de Havilland D.H.110 Sea Vixen

de Havilland D.H.110 Sea Vixen (suomeksi vapaasti käännettynä merikettu) oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa valmistettu, kaksipaikkainen kahdella suihkumoottorilla varustettu jokasään tukialushävittäjä. Se oli käytössä vuosien 1959–1972 välillä.

de Havilland D.H.110 Sea Vixen
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Valmistaja de Havilland
Ensilento 26. syyskuuta 1951
Esitelty 1955
Valmistusmäärä 143
Valmistusvuodet 1951–1964

Sea Vixenille Farnborough'n ilmailunäyttelyssä vuonna 1952 tapahtunut onnettomuus[1] viivytti koneen kehitystyötä.[2] Ensilento oli 26. syyskuuta 1951.

Konetyyppi hävisi kilpailun Gloster Javelinille Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien käyttöä varten, mutta Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimat (käytännössä Ison-Britannian laivaston ilmavoimat) omasi kokemusta de Havillandin aiempien konetyyppien sotilaallisesta käytöstä, kuten Sea Venom -tyypistä. Niinpä se valittiin tukialusten taistelukonetyypiksi.

De Havilland Sea Vixen kehiteltiin aikakautena, jolloin sotilasilmailu oli kokonaisuudessaan hyvin ripeästi kehittyvä ala. Erilaisia ilmailuun liittyviä ennätyksiä rikottiin joskus hyvinkin kiivaaseen tahtiin. Myös eri lentokonevalmistajien välinen kilpailu oli kovaa. Tämä kehitys vaikutti myös siipien konstruointiin. DH.110 Sea Vixen sai nuolimuotoiset siivet ja sen kaksipuominen runkorakenne pysyi edeltäjilleen (muiden muassa de Havilland Vampire) uskollisena. Siivet olivat taitettavaa tyyppiä, ja niiden alle voitiin liittää lisäpolttoainesäiliöt. Sea Vixen sai myös niin kutsutun ”kyynelmäisen ohjaamokuomun” sekä terävän keulakartion, jonka sisällä tutkalaitteet olivat. Päätyypit olivat FAW.Mk1 sekä FAW.Mk2.

Sea Vixenin aseistus käsitti 28 × 2" (51 mm) ohjaamattomia raketteja. Ilmataisteluohjukset olivat tyyppejä Red Top sekä Firestreak. Muu siipiripustuksiin asennettava aseistus saattoi käsittää 2 × 227 kg (500 lb) pommeja. Ripustuspisteitä Sea Vixenissä oli kuusi kappaletta.

Tekniset tiedot

Lähde: lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&016.094000016,94 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&015.054000015,54 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.02800003,28 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&060.020000060,2 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&09979.&&&&009 979 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Rolls-Royce Avon 208 -suihkuturbiini; &&&&&&&&&&&&&050.&&&&0050 kN per moottori [2]

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&01110.&&&&001 110 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&01287.&&&&001 287 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&014640.&&&&0014 640 m

Aseistus

  • 4 × Red Top (FAW.2) tai D.H. Firestreak -ilmataisteluohjukset (FAW.1), tai 28 × 2" (51 mm) rakettipodit 2 kpl

Lähteet
  • Crosby, Francis: Modern Fighter Aircraft – an illustrated history of war planes from 1945 to the present day, s. 55. Lontoo, Englanti: Southwater/Anness Publishing, 2004. ISBN 1-84215-991-7. (englanniksi)
  • Sharpe, Michael: Attack and interceptor jets – 300 of the world’s greatest military jet aircraft, s. 95. Lontoo, Englanti: Grange Books, 2001. ISBN 1-84013-335-X. (englanniksi)

Viitteet
  1. http://homepages.ihug.co.nz/~russells/nzrafaa/sbac.html (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  2. Crosby: s. 55

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.