Montereynsypressi

Montereynsypressin versoja ja käpyjä.

Montereynsypressi on keskisuuri puu. Se kasvaa luonnossa yleensä noin 18–25 metriä korkeaksi.[9][2] Latvus on yleensä leveä ja varsinkin tuulisilla ranta-alueilla usein varsin harsu ja epäsäännöllisen muotoinen.[2] Suojaisammilla kasvupaikoilla puu kasvaa suorarunkoisemmaksi ja usein säännöllisemmän kartiomaiseksi.[10][2][11] Istutuspuut kasvavat usein huomattavasti luonnonvaraisia yksilöitä suuremmiksi ja voivat olla yli 40 metriä korkeita.[8] Korkein tunnettu puu on 48 metriä korkea ja suurin yli 4,6 metriä rungon rinnankorkeusläpimitaltaan.[5]

Kaarna on epätasaista ja säikeistä.[2] Vanhoilla puilla kaarna on syvän uurteista.[10] Versot haarautuvat vastakkaisesti. Ne ovat poikkileikkaukseltaan pyöreitä ja noin 1,5–2 millimetriä leveitä.[2][9]

Lehdet ovat pieniä, suomumaisia ja tavallisesti noin 2 millimetriä pitkiä.[10] Ne ovat asettuneet vastakkaisesti neljään riviin.[9] Joidenkin versojen lehdet saattavat joskus olla huomattavasti suurempia, jopa 10 millimetriä pitkiä.[10] Lehdet voivat olla hartsinystyttömiä tai niissä voi olla pieni, kuoppamainen hartsinysty.[2] Montereynsypressi on ainavihanta.[2]

Montereynsypressi on yksikotinen.[12] Kävyt kasvavat versojen kärjissä. Hedekävyt ovat 4–6 millimetriä pitkiä, 2,5–3 millimetriä leveitä ja väriltään keltaisia.[2][11] Siemeniä tuottavat kävyt ovat pyöreitä tai pitkänpyöreitä ja 2,5–4 senttimetriä pitkiä. Käpysuomuja on 8–12, ja ne ovat asettuneet ristikkäisesti 4–6 vastakkaiseen pariin.[2][9] Käpysuomuissa on pieni ota.[2] Siemenet ovat kypsiä toisena vuonna pölytyksen jälkeen, mutta käpysuomut aukeavat tavallisesti vasta muutaman vuoden jälkeen siementen kypsymisestä. Yhdessä kävyssä voi olla noin 140 siementä.[10] Siemenet ovat 2,5–5 millimetriä pitkiä, ja niiden väritys vaihtelee punaruskeasta mustaan.[9]

Montereynsypressi alkaa tuottaa käpyjä alle kymmenvuotiaana. Vanhimpien puiden on arvioitu olevan 200–300 vuotta vanhoja ja vanhimmaksi tunnetuksi yksittäisen puun iäksi on laskettu 284 vuotta.[10][5] Laji ei pysty lisääntymään kasvullisesti vaan ainoastaan siemenistä.[10]

Montereynsypressiä esiintyy luonnonvaraisena Pohjois-Amerikassa Kaliforniassa hyvin suppealla alueella kahdessa rannikon metsässä Montereynlahden eteläreunalla sijaitsevan Carmel Bay -lahden kummallakin puolella, lähellä Montereyn kaupunkia. Lajia esiintyy merenpinnantasosta noin 30 metrin korkeuteen.[10][5]

Lajia esiintyy istutuspuuna yleisenä suuressa osaa Yhdysvaltain länsirannikkoa. Se on myös levinnyt luontoon joillakin alueilla. Sitä on istutettu laajalti myös muualla maailmassa lämpimän lauhkean vyöhykkeen alueella.[2][10]

Montereynsypressi menestyy suhteellisen kuivilla ja aurinkoisilla alueilla. Varsinkin taimet kärsivät liiasta maaperän kosteudesta.[10] Montereynsypressi kasvaa luonnossa ainoastaan rannoilla ja rannikon kallioilla, joiden maaperä on kivistä tai hiekkaista. Lajin kasvuympäristön maaperä on yleensä myös hapanta, pH-arvoltaan 4,5–5,5 ja jossakin määrin suolaista.[10] Siemenet eivät tarvitse eloperäistä maaperää itääkseen vaan itävät usein hiekalla tai kivillä. Taimikuolleisuus on korkea kosteilla, varjoisilla ja karikepitoisilla paikoilla sienitautien vuoksi.[10]

Montereynsypressi muodostaa pieniä yksilajisia metsiköitä, mutta kasvaa myös montereynmännyn (Pinus radiata), goveninsypressin (Cupressus goveniana) sekä useiden Kalifornian chaparral-kasvillisuusalueelle tyypillisten pensaslajien kanssa.[10]

Montereynsypressiä pidetään pioneerilajina, koska se tarvitsee paljon valoa, ei kestä muiden puiden varjostusta ja pystyy hyödyntämään maastopaloja, jotka tuhoavat kilpailevia kasveja.[10] Laji on sopeutunut paloihin ja sen kävyt pysyvät usein puussa joitakin vuosia aukeamattomina auetakseen palon kuumuudessa. Kypsät siemenet pysyvät itämiskykyisinä puussa noin neljä vuotta. Toisin kuin monet muut pohjoisamerikkalaiset sypressilajit, joiden serotiiniset kävyt aukeavat vain tulipalon kuumuudessa, montereynsypressi ei kuitenkaan välttämättä tarvitse maastopaloja lisääntyäkseen.[10]

Bonsaiksi kasvatettu montereynsypressi.

Montereynsypressiä kasvatetaan laajalti koristekasvina ja suojapuuna lämpimän lauhkean vyöhykkeen alueella. Puu kasvaa usein istutettuna suuremmaksi kuin luonnossa ja suurimmat tunnetut yksilöt kasvavat Uudessa-Seelannissa, jossa puuta on kasvatettu jo 1850-luvulta lähtien.[5] Puun suosio johtuu osittain sen hyvästä tuulen- ja suolansietokyvystä. Lisäksi se kestää hyvin leikkaamista, joten se soveltuu pensasaidoiksi ja bonsaiksi. Puu kestää enimmillään noin −10 celsiusasteen pakkasta.[12] Montereynsypressistä on useita väritykseltään, kasvutavaltaan ja muodoltaan eroavia viljelylajikkeita koristekäyttöön. Lisäksi montereynsypressin ja nutkansypressin risteymä leylandinsypressi on myös erittäin yleinen koriste- ja pensasaitakasvi.[5]

Montereynsypressiä on myös käytetty istutusmetsissä. Sen puuaines on painavaa, kovaa ja tiheäsyistä. Sitä käytetään puurakentamiseen.[12] Lisäksi kasvin lehtiä on käytetty reumatismin hoitoon.[12]

• Christopher J. Earle: Cupressus macrocarpa The Gymnosperm Database. 2012. Viitattu 28.10.2012. (englanniksi)
• Frank D. Watson & James E. Eckenwalder: Cupressus macrocarpa Flora of North America. eFloras.org. Viitattu 28.10.2012. (englanniksi)
• Esser, Lora L.: Cupressus macrocarpa Fire Effects Information System. 1994. United States Department of Agriculture Forest Service, Fire Sciences Laboratory. Viitattu 28.10.2012. (englanniksi)
• Jim A. Bartel: Hesperocyparis macrocarpa in Jepson Flora Project Jepson eFlora. University of California Berkeley. Viitattu 28.10.2012. (englanniksi)
• Alan Mitchell & John Wilkinson: Euroopan puuopas, s. 38. Suomentanut Arto Kurtto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.