Daniel Wadén

Wadén perusti 1876 Helsinkiin työpajan, jossa hän valmisti soittokelloja, lennättimien komponentteja ja muita heikkovirtatekniikan komponentteja.[9] Wadénin aloitteesta rakennettiin Helsingin ensimmäinen puhelinverkko 1882 ja Helsingin ensimmäinen sähkövalaistuskeskusasema 1884. Hän käytti sähkölaitostekniikassa tasavirtaa, joka jäi häviölle sähkötekniikan kisassa, jonka voitti vaihtovirta. Wadénin sähkölaitostoiminta yhdistyikin Paul Wahlin kanssa 1890. Wadénin sähköliike jatkoi menestyksellistä toimintaa vuoteen 1918 asti, jolloin hän myi liikkeensä perustetulle L.M. Ericsson Suomessa Oy:lle, jonka hallituksessa Wadén toimi kaksi vuotta ja sitten hallituksen puheenjohtajana kuolemaansa asti[10]. Nykyinen Helen oy on perustaltaan Wadénin aikaansaannos [11] [12].

Wadén sai puhelinlaitoksen toimiluvan 31.1.1882[13] ja hänen aloitteesta rakennettiin Helsingin ensimmäinen puhelinverkko, joka avattiin virallisesti 6.6.1882. Hän toimi Helsingin ensimmäisen puhelinlaitoksen toimitusjohtajana 1883–1901. Hän perusti Etelä-Suomeen kaupunkienvälisen puhelinyhtiön, jonka johtajana hän myös toimi 1893–1918 [4]. Nykyinen Elisa Oyj on Wadénin perustama[14] [15].

Wadén oli myös aktiivinen tekniikan kehittäjä ihan käytännönkin tasolla. Vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyssä Wadénin puhelin sai pronssimitalin hyvän kuuluvuuden perusteella[16].

Wadén ymmärsi toimilupien tarpeen, olihan hänellä tausta lennätinlaitokselta, joka oli tiukasti Keisarin hallussa. Hän myös näki yhteistyön tarpeen puhelintekniikassa ja oli mukana järjestämässä yhteistyöjärjestöjä puhelinalalle[17].

Wadén osti vuonna 1884 Turengista Vähähiiden maatilan jonne hän rakennutti suuren, kaksikerroksisen Tapiola-nimisen jugendhuvilan. Metsästystä harrastanut Wadén vuokrasi metsästysmaita muun muassa Harvialan kartanolta ja hän rakennutti maatilalleen riistalinnuille lintuladon ruokinta- ja talvimajapaikaksi sekä metsästyskoiriaan varten koiratarhan jonka yhteydessä oli koirien hoitajien asunto. Hän oli mukana perustamassa Suomen Metsästäjäliittoa vuonna 1921[18][19] ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana 1921-1922. Hän oli myös perustamassa Suomen Kennelklubia, jonka puheenjohtajana hän toimi vuosina 1892-1906[20]. Järjestötoiminnan lisäksi hän teki mittavan työn riistantutkijana[21].

Wadén oli huvilallaan aluksi vain vapaa-aikoinaan, mutta muutti sinne vuonna 1903 pysyvästi. Hän myi Vähähiiden maatilansa vuonna 1910, mutta säilytti Tapiolan huvilan itsellään ja asui siellä kuolemaansa saakka. Wadénin kuoltua huvilassa asui hänen tyttärensä vuoteen 1964 saakka ja sen jälkeen huvila oli jonkin aikaa Kalpalinnan laskettelijoiden majoituspaikkana. Huvila on edelleen olemassa ja oli myynnissä vuonna 2018[18][19].

Perustamiensa ja johtamiensa yritysten henkilökunnan hyvinvointi oli tärkeää Wadénille ja hän tuki mittavilla lahjoituksilla henkilökunnan hyvinvointia sekä elämänsä aikana että testamentissaan. Lisäksi hän omilla toimillaan johtajana ollessaan panosti työntekijöiden hyvinvointiin [22]. Taloudellinen menestys mahdollisti Dan. Joh. Wadénin rahaston perustamisen testamentin perusteella, tämä rahasto oli jakanut edunsaajilleen - Svenska kulturfonden ja Suomen Metsästäjäliitto - yli 15 miljoonaa euroa vuoteen 2017 mennessä, jolloin rahasto uudelleen organisoitiin[23]. Kirja mainitsee Wadénin olleen vuonna 1898 Suomen 65. rikkain henkilö[24].

Daniel Wadén oli naimisissa 1891–1922 Aina Rosalia Hildegard Stjerncrantzin (k. 1922) kanssa[4]. Rouva Aina Wadén eristi yritystoiminnan alussa rukillaan sähköjohtoja[25]. Avioliitossa syntyi kolme lasta: Johannes Nikolaus (1876-1907), Josef Reinhold (1878-1934) ja Alina Daniella (Ella) 1878 – 1964). Vain Ellalla oli lapsi, Curt Erik Ollonqvist (1907-1982), hänellä ei ollut lapsia, joten Daniel Johannes Wadénin suora suku loppuu häneen[26].

• Morse telegrafen : kort handledning i telegrafie af En Telegrafmekaniker. Helsingfors 1877
• Räffångst enligt den af Ernst uppfunna metoden. Helsingfors 1907, ilmestyi suomeksi nimellä Ernst'in keksimä ketunpyyntitapa. Helsinki 1907
• Telefonväsendet i Finland. Telefonföreningarnas i Finland förbund, Helsingfors 1929, ilmestyi suomeksi nimellä Puhelinolot Suomessa. Suomen puhelinlaitosten liitto, Helsinki 1929