit oli valmistettu vielä vanhanaikaisesti puukehikon ympärille. Katto oli keinonahkainen. Tavaratilaan sai vaihtoehtoisesti sivuilta saranoidut pariovet tai ylhäältä ja alhaalta saranoidun jaetun luukun.[1]
F91:ssä oli uutena varusteena ohjauslukko. Mittaristossa oli yhdistelmämittari, joka näytti jäähdytysnesteen lämpötilan sekä polttoaineen määrän. Vakiovarustukseen kuului kulmikas kello. Heinäkuuhun 1954 asti autossa oli puinen kojelautapaneli, sen jälkeen peltinen. Samassa yhteydessä seisontajarrun kahva siirrettiin kojelaudan alle ja ohjauspyörä muutettiin ovaalin malliseksi. Coupé- ja cabriolet-muunnelmiin tuli uudet vanteet. Joka korimallin oikeanpuoleiseen etulokasuojaan lisättiin merkki tekstillä Sonderklasse. Lokakuusta 1954 lähtien kaikkiin muunnelmiin tuli jäähdyttimen kaihdin, joka joudutti moottorin ja sisätilojen lämpeämistä kylmillä ilmoilla. Mallivuodesta 1955 oikeanpuoleisen etuistuimen kykeni kääntämään kokonaan sivuun, mikä helpotti kulkua takapenkille. Penkkeja ei kuitenkaan edelleen kyennyt säätämään pituussuunnassa. Kaasupolkimen välitystä muunnettiin ja siihen asennettiin palautusjousi kaasujalan, ja sitä kautta polttoaineenkulutuksen hillitsemiseksi.[1]
Kesäkuussa 1955 poliisivoimille toimitettiin avokorisia, neliovisia farmarimallin pitkälle alustalle rakennettuja DKW F91 OTP -autoja vähintään kahdeksan kappaletta. Takaovien ikkunat voitiin laskea oviin sisään raameineen, etuovissa oli kiinteät raamit. Varustukseen kuului hälytysvalo sekä hakuvalo, ja sähköjärjestelmä oli 12-volttinen.[1]
Vuoden 1954 malliuudistukseen asti polttoainetankki oli tilavuudeltaan 32 litraa, sen jälkeen 42-litrainen.[1]
Ominaisuuksia
Auton huippunopeus oli 115 km/h. Kolmivaihteisen mallin polttoaineenkulutus oli 8,0 l/100 km ja nelivaihteisen 7,8 l/100 km.[1]
Lähteet
- Friese, Ralf: ”Personenwagen”, DKW Typenkunde, s. 18–24. DKW F 91. Bielefeld: Delius Klasing Verlag, 2011. ISBN 978-3-7688-3366-0. (saksaksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta DKW F91 Wikimedia Commonsissa