Cultösaurus Erectus

Edellisellä Mirrors-albumilla yhtye oli muuttanut soundiaan kaupallisemmaksi ja tuotetummaksi tavoitellessaan "(Don't Fear) The Reaper"in kaltaista uutta hittiä. Albumia ei kuitenkaan myyty yhtä paljon kuin edeltäjiänsä eikä siltä noussut selkeää listahittiä. Niin yhtye, levy-yhtiö kuin fanitkin olivat pettyneitä tulokseen. Tämän seurauksena yhtye päätti palata alkuaikojensa raskaampaan ilmaisuun ja tuottajaksi uudelle albumille valittiin muun muassa Deep Purple- ja Rainbow-yhtyeitä tuottanut Martin Birch.

BÖC:n manageri Sandy Pearlman manageroi myöskin Black Sabbath -yhtyettä noihin aikoihin, ja Birch oli juuri tuottanut yhtyeen hyvin vastaanotetun Heaven and Hell -albumin.[3] Heavy rock -vaikutteet leimaavatkin suurta osaa Cultösaurus Erectus -albumista, mutta myös AOR-henkisempää, kevyempää materiaalia on mukana, kuten myös vaikutteita progressiivisesta rockistakin. Laulusta vastaa suurimmaksi osaksi vokalisti-kitaristi Eric Bloom, joka omasikin raskaaseen rockiin soveltuvan äänialan. Albumi sanoitukset käsittelevät yhtyeelle tyypillisiä sci-fi-aiheita ja "salaperäisiä" teemoja sekä maanläheisempiä aiheita kuten politiikkaa ja rock-elämäntapaa.

Albumin avaa "Black Blade", jonka Bloom kirjoitti yhdessä John Triversin ja tunnetun sci-fi-kirjailijan Michael Moorcockin kanssa. Aiheena oli Moorcockin kirjoissa esiintyvän Elric-hahmon käyttämä "Stormbringer"-niminen musta miekka. Musiikillisesti "Black Blade" on hieman progressiivissävytteinen heavy rock -kappale, jonka alkuosa menee keskitempoisella, hieman erikoisemmalla tahtilajilla ja loppuosa menee nopeammalla tempolla, jota kosketinsoitinlooppi rytmittää.

"Monsters" edustaa raskaampaa linjaa sisältäen tosin jazzvaikutteisia väliosia, joita säestää saksofoni. Kappaleessa on myös nopeampi väliosa, ja sen sanoitus jatkaa tieteisaiheita käsitellen "maasta avaruuteen pakenevaa miesvoittoista ihmisryhmää, joka kuitenkin kiistelee joukossa mukana olevasta naisesta".[2]

"Divine Wind" on hitaampi, bluesvaikutteinen kappale, jossa on poliittinen sanoma. Se ottaa kantaa albumin julkaisun aikoihin tapahtuneeseen USA:n ja Iranin selkkaukseen. Kappaleen alkuperäinen nimi olikin "Ayatollah", Ajatollah Khomeinin mukaan.

"Deadline" edustaa albumin tunnelmallisempaa puolta. Kappaleen sävelsi ja lauloi kitaristi Donald Roeser, ja sen sanoitus perustui tositapahtumiin kertoen yhtyeen lähipiiriin kuuluneen pr-miehen murhasta 1970-luvulla.[2] Kappaleessa Roeserin melodista kitarointia säestää kosketinsoittaja-kitaristi Allen Lanierin urkukuvio.

Koko yhtyeen sävellykseksi merkitty "The Marshall Plan" (tunnetaan myös nimellä "Here's Johnny") on periaatteessa "minimusikaali". Se kertoo tarinan teini-ikäisestä pojasta, joka toteuttaa haaveensa rocktähteydestä saadakseen tyttöystävänsä takaisin.[2] Musiikillisesti kappale on keskitempoinen hard rock -kappale, joka kuitenkin sisältää nopeamman osion ja hitaampia välivaiheita. Kappaleessa vierailee äänenä amerikkalainen tv-tuottaja Don Kirshner. Yhdessä väliosassa kuullaan myös pätkä Deep Purplen "Smoke on the Water" -kappaleesta.

Nopeatempoisen, pianon voimalla kulkevan ja kitarasooloilua hyvin esille tuovan "Hungry Boys" -kappaleen aihepiirinä on huumeidenkäyttö. Kappaleen sävelsi ja myös lauloi rumpali Albert Bouchard yhdessä vaimonsa Caryn Bouchardin kanssa. Sitä seuraava "Fallen Angel", jonka sävelsi basisti Joe Bouchard yhdessä lyyrikko Helen Wheelsin kanssa, edustaa yhtyeen parilta aiemmalta studioalbumilta tutuksi tullutta AOR-vaikutteista suuntausta. Joe Bouchard myös lauloi kappaleen.

Nopeaa tempoa ja heavy rock -riffittelyä edustaa yös "Lips in the Hills". Kappaleen on sanottu kertovan Roswellin UFO-tapauksesta vuonna 1947. Eric Bloom on tosin myös maininnut kappaleen aiheena olevan "rintaruokinnan".[2] Albumin päättää dramaattinen, progressiivisvaikutteinen "Unknown Tongue", joka kertoo kappaleen toisen kirjoittajan David Roterin erikoisesta naisystävästä.[2] Kappaleessa Lanierin piano on kuuluvasti esillä.

Cultösaurus Erectus julkaistiin kesäkuussa 1980. Singlenä julkaistiin kappale "The Marshall Plan" (tosin nimellä "Here's Johnny") ja kappaleesta kuvattiin myös musiikkivideo. Albumin kannessa oli kuva dinosauruksesta, joka oli otettu Richard Clifton-Deyn maalauksesta Behemoth's world. Dinosauruksen vieressä on pieni avaruusalus, jossa on yhtyeen logo. Takakannessa on kuvia mm. dinosauruksen pääkallosta ja munista ja niiden yhteyteen on lisätty kuvitteelliset kuvatekstit, joissa on viitteitä yhtyeestä.

Albumi menestyi hyvin Britanniassa nousemalla sikäläisen albumilistan sijalle 12. ollen yhtyeen toistaiseksi paras sijoitus kyseisellä listalla. Briteissä oli albumin julkaisun aikoihin käynnissä uuden heavy metalin nousukausi (New Wave of British Heavy Metal), mikä auttoi albumin myyntiä. Yhtyeen kotimaassa Yhdysvalloissa albumi myi edeltäjäänsä paremmin, mutta ei kuitenkaan kultalevyyn asti ja listasijoitukseksi jäi sija 34.[3] BÖC oli kuitenkin edelleen suosittu live-esiintyjä Pohjois-Amerikassa ja yhtye teki yhdessä samaan managerointi-talliin kuuluneen Black Sabbathin kanssa menestyksekkään "Black and Blue"-nimellä kulkeneen Amerikankiertueen vuonna 1980.

Kriitikot antoivat albumille pääosin positiivista palautetta. Brittiläinen Melody Maker-lehti kehui varsinkin albumin tuotantoa ja soundia hyväksi ja amerikkalaisen Gazette-lehden kriitikko sanoi yhtyeen olevan "tämän hetken kovin juttu Yhdysvalloissa".[1] Myös tänä päivänä albumi on saanut myönteistä kritiikkiä. Sputnik Music-sivuston kriitikko kehuu albumia "pirun hyväksi"[4], ja Allmusic-sivuston arvostelija pitää yhtyeen paluuta raskaampaan rockiin hyvänä asiana, mutta sanoo kuitenkin yhtyeen olevan "paremman livenä kuin studiossa".[5] Monet yhtyeen fanit ovat nimenneet albumin kuuluvan yhtyeen parhaimmistoon sen energisyyden ja onnistuneiden kappaleiden ansiosta.[6]

Albumin varhaisissa Columbia Recordsin CD-painoksissa on masterointivirhe kappaleessa "Deadline". Kyseisen kappaleen alusta puuttuu pieni osa ensimmäistä "iskunuottia". Tätä virhettä ei ole vuoden 1999 Sonyn Rewind-sarjan versiossa.[7]

Vuonna 2012 albumi julkaistiin remasteroituna osana yhtyeen The Columbia Albums Collection-boksia.

• "Here's Johnny (The Marshall Plan)" / "Divine Wind" (US, kesäkuu 1980)
• "Fallen Angel" / "Lips in the Hills" (UK, heinäkuu 1980)
• "Deadline" / "Monsters" (UK, lokakuu 1980)

• Eric Bloom - kitara, laulu, kosketinsoittimet
• Albert Bouchard - rummut, laulu (kpl. 6)
• Joe Bouchard - basso, laulu (kpl. 7)
• Allen Lanier - kitara, kosketinsoittimet
• Donald "Buck Dharma" Roeser - kitara, basso (kappaleessa "Deadline")[8], kosketinsoittimet, laulu (kpl. 4)

sekä:

• Mark Rivera - saksofoni
• Ellen Foley ja Karla DeVito - taustalaulu
• Don Kirshner - puhe kappaleessa "The Marshall Plan"

• Martin Birch - tuottaja
• Clay Hutchinson - nauhoitus
• Paula Scher - taiteen suunnittelu
• Richard Clifton-Dey - kannen maalaus

• Sputnik Music () [4]
• Progarchives () linkki
• Allmusic () [5]
• Mark Prindle (8/10) linkki

• kesäkuu 1980: Columbia, JC 36550, US, LP
• 1980: CBS, 86120, UK / EU, LP
• 198?: Columbia, CK 36550, US, CD
• 198?: Columbia, 468182-2, EU, CD
• 1999: Sony Rewind, 493420 2, UK, CD, remasteroitu
• 2012: Sony Music, osana The Columbia Albums Collection-boksia, remasteroitu