Cumbria

Cumbria on hallinnollinen ja muodollinen kreivikunta Luoteis-Englannissa Skotlannin rajalla.[1] Nykyinen kreivikunta muodostettiin vuonna 1974 yhdistämällä Cumberlandin ja Westmorlandin historiallisiin kreivikuntiin osia Lancashiren ja Yorkshiren historiallisista kreivikunnista.[1][2] Sen alueella on kuusi hallintopiiriä ja hallinnollisena keskuksena toimii suurin asutuskeskus Carlisle.[1] Vuonna 2020 kreivikunnassa arvioitiin elävän noin 500 000 ihmistä.[3]

Cumbria kuuluu luonnonkauneudestaan tunnettuun Englannin järviseutuun, ja Lake Districtin kansallispuisto kattaa siitä ison osan. Cumbriassa puhuttiin enintään noin 1300-luvulle saakka kelttiläisiin kieliin kuuluvaa ja kymrille läheistä sukua olevaa kumbrin kieltä, josta on jäänteinä useita paikannimiä ja lainasanoja alueella nykyään puhuttavassa englannin kielen murteessa.[4]

Maantiede

Catbellsvuori Järviseudulla lähellä Keswickiä.

Cumbria sijaitsee Irlanninmeren rannikolla Morecambenlahden ja Solway Firthin välissä.[1] Sen pinta-ala on 6 767 neliökilometriä, minkä ansiosta se on toiseksi laajin Englannin paikallishallintoalueista.[3][5] Sitä ympäröivät Skotlantiin kuuluvat Dumfries ja Galloway ja Scottish Borders pohjoisessa, Northumberland koillisessa, County Durham idässä, North Yorkshire kaakossa ja Lancashire etelässä.[6]

Cumbriaan kuuluu valtaosa Englannin järviseudusta, joka on kuuluisa vuoristaan ja järvien täyttämistä laaksoistaan. Eroosio ja virtaava vesi ovat kuluttaneet voimakkaasti Järviseudun vulkaniitista ja saviliuskeesta muodostunutta kallioperää.[1] Siellä kohoaa myös Cumbrian ja koko Englannin korkein huippu Scafell Pike (978 m).[7] Kallioperä vaihtuu nuorempiin kalkki- ja hiekkakivilajeihin Carlislea ympäröivällä alangolla ja Eden- ja Kentjokien laaksoissa. Kreivikunnan itälaidalla on useita korkeita kukkuloita, kuten Cross Fell ja Knock Fell, jotka kuuluvat Penniineihin.[1]

Historia

Long Meg and Her Daughters on pronssikaudella pystytetty kivikehä Edenjoen laaksossa.

Cumbrian asutushistoria ulottuu vähintään 3 000 vuoden päähän ennen ajanlaskun alkua. Kivikauden ihmisten jäljiltä on löydetty Järviseudulta kivikirveitä ja useita kivikehiä, kuten Castlerigg ja Long Meg and Her Daughters. Seudulle saapui vuorotellen kelttejä, roomalaisia, anglosakseja ja viikinkejä. Roomalaiset rakensivat sinne Hadrianuksen vallin ja linnakkeita, ja viikinkien kiviristejä on yhä monin paikoin pystyssä.[8]

1400–1500-luvuilla seudulle pystytettiin tornilinnoituksia (peel towers) suojaksi rajarosvoja vastaan. Vuonna 1551 Englanti ja Skotlanti sopivat rajalinjasta, jonka vahvistukseksi rakennettiin Scots’ Dike -niminen matala kaivanto. Keskiajalla kreivikunnassa oli kaksitoista luostaria, joista neljä on selvinnyt nykypäiviin Carlislen tuomiokirkon ohella.[8]

1100-luvulta alkaen (mahdollisesti jo aikaisemminkin) Cumbriasta louhittiin kiveä ja mineraaleja, kuten lyijyä, kuparia ja sinkkiä. Keskiajalta 1800-luvulle saakka seudulla toimi kalkkiuuneja, joissa valmistettiin muurilaastia ja myöhemmin lannoitteita.[8] Kveekariliike sai alkunsa 1650-luvulla Cockermouthin maaseutukaupungin lähistöltä, ja myös metodistiliike löysi kreivikunnasta kannattajia.[9][8]

1800-luvun vaihteessa Cumbrian alueelle kaivettiin kolme kanavaa: Kendal (1797), Ulverston (1796) ja Carlisle (1823). Kanavia pitkin tuotiin alueen teollisuuskeskuksiin hiiltä ja vietiin muualle kalkki- ja liuskekiveä. Kanavat menettivät vähitellen merkityksensä rautatien saavuttua kreivikuntaan 1800-luvulla. 1850-luvulla Järviseudulla valmistettiin jopa puolet maailman tekstiiliteollisuuden käyttämistä lankarullista.[8]

Hallinto

Cumbrian hallinnollisena keskuksena toimii Carlislen kaupunki, jossa sijaitsevassa Cumbria Housessa (2016) kreivikunnanvaltuusto kokoontuu.[10] Vuonna 2017 valitussa valtuustossa on 84 valtuutettua, joista 37 kuuluu konservatiivipuolueeseen, 26 työväenpuolueeseen ja 16 liberaalidemokraatteihin.[11] Kreivikunnan hallinnon vastuulla on tuottaa monia alueen julkisista palveluista, muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelut, pelastustoiminta, jätehuolto, tieverkko ja kirjastopalvelut.[5]

Lordiluutnantti Claire Hensman on edustanut Ison-Britannian kuningatarta Cumbriassa joulukuusta 2012 lähtien.[12]

Osa-alueet

Cumbrian muodollisen kreivikunnan alueella sijaitsevat seuraavat hallinnolliset alueet:[3]

Cumbrian aluehallinto
1. taso: Hallintopiirit
2. taso: Kunnat
Hallinnon taso Väkiluku (2020) Lähde Kartalla
Cumbrian kreivikunta:500 000[3]1–6
Carlislen kaupunki *109 000[3]1
Allerdalen kaupunkipiiri *98 000[3]2
Edenin hallintopiiri *54 000[3]3
Copelandin kaupunkipiiri *68 000[3]4
South Lakelandin hallintopiiri *105 000[3]5
Barrow-in-Furnessin kaupunkipiiri *67 000[3]6
* Hallintopiiri

Hallintopiirit jakaantuvat edelleen 268 kuntaan (civil parish), joilla on omat kunnan- tai kaupunginvaltuustonsa. Kunnat kattavat koko kreivikunnan alueen Barrowin kaupunkia, Walneyn saarta ja Carlislen keskustaa lukuun ottamatta. Kuntien tehtävä on lähinnä edustaa asukkaitaan heitä koskevassa poliittisessa keskustelussa. Niiden tulee myös ylläpitää kunnallisia rakennuksia ja alueita. Kunnat voivat periä asukkailtaan veroa toimintansa rahoittamiseksi.[13]

Talous

Sellafieldin ydinjätteen jälleenkäsittelylaitos on Cumbrian suurin yksityinen työnantaja.

Historiallisesti Cumbrian tärkein elinkeino on ollut maatalous. Ylängöillä on kasvatettu lampaita, etenkin sitkeitä herdwicklampaita, kun taas alavammilla mailla on viljelty maata.[1][8] Vuonna 2001 seudulla oli paha suu- ja sorkkatautiepidemia, jonka takia jouduttiin teurastamaan miljoonia lampaita ja rajoittamaan matkailua väliaikaisesti. Myös kalastus on ollut perinteisesti tärkeä elinkeino, mutta se on menettänyt merkitystään EU:n asettamien kalastuskiintiöiden vuoksi.[8] Eden-, Derwent- ja Eskjoista pyydetään kuitenkin edelleen lohta.[1]

Nykyään Cumbrian tärkeimpiä työllistäjiä ovat ydintekniikka, laivanrakennus, kipsituotteet, tuulienergia, kuljetusala ja keksiteollisuus.[8] Suurin yksityinen työnantaja on Irlanninmeren rannalla sijaitseva Sellafieldin ydinjätteen jälleenkäsittelylaitos, jonka palveluksessa työskentelee yli 11 000 ihmistä.[14][15] Barrow-in-Furnessissa on suuri telakka ja Workingtonissa ja Whitehavenissa on kevyttä koneteollisuutta. Pohjoiseen johtava päätie ja päärata kulkevat Carlislen kautta, ja kaupungista onkin muodostunut tärkeä kuljetus- ja logistiikkakeskus. Myös matkailu on merkittävä työllistäjä kreivikunnassa.[1]

Liikenne

Tiestö

Cumbrian alueella kulkee useita suuria teitä:[16]

  • Moottoritie M6 kulkee Cumbrian halki etelä-pohjoissuunnassa ohittaen Carlislen kaupungin ja yhdistää sen Luoteis-Englannin suurin kaupunkeihin Liverpooliin ja Manchesteriin sekä Birminghamiin;
  • Maantie A590 kulkee Cumbrian etelärannikolla ja yhdistää Barrow-in-Furnessin kaupungin moottoritie M6:een;
  • Maantie A66 kulkee Pohjois-Englannin poikki itä-länsisuunnassa ja yhdistää Cumbrian keskiosat Edinburghin ja Lontoon väliseen A1-päätiehen;
  • Maantie A69 kulkee Pohjois-Englannin poikki itä-länsisuunnassa ja yhdistää Carlislen Newcastle upon Tynen suurkaupunkiin.

Rautatiet

Lontoosta Glasgow’iin ja Edinburghiin johtava päärata kulkee Cumbrian läpi etelä-pohjoissuunnassa ja ohittaa Carlislen kaupungin. Carlisle on tärkeä risteysasema, josta johtaa radat myös Newcastleen, Leedsiin ja Dumfries ja Gallowayn alueelle Skotlannissa. Cumbrian rannikolla kulkee rata, jota pitkin liikennöidään paikallisjunia Carlislestä Barrow-in-Furnessiin.[17]

Väestö

Carlislen tuomiokirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1133. Kirkko edustaa normanni- ja goottilaista tyyliä.

Cumbria on harvaanasutuimpia alueita Englannissa – väestötiheys on vain hieman yli 70 asukasta neliökilometrillä, kun se on Englannissa ja Walesissa keskimäärin 320 asukasta neliökilometrillä.[5] Vuonna 2020 kreivikunnassa oli noin 500 000 asukasta ja seuraavat yli kymmenentuhannen asukkaan asutuskeskukset:[3]

Asutuskeskus Hallinnollinen alue Väkiluku (2020) Lähde
CarlisleCarlisle75 000[18]
Barrow-in-FurnessBarrow-in-Furness45 000[18]
KendalSouth Lakeland30 000[18]
WhitehavenCopeland23 000[18]
WorkingtonAllerdale22 000[18]
PenrithEden16 000[18]
UlverstonSouth Lakeland11 000[18]

Tunnukset

Lippu

Cumbrialla ei ole virallista lippua, mutta liputuksessa käytetään joskus kreivikunnanvaltuuston baneeria.[19] Sen keskelle on kuvattu aaltomaisia pystyviivoja ja sahanterämäisiä vaakaviivoja, joiden väliin jää erivärisiä alueita. Väriyhdistelmät symboloivat kreivikunnan vaihtelevia maisemia: sinivalkoinen edustaa merta, sinikultainen järviä ja peltoja, vihreävalkoinen vuoria ja järviä ja vihreäkultainen vuoria ja peltoja. Lipussa on tummanvihreä reunus, johon on kuvattu vuorotellen vilukkoja ja punavalkoisia Tudor-ruusuja.[20]

Cumbriaan kuuluvassa Cumberlandin historiallisessa kreivikunnassa käytetään yhä yleisesti omaa lippua.[19]

Nimikkokukka

Vuonna 2004 Cumbrian nimikkokukaksi valittiin vilukko Plantlife International -järjestön pitämässä yleisöäänestyksessä.[21] Kukka on kuvattu myös kreivikunnan vaakunaan.[22]

Perinneruoat

Cumberlandin makkaraa.

Cumbrian perinneruokia ovat muun muassa:

  • Cumberland sausage – porsaanlihasta valmistettu ja mustapippurilla maustettu makkara;[23]
  • Tatie pot – lampaanlihasta, verimakkarasta sekä perunoista ja muista vihanneksista valmistettu pataruoka;[24]
  • Westmorland parkin – soodalla kohotettu ja maustepippurilla maustettu tuhti, hieman tahmea kakku;[25]
  • Cumberland rum nickies – taateleilla, voilla, inkiväärillä ja rommilla täytetty murotaikinapiirakka.[26]

Windermerejärvessä esiintyy nieriän muunnosta, jota ei tavata missään muualla. Sen vaaleanpunaista lihaa pidetään seudulla suurena herkkuna.[27]

Tunnettuja cumbrialaisia

Lähteet

  1. Cumbria Encyclopaedia Britannica. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  2. County Councils Cumbria County Council. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  3. Brinkhoff, Thomas: United Kingdom: Administrative Division (Counties and Districts) - Population Statistics, Charts and Map City Population. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
  4. https://www.bbc.com/cymrufyw/43631868
  5. Part 1 – Introduction and short guide Constitution. Cumbria County Council. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  6. Jacobs, Frank: 40 Ways to Carve Up England Big Think. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  7. Scafell Pike Facts and Stats Scafell Pike. Arkistoitu 20.4.2019. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  8. The History of Cumbria and the Lake District Visit Cumbria. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
  9. Quakers in Cumbria Visit Cumbria. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  10. Welcome to Cumbria House! Cumbria County Council. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  11. County Elections 2017 Cumbria County Council. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  12. Lord-Lieutenant for Cumbria gov.uk. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  13. The Role of Local Councils Cumbria Association of Local Councils. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  14. Cumbrian employers supporting staff after multiple shooting Personnel Today. Viitattu 23.4.2019. (englanniksi)
  15. About us Sellafield Ltd. Viitattu 23.4.2019. (englanniksi)
  16. Highways England (PDF) assets.publishing.service.gov.uk. Viitattu 23.4.2019. (englanniksi)
  17. National Rail Route Diagram (PDF) nationalrail.co.uk. Arkistoitu 24.10.2018. Viitattu 23.4.2019. (englanniksi)
  18. Brinkhoff, Thomas: Cumbria (County, North West England, United Kingdom) - Population Statistics, Charts, Map and Location City Population. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
  19. Cumberland Flag British County Flags. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  20. Cumbria and Palatine Counties Area Civic Heraldry of England & Wales. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  21. Kirby, Alex: UK counties choose floral emblems 5.5.2014. BBC News. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  22. Grass-of-Parnassus plantlife.org.uk. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  23. Cumberland Sausage Foods of England. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  24. Tatie Pot Foods of England. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  25. Westmorland Parkin Foods of England. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  26. Cumberland Rum Nickies (or Nicky) Foods of England. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  27. Windermere Char Foods of England. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.