Dúnedain

Dúnedain polveutuivat Ensimmäisen ajan Haltiamielten kolmesta huoneesta, jotka saapuivat Beleriandiin ennen Dagor Bragollachia ja ystävystyivät haltioitten kanssa. Näitä ihmisiä ei ollut paljoa jäljellä, kun valar voittivat Morgothin Vihan Sodassa, mutta nämä taistelivat valarin puolella, ja valar palkitsivat heidät antamalla heille asuttavaksi suuren saaren keskellä Suurta Merta Belegaeria, Númenorin, jonne heidän kuninkaakseen valittiin Elros puolhaltia, Eärendilin poika, ja hänen jälkeläisensä.

Aluksi númenorilaiset olivat todella mahtavia ihmisiä, melkein kuin haltioita, mutta he alkoivat vähitellen heikentyä. Kuningas Tar-Minastirin aikana nimittäin númenorilaiset auttoivat haltioita heidän sodassaan Sauronia vastaan, ja lähes koko valtava Sauronin armeija tuhottiin. Tar-Minastiriä seuranneiden Tar-Ciryatanin ja Tar-Atanamirin aikana varjo heittyi Númenorin onnen päälle ja númenorilaiset vieraantuivat haltioista ja valarista, ja he heikentyivät, vaikka maan sotilaallinen mahti kasvoi entisestään. Lopulta paljon myöhemmin eräs Pharazôn anasti maan vallan ja otti nimekseen Ar-Pharazôn. Hän hyökkäsi Sauronia vastaan ja otti hänet vangiksi Númenoriin, mutta Sauron sai Uskollisia lukuun ottamatta koko kansan puolelleen, ja lopulta hän sai taivuteltua Ar-Pharazônin hyökkäämään valaria vastaan. Kun Númenorin armeija astui maihin kuolemattomilla mailla, Manwë kutsui Ilúvataria, ja tämä muutti maailman muodon; vuoret kaatuivat Ar-Pharazônin ja hänen sotilaidensa päälle, ja Númenor ja kaikki siellä olleet ihmiset vajosivat meren syvyyteen. Vain Uskolliset ja ne númenorilaiset, jotka olivat tuhon aikaan Keski-Maassa, pelastuivat. [1]

Númenorin tuhoutumisen jälkeen Uskollisten laivat tulivat Keski-Maan rannoille. Uskollisten päällikkö Elendil perusti Arnorin valtakunnan Eriadoriin ja hänen poikansa Isildur ja Anárion Gondorin Anduinin alajuoksulle ja Valkoisten Vuorien molemmille puolille Mordorin länsipuolelle. Sauron kuitenkin palasi, mutta ihmiset ja haltiat solmivat Viimeisen Liiton ja tuhosivat Sauronin. Elendil, Anárion ja haltiakuningas Gil-Galad kaatuivat, ja Isildur otti suurimman sormuksen, eikä tuhonnut sitä, mutta kuoli sen takia Anduinin laaksoissa matkallaan Arnoriin, ja Sauronin henki jäi elämään.

Sen jälkeen Gondoria johti Meneldil Anárionin poika ja hänen jälkeläisensä, ja Arnoria Valandil Isildurin poika jälkeläisineen. Alussa Gondor vahvistui Keski-Maan mahtavimmaksi valtakunnaksi, kun taas Arnor heikentyi. Lopulta Arnor hajosi kolmeksi pieneksi kuningaskunnaksi, Arthedainiksi, Cardolaniksi ja Rhudauriksi. Samaan aikaan Gondor alkoi heikentyä. Gondorin yhä heikentyessä Nazgûlien, Sauronia palvelevien sormusaaveiden päällikkö perusti Angmarin valtakunnan pohjoiseen, ja Rhudaur liittoutui tämän kanssa. Arthedain ja Cardolan joutuivat Angmarin hyökkäyksien kohteeksi ja lopulta tuhoutuivat. Angmar kuitenkin tuhottiin, sillä Gondorin viimeinen kuningas toi armeijan maastaan ja liittoutui jäljelle jääneiden Arnorilaisten ja pohjoisen haltioitten kanssa, eikä Noitakuningas pystynyt vastustamaan tätä hyökkäystä. Arnorin ja Arthedainin kaatumisen jälkeen jotkin pohjoisen dúnedainista muuttuivat Pohjoisen samoojiksi. Arnorin henkiin jääneet vetäytyivät etelään Rivendelliin.

Pian Gondorin viimeinen kuningas Eärnur kuoli lapsettomana ja kuninkaitten suku sammui, vaikkakin Isildurin suku pysyi elossa kenenkään tietämättä pohjoisessa. Gondorin heikentyminen jatkui yhä, ja Cirionin aikana valtakunta joutui suuren vaaran alle, mutta Eorl rohirrimin kuningas ratsasti Cirionin avuksi ja Gondorin viholliset lyötiin. Cirion antoi Eorlin kansalle asuttavaksi Valkoisten vuorten pohjoispuolella sijaitsevan Gondorin provinssin, Calenardhonin maan lukuun ottamatta Anórienia. Nyt Gondor oli pienempi kuin koskaan, sillä siihen kuului enää Valkoisten vuorten eteläpuolinen maa, Anórien ja osia Ithilienista.

Kun yli 3 000 vuotta kolmatta aikaa oli kulunut, palasi Sauron Mordoriin ja alkoi Sormuksen sota. Vapaat kansat (haltiat, kääpiöt, hobitit ja osa ihmisistä) voittivat epätoivoisen sodan, ja Neljännellä Ajalla Gondorin ja Arnorin Dúnedain yhdistyivät Isildurin jälkeläisen kuningas Elessarin alle.

Dúnedain olivat ylivoimaisia muihin ihmisiin nähden sekä henkisesti että fyysisesti, vaikka he myös kykenivät pahaan korruptoituneina. He olivat pitkiä, tummatukkaisia ja harmaasilmäisiä. He elivät pidempään kuin muut ihmiset (jotkin jopa yli 200-vuotiaiksi) ja kykenivät säilymään hyvässä fyysisessä kunnossa lähes elämänsä loppuun asti. Yksi syy miksi Dúnedainin lukumäärä laski jatkuvasti, oli heidän taipumuksensa hankkia vain vähän tai vain yksi lapsi. Aragorn tuli yhden lapsen sukulinjasta.

• Anárion
• Ar-Adunâkhor
• Ar-Pharazôn
• Aragorn
• Cirion
• Elendil
• Elros Tar-Minyatur
• Lothíriel
• Túrin II
• Tar-Minastir

• Tolkien, J.R.R.: Silmarillion. WSOY 1980. ISBN 951-0-09103-0