Douglas DC-2
Douglas DC-2 (Douglas Commercial 2) oli 14-paikkainen kaksimoottorinen matkustajalentokone, jonka valmistuksen Douglas Aircraft Company aloitti vuonna 1934. Se oli tehtaan vastaus Boeing 247-matkustajakoneelle. Vuonna 1936 Douglas alkoi valmistaa suurempaa versiota, Douglas DC-3:a.
| Douglas DC-2 | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | liikennelentokone, kuljetuskone |
| Valmistaja | Douglas Aircraft Company |
| Ensilento | 11. toukokuuta 1934 |
| Esitelty | 18. toukokuuta 1934 |
| Valmistusmäärä | 156 |
| Kehitetty mallista | Douglas DC-1 |
| Muunnelmat | Douglas DC-3 |
1930-luvun alussa matkustajakoneet olivat puurunkoisia, mutta kasvava liikenne ja matkustajakoneiden turvallisuusvaatimukset saivat tehtaat suunnittelemaan kokometallisia koneita. United Airlines oli varannut Boeing 247-konemallin yksinoikeudella itselleen. Tämän vuoksi Transcontinental and Western Air pyysi lentokonetehtaita suunnittelemaan sille kolmimoottorisen metallirunkoisen koneen. Douglas vastasi tähän aluksi kaksimoottorisella 12-paikkaisella DC-1-koneella. Tämä prototyypiksi jäänyt kone ei kelvannut sellaisenaan, joten Douglas kasvatti konetta hieman ja vaihtoi moottorit tehokkaampiin. Tästä syntyi Douglas DC-2-kone.[1]
TWA tilasi 20 DC-2-konetta, joissa oli 14 matkustajapaikkaa. Euroopassa konetta osti KLM, LOT, Swissair, CLS ja LAPE. Eurooppaan myydyt koneet koottiin Fokkerilla Hollannissa (vastaavasti Fokkerin Yhdysvaltoihin myymiä koneita koottiin Fordin tehtaissa.)
DC-2-konetta rakennettiin 156 kappaletta.
DC-2-koneet Suomessa
Hanssin-Jukka, DO-1
- Pääartikkeli: Hanssin-Jukka
.jpg.webp)
Talvisodan aikana ruotsalainen kreivi Carl Gustav von Rosen järjesti Ruotsissa kansalaiskeräyksen, jonka tuotolla lahjoitettiin Suomen ilmavoimille DC-2-kone, joka sai rekisteritunnuksen DO-1 sekä nimen Hanssin-Jukka. Carl Gustav von Rosen lensi lentokoneen Suomeen tammikuun 1940 puolivälissä. Kone sai tunnuksen DC-1 ja nimen Hanssin-Jukka. Kone luovutettiin pommituslentolaivue 44:lle 19. helmikuuta 1940.
Hanssin-Jukka on valmistettu Douglasin Kalifornian tehtaalla Santa Monicassa. Sen ensilento oli 5. tammikuuta 1935. Kone luovutettiin alankomaalaiselle lentoyhtiölle, KLM:lle, jota se palveli 1935-1937 tunnuksella PH-AKH ”De Haan” (suom. kukko).
Kone palveli kuljetuskoneena talvi- ja jatkosodassa. Talvisodassa koneella suoritettiin yksi pommituslento 1. maaliskuuta 1940, joka jouduttiin keskeyttämään toiseen moottoriin tulleen vian takia. Kreivi von Rosen toimi tällä koneen ainoalla pommituslennolla ohjaajana.[2] DO-1 oli Ilmavoimien käytössä 1. kesäkuuta 1955 saakka, jonka jälkeen se toimi Hämeenlinnassa kahvilana vuosina 1959–1981.[3] Kone on nykyään Sotamuseon omistuksessa, sijoituspaikkanaan Keski-Suomen ilmailumuseo, ja sen entisöinti on aloitettu.[4] 25. huhtikuuta 1940 DC-1 luovutettiin pommituslentolaivue 46:lle kuljetuskoneeksi. 29. marraskuuta 1941 DC-1 luovutettiin lentolaivue 48:lle kartoitustehtäviin. 1. maaliskuuta 1942 DC-1 luovutettiin Suomen ilmavoimien esikunnalle pääasiassa ulkomaille suuntautuviin henkilökuljetuksiin, ja sen tunnus vaihdettiin DO-1:ksi.
Peruskorjauksen jälkeen Hanssin-Jukka sijoitettiin kauppakeskus Tuuloseen.[5]
DO-2 ja DO-3
Aero tilasi maaliskuussa 1941 Saksasta kaksi Douglas DC-2 konetta, jotka saksalaiset olivat saaneet haltuunsa Tšekkoslovakian miehityksen yhteydessä. Koneet, joille annettiin nimet Sisu (sn 1562) (ensin OH-DLB, myöhemmin uudelleenrekisteröitynä OH-LDB) ja Voima (OH-LDA), tuotiin Suomeen huhtikuussa, ja ne aloittivat liikenteen kesäkuussa 1941. Aeron lentäjien kieltäydyttyä enää lentämästä huonokuntoisilla koneilla, ne ostettiin ilmavoimille 18. maaliskuuta 1949 ja muunnettiin sopiviksi ilmakuvauskäyttöön. Ilmavoimissa koneet saivat rekisteritunnukset ja ne nimettiin uudelleen: Voima sai tunnuksen DO-2 ja nimen Isoo-Antti, Sisu puolestaan sai tunnuksen DO-3 ja nimen Pikku-Lassi. DO-2 ja DO-3 varustettiin alkuperäisten moottorien käyttöiän loputtua Bristol Mercury XV -voimalaitteilla.[3]
DO-3 vaurioitui Malmin kentällä 7. helmikuuta 1951 nousussa sattuneen moottoririkon vuoksi.[3] Kone myytiin romuksi pakkolaskun jälkeen. Romukauppias teki koneen rungosta leikkimökin lapsilleen, ja se siirrettiin Löparön saareen Helsingistä itään, josta se luovutettiin Suomen ilmailumuseolle vuonna 1986.[3][6]
DO-2 lensi tyypin viimeisen lennon Ilmavoimissa 9. huhtikuuta 1956.[3]
Vuonna 2011 Pikku-Lassin (DO-3) runko siirrettiin Keski-Suomen Ilmailumuseoon Luonetjärvelle, jossa siitä otettiin varaosia näyttelykuntoiseksi kunnostettavaan Hanssin-Jukkaan (DO-1). Rungon loppuosan käytöstä ei ole tietoa. Runko siirrettiin Ilmasotakoulun Killalle, ei Keski-Suomen Ilmailumuseoon.
Tekniset tiedot
Lähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 2-3
- Matkustajat: 14
- Pituus: 19,1 m
- Kärkiväli: 25,9 m
- Korkeus: 4,8 m
- Siipipinta-ala: 87,3 m²
- Tyhjäpaino: 5 650 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 8 420 kg
- Voimalaite: 2 × Wright Cyclone GR-F53 -9-sylinteristä tähtimoottoria
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 338 km/h 2 000 metrissä
- Taistelusäde: 1 750 km
- Lakikorkeus: 6 930 m
- Nousukyky: 310 m/min
Lähteet
- Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
- Donald, David: The encyclopedia of world aircraft. Enderby: Blitz, 1997. ISBN 1-85605-375-X.
Viitteet
- Rumerman, Judy: Douglas Aircraft Builds the DC-1 and DC-2 centennialofflight.gov. U.S. Centennial of Flight Commission. Arkistoitu 19.9.2002. Viitattu 28.6.2011. (englanniksi)
- Heinonen 1992 s. 133
- Heinonen 1992 s. 134
- Ilmavoimien ensimmäinen kuljetuskone entisöidään Yle.fi. 15.6.2010. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 15.6.2010.
- http://www.hanssinjukka.fi
- Douglas DC-2-115 (runko) Helsinki: Suomen Ilmailumuseosäätiö. Viitattu 22.1.2010. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
- Douglas DC-2 (englanniksi)
- Hanssin Jukan kunnostus Yle Areenassa (Arkistoitu – Internet Archive)