Cristina Fernández de Kirchner

Tohtori Moisés Naímin ja professori Tyler Cowenin mukaan Argentiina kärsii hitaasta kasvusta, rapistuvasta infrastruktuurista, korkeasta inflaatiosta, paisuvista tukiaisista, hintasääntelystä, pääomapaosta ja ulkomaisille sijoittajille lannistavasta ilmapiiristä.[12][13] Inflaatio oli 25 % eli maailman suurimpia vuonna 2012.[14]

Maaliskuussa 2008 Fernández de Kirchnerin hallitus päätti ottaa käyttöön vientitullit maataloustuotteiden viennille, erityisesti soijalle ruoan hinnan alentamiseksi maassa. Tämä johti pitkään maataloustuottajien lakkoon, teiden tukkimisiin ja väkivaltaisiksikin käyneisiin mielenosoituksiin. Senaatti esti tullien käyttöönoton varapresidentti Julio Cobosin johdolla niitä vastaan 17. heinäkuuta 2008.[15]

Argentiinan talouslukuihin ei juuri ole luotettu sen jälkeen kun Nestor Kirchner vaihtoi maan tilastokeskuksen INDECin johdon vuoden 2007 alussa. Ulkopuoliset uskoivat maan inflaation kohonneen jopa 25 prosenttiin vuodessa, kun virallinen lukema oli 9,1 %. Esitettiin epäilyjä, että tilastokeskus pienensi keinotekoisesti lukuja hallituksen määräyksestä alentaakseen hintaindeksiin sidottujen valtion obligaatioiden koron maan taloudella aiheuttamaa taakkaa.[16]

Syyskuussa 2008 de Kirchner ilmoitti Argentiinan maksavan koko 6,7 miljardin dollarin aiemmin laiminlyödyn velkansa Pariisin klubille parantaakseen sijoittajien luottamusta maahan.[17]

Syksyn 2008 finanssikriisin myötä Argentiinan 1990-luvulla Chilen mallin mukaan yksityistetty eläkerahasto AFJP ajautui vaikeuksiin ja menetti viidenneksen arvostaan, minkä vuoksi sillä oli vaikeuksia maksaa eläkkeitä. Fernández teki Argentiinan kongressille lakiesityksen sen kansallistamisesta.[18]

Keväällä 2010 Fernández taisteli keskuspankin kanssa annettuaan määräyksen maksaa 6,569 miljardin dollarin arvosta valtion korkeakorkoisia velkakirjoja keskuspankin varoilla. 7. tammikuuta 2010 hän erotti Argentiinan keskuspankin johtajan Martín Redradon, joka kieltäytyi toteuttamasta määräystä. Redradon kieltäytyminen johti perustuslailliseen kriisiin oikeuden selvitellessä asiaa.[19][20]

2000-luvulla Argentiina kansallisti yrityksiä ja nosti niiden johtoon ay-väkeä, ja nyt ne tekevät valtavia tappioita valtion tukemina.[12][14] Vuonna 2011 Argentiina käytti niihin 18 miljardia Argentiinan pesoa (4,1 miljardia dollaria), 80 % enemmän rahaa kuin lasten sosiaaliohjelmaan.[12][14]

Moisés Naímin mukaan Argentiinan presidentti Cristina Fernandez de Kirchnerin hallinnon päätös kansallistaa YPF-öljy-yhtiö ei ollut strateginen vaan populismia, tuttavien suosimista ja oligarkkien välistä kilpailua.[12]

Vuonna 2009 de Kirchner kansallisti maan suurimman lentoyhtiön ja otti valtiolle 6,5 miljardia dollaria yksityisiä eläkerahoja maksaakseen ulkomaanvelkaa. Tällaisen toiminnan vuoksi ulkomaiset öljy-yhtiöt eivät uskalla investoida maahan tai edes etsiä sieltä öljyä siten kuin esimerkiksi Brasiliasta.[21]

De Kirchner nimitti uudeksi asevoimien pääesikunnan päälliköksi divisioonankenraali Luis Alberto Pozzin, kun hänen edeltäjänsä Roberto Bendini erosi, kun häntä alettiin tutkia 500 000 peson kavalluksesta.[22] Vatikaani sen sijaan hylki entisen oikeusministeri Alberto Iribarnen nimitystä lähettilääksi, koska hän on eronnut. Hallitus ei suostunut asettamaan muuta ehdokasta, mutta Iribarne vetäytyi halutessaan pitää maan välit Pyhään istuimeen.[23][24] Uudeksi pääministeriksi tuli heinäkuussa 2008 Sergio Massa Alberto Fernándezin tilalle.

Hallitseva Frente para la Victoria menetti enemmistönsä Argentiinan alahuoneessa ja senaatissa kesän 2009 vaaleissa.

Maaliskuussa 2010 Fernández vieraili Perussa ensimmäisenä Argentiinan johtajana sitten vuoden 1994, jolloin maiden suhteet katkesivat Cenepan sodan vuoksi.[25] Venäjän presidentti Dmitri Medvedev vieraili Argentiinassa huhtikuussa 2010, mikä oli ensimmäinen Venäjän valtionpäämiehen vierailu maassa.[26][27]

Tuhannet Argentiinalaiset osoittivat mieltään 19. tammikuuta 2015 kaduilla syyttäen Christina Kirchneriä vastustajansa Alberto Nismanin epäilyttävästä kuolemasta. Syyttäjä Nisman löytyi kuolleena asunnostaan Buenos Airesista 18. tammikuuta 2015. Tiedotusten mukaan Nisman teki itsemurhan ampumalla aseella ohimoon. Tutkijat eivät kuitenkaan löytäneet ruudinjäämiä Nismanin käsistä eivätkä itsemurhaviestiä. Tapaus herätti epäilyksiä, sillä Nismanin oli tarkoitus todistaa Kirchneriä vastaan 19. tammikuuta 2015 Argentiinan parlamentissä. Nisman sanoi vain muutama päivä ennen kuolemaansa, että hän saattaa menettää henkensä väitteidensä takia.

Nisman oli väittänyt, että Kirchner olisi peitellyt iranilaisten osuutta vuonna 1994 tapahtuneessa Buenos Airesin juutalaiskeskuksen AMIA:n pommi-iskussa, jossa kuoli 85 ihmistä. Nisman myös väitti Kirchnerin neuvotelleen salaa Iranin edustajien kanssa sopimuksen, jolla heidän epäilty osuutensa pommi-iskusta sivuutettaisiin. Syynä tähän väitetään olleen Kirchnerin halu päästä myymään viljaa Iranille öljyä vastaan. Iskun syyllisiä ei ole selvitetty oikeudessa. Iran kiistää myös osuutensa iskuun. Nisman syytti pommi-iskuun liittyvästä vehkeilystä lisäksi ulkoministeri Héctor Timermania ja Argentiinan entistä presidenttiä Carlos Menemiä. Kirchner puolustautui Facebookissa, jossa hän pyysi, etteivät argentiinalaiset uskoisi valheisiin vaan odottaisivat perinpohjaisen tutkinnan tuloksia.[28]

Joulukuussa 2017 tuomari Julian Ercolini totesi tuomiossaan koskien Nismanin kuolemaa ettei kyseessä ollut itsemurha vaan murha. Myös Kirchneriä vastaan nostettiin syytteet maanpetoksesta koskien Nismanin kuolemaa ja AMIA:n iskun tutkimusta. Lisäksi Kirchner sai syytteet korruptiosta ja rahanpesusta[29] Oikeus päätti elokuussa 2021, että Iranin kanssa tehdyn sopimuksen allekirjoittamisessa ei tapahtunut rikosta.[30]

Maaliskuussa 2018 Kirchneriä, entinen ulkoministeri Héctor Timermania ja kymmentä muuta entisen hallinnon edustajaa vastaan nostettiin syyte vallan väärinkäytöstä ja oikeuskäsittelyn estämisestä koskien AMIA:n pommi-iskun tutkinnan keskeyttämistä jossa libanonilaista terroristiärjestöä Hizbollahia epäiltiin iskun tekijäksi.[31] Istuvana senaattorina hänellä oli kuitenkin koskemattomuus syytteestä.[32]