Curien piste

Curien piste (myös Curien lämpötila) on Pierre Curien mukaan nimetty lämpötila, jossa ferromagneettinen aine muuttuu paramagneettiseksi. Curien pisteessä tapahtuu toisen kertaluvun faasitransitio.[1] Esimerkiksi ferromagneettisen raudan Curien piste on noin 770 °C ja nikkelin 358 °C.[2] Curien pistettä korkeammissa lämpötiloissa magneettikenttä ei vedä niitä enää voimakkaasti puoleensa.

Curien lämpötila esiintyy muun muassa paramagneettisten aineiden Curien–Weissin laissa

${\displaystyle \chi ={\frac {C}{T-T_{c}}},\ }$

missä ${\displaystyle T}$ on lämpötila, ${\displaystyle C}$ on Curien vakio, ${\displaystyle \chi }$ on paramagneettisen aineen magneettinen suskeptibiliteetti ja ${\displaystyle T_{c}}$ on Curien lämpötila. Laki pätee paljon Curien pistettä suuremmissa lämpötiloissa.

Vain hieman Curien pisteen yläpuolella (${\displaystyle T_{c}<T\lesssim 1{,}5T_{c}}$)[3] suskeptibiliteetti käyttäytyy eri tavalla johtuen kriittisistä fluktuaatioista. Nämä termodynaamiset fluktuaatiot johtavat siihen, ettei atomin dipolimomenttia voi kuvata sen keskiarvolla. Suskeptibiliteetin kriittiselle käyttäytymiselle pätee[4]

${\displaystyle \chi =(T-T_{c})^{-\gamma },}$

missä kriittinen eksponentti ${\displaystyle \gamma }$ on 4/3.