Cyril Scott

Cyril Scott (27. syyskuuta 1879 Oxton, Cheshire – 31. joulukuuta 1970 Eastbourne, Sussex) oli brittiläinen säveltäjä, pianisti, okkultisti ja kirjailija.[1]

Cyril Scott

Scott lähetettiin 12-vuotiaana Frankfurtiin opiskelemaan musiikkia Engelbert Humperdinckin johdolla.[1] Hän sai siellä opetusta myös Iwan Knorrilta. Hänen opiskelutovereidensa joukossa olivat Percy Grainger, Norman O'Neill, Roger Quilter ja H. Balfour Gardiner. Näistä Frankfurtissa opiskelleista käytettiin myöhemmin yhteisnimitystä "Frankfurt Group". Scott palasi Liverpooliin vuonna 1898.[2] Graingerin kanssa hän pysyi läheisissä väleissä tämän kuolemaan saakka.[1]

Scott oli kyvykäs pianisti, mutta piti säveltämistä varsinaisena kutsumuksenaan. Alkusysäys hänen ammattimaiselle säveltäjänuralleen oli ensimmäisen sinfonian kantaesitys Darmstadtissa vuonna 1901. Myöhemmin Scott itse hylkäsi teoksen useiden muiden varhaisten teostensa ohella "epäkypsänä". Näiden teosten käsikirjoitukset tuhoutuivat toisen maailmansodan pommituksissa. Henry Wood kantaesitti vuonna Proms-festivaalilla[2] 1903 Scottin toisen sinfonian, jonka positiivinen vastaanotto toi säveltäjälle kustannussopimuksen Schottin kanssa. Scottin pienimuotoisempia kappaleita alkoi vuonna 1904 kustantaa Elkin-yhtiö. Esimerkiksi kappale Lotus Land (1905) osoittautui merkittäväksi kaupalliseksi menestykseksi. Näihin aikoihin Scott alkoi tutustua teosofiaan ja okkultistiin, joista tuli hänen intohimojaan.[1]

1910-luvun puolessavälissä Scottin ensimmäisen pianokonserton kantaesitys Thomas Beechamin johdolla[2] sai hyvän vastaanoton Englannissa, kuten olivat saaneet myös monet pienimuotoiset pianokappaleet ja laulut. 1920-luvulla brittimusiikki alkoi kuitenkin etääntyä Scottin suosimasta hyvin tunnelmallisesta, impressionistisesta sekä harmonisesti rohkeasta tyylistä ja siirtyä kohti uusklassismin kaltaista ilmaisua. Scott saavutti silti näinäkin aikoina suosiota kirjoillaan mystiikasta ja romaanitrilogiallaan The Inititate. Omien teostensa julkaisun ohella hän käänsi Frankfurtin-aikaisen ystävänsä Stefan Georgen runoja englanniksi tämän kuoltua. Vaikka Scott oli enimmäkseen soittanut omia sävellyksiään, hän alkoi esittää enemmän muidenkin säveltäjien teoksia näihin aikoihin. Esimerkiksi vuonna 1934 hän kantaesitti Sergei Rahmaninovin kolmannen pianokonserton. Scottin omien sävellysten saama vastaanotto pysyi vaisuna. Esimerkiksi sävelruno Disaster at Sea (1933) epäonnistui, eikä kolmatta sinfoniaa (The Muses, 1939) esitetty ennen vuotta 2003.[1] Maailmansotien välisenä aikana Scotin teoksia kuitenkin esitettiin usein ulkomailla; esim. yksinäytöksinen ooppera The Alchemist esitettiin Essenissä vuonna 1925.[2]

Toisen maailmansodan aikana Scott kärsi terveysongelmista ja oli useiden vuosien ajan kyvytön säveltämään. Percy Grainger järjesti hänelle tällöin asutuksen. Toisen maailmansodan jälkeen Scott jatkoi säveltämistä. Vuonna 1963 hänen ystäviensä joukko perusti Cyril Scott Societyn, jonka tavoitteena oli auttaa miestä saamaan osa suosiostaan takaisin. Seura järjesti Scottin 90-vuotispäivän kunniaksi tämän ensimmäisen pianokonserton esityksen (solisti: Moura Lympany), mutta seuran toiminta lakkasi melko pian Scottin kuoleman jälkeen. Scott sai valmiiksi viimeisen sävellyksensä (Dance Song) vielä kuolinpäivänsä, vuoden 1970 uudenvuodenaaton, aamuna. 2000-luvulla Scottin teoksia on jälleen nostettu esiin.[1] Eugene Goossens luonnehti Scottia modernin brittimusiikin isäksi.[2]