Dönitzin hallitus

Dönitzin hallitus (tunnetaan myös nimellä Flensburgin hallitus) oli Saksan valtakunnan ja natsi-Saksan viimeinen hallitus, joka toimi Adolf Hitlerin ja Joseph Goebbelsin itsemurhien jälkeen suuramiraali Karl Dönitzin johdolla 1.–23. toukokuuta 1945. Koska suurin osa Saksasta oli jo tuolloin liittoutuneiden armeijoiden hallussa, Dönitzin hallinto ja päämaja toimivat Flensburgin kaupungissa Schleswig-Holsteinissa lähellä Tanskan rajaa.

Hitler oli hieman ennen itsemurhaansa 30. huhtikuuta 1945 nimennyt poliittisessa testamentissaan Saksan tulevan hallituksen jäsenet. Uuden Führerin sijaan hän nimitti suuramiraali Dönitzin valtakunnanpresidentiksi ja propagandaministeri Goebbelsin valtakunnankansleriksi. Puna-armeijan saartamaan Berliiniin jäänyt Goebbels teki kuitenkin myös itsemurhan jo seuraavana päivänä, jolloin Dönitz joutui kokoamaan hallituksen ilman häntä ja pyysi valtiovarainministeri Lutz Schwerin von Krosigkia ryhtymään kansleriksi. Tämä kieltäytyi aluksi, mutta suostui 2. toukokuuta ottamaan vastaan nimikkeen ”johtava ministeri” (Leitender Minister). Schwerin von Krosigk toimi samalla myös ulkoministerinä. Dönitzin hallitus tajusi sodan jatkamisen olevan pian mahdotonta ja pyrki lähinnä varmistamaan, että mahdollisimman suuri osa Saksan armeijan joukoista pääsisi antautumaan ennemmin länsiliittoutuneille kuin puna-armeijalle. Dönitzin valtuutuksella Saksa antautui lopulta ehdoitta ja allekirjoitti aseleposopimuksen länsiliittoutuneiden kanssa kenraali Dwight Eisenhowerin päämajassa Reimsissa 7. toukokuuta ja neuvostoliittolaisten kanssa marsalkka Georgi Žukovin päämajassa Berliinissä seuraavana päivänä.

Antautumisen jälkeen Dönitzin hallitus toivoi voivansa jatkaa Saksan väliaikaisena hallituksena, mutta liittoutuneet eivät tunnustaneet sitä. Liittoutuneet hajottivat lopulta hallituksen ja pidättivät sen jäsenet 23. toukokuuta. Saksalle ei tämän jälkeen jäänyt lainkaan omaa hallitusta ja 5. kesäkuuta allekirjoitetulla julistuksella ilmoitettiin liittoutuneiden miehityshallinnon hallitsevan vastaisuudessa Saksaa rajoittamattomin valtuuksin.