Cristina Calderón

Cristina Calderón (24. toukokuuta 192816. helmikuuta 2022[1]) oli Chilessä asunut viimeinen yaghanin kieltä äidinkielenään puhunut henkilö.

Cristina Calderón
Calderón vuonna 2013
Calderón vuonna 2013
Henkilötiedot
Syntynyt24. toukokuuta 1928
Chile Puerto Williams, Chile
Kuollut16. helmikuuta 2022 (93 vuotta)
Chile Punta Arenas, Chile
Kansalaisuus Chile chileläinen
Ammatti käsityöläinen, kulttuuri- ja kieliaktivisti
ArvonimiMagallanes y Antártica Chilenan alueen loistelias tytär
Lapset 10

Elämä

Calderón syntyi Puerto Williamsissa vuonna 1928. Hänen vanhempansa olivat Juan Calderón ja Carmen Harban. Calderón jäi orvoksi ollessaan vain 4-vuotias, ja hän muutti asumaan isoäitinsä luo, joka alkoi opettamaan hänelle yaganien kulttuuria.[2]

Elämä isoäidin hoivissa oli karua: perhe oli köyhä ja mm. ruuasta oli puutetta. Calderónin isoäiti kuoli melko pian tämän saavuttua, jonka jälkeen hänen huoltajuutensa siirtyi Calderónin sedälle ja tädille. Perheeseen kuului myös Calderónin serkku, ja hän oppi tässä vaiheessa yhä enemmän yaghanin kieltä. Hän puhui yksinomaan yaghania 9-vuotiaaksi saakka, jolloin hän alkoi opetella espanjaa.[3]

Ollessaan 15-vuotias Calderón meni naimisiin Filipe Garayn kanssa. Mies oli reilusti vanhempi, mutta hänen katsottiin olevan hyvä mies. Pari ei kuitenkaan voinut mennä laillisesti naimisiin, sillä Garayn ensimmäinen vaimo oli lähtenyt omille teilleen eikä virallisesti eronnut miehestään. Tämän vuoksi Calderón ei voinut saada perintöä mieheltään, ja jäi vuonna 1948 kodittomaksi ja selviytyi köyhien sukulaistensa avun varassa. Seuraavana vuonna hän tapasi Lucho Zárragan, joka työskenteli paimenena. Pari sai yhteensä viisi lasta. Zárraga kuoli vuonna 1962. Kaksi vuotta myöhemmin Calderón tapasi kolmannen miehensä, Teodosio Gonzálezin, jonka kanssa he muuttivat vuonna 1972 Pictonin saarelle. Muutto oli osa Chilen valtion yritystä lujittaa aluevaatimuksiaan Argentiinaa vastaan alueella, minkä vuoksi Calderónin perhe sai mm. valtion kustantaman talon. González kuoli vuonna 2009.[3]

Yhteensä Calderón sai elämänsä aikana 10 lasta ja 19 lastenlasta, joista kukaan ei ole oppinut yaghania äidinkielenään.[2]

Kuolema ja tunnustukset

Calderón vietti elämänsä viimeiset vaiheet kotiseudullaan Punta Arenassa, jossa hän teki perinteisiä käsitöitä ja pyrki opettamaan yaghanien kulttuuria ja kieltä perheenjäsenilleen. Hän kuoli 16. helmikuuta 2022 ja siitä ilmoitti hänen tyttärensä, Lidia González Calderón. Presidentti Gabriel Boric ilmaisi osanottonsa Twitterissa ja tunnusti Calderónin tekemän valtaisan elämäntyön merkityksen.[4]

Vuonna 2004 Calderón ja hänen kälynsä Emelinda Acuña olivat ainoat elossa olevat äidinkieliset yaghaninpuhujat.[5] Vuodesta 2009 Chilen hallitus on tunnustanut hänet "eläväksi ihmisaarteeksi", ja vuonna 2017 kertoi olevansa yaghanin kielen viimeinen puhuja.[6]

Viimeisinä vuosinaan Calderón sai lisänimen abuela (suom. mummo). Lisäksi hän sai virallisesti arvonimen "Magallanes y Antártica Chilenan alueen loistelias tytär".[7][8]

Lähteet

  1. Fallece a los 93 años Cristina Calderón, la última hablante del idioma Yagán Emol. 16.2.2022. Viitattu 17.2.2022. (espanjaksi)
  2. La última yagana: Aún existe discriminación a los pueblos originarios en Chile El Ciudadano. 27.1.2017. Viitattu 23.1.2023. (espanjaksi)
  3. Piepke, Joachim G. & Striegel, Angelika: The Last Yagan: Reminiscences of Cristina Calderón from Tierra del Fuego. Anthropos, 2017, 112. vsk, nro 2, s. 562–568. Nomos Verlagsgesellschaft mbH. Artikkelin verkkoversio.
  4. Chile's last Yaghan speaker dies aged 93 France 24. 16.2.2022. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
  5. Say No More The New York Times. 29.2.2004. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
  6. Cristina Calderón, Chile's last known Yaghan speaker, dies at 93 NRP. 2023. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
  7. 'Grandma' Cristina, Lone Surviving Voice Of Yaghan Language Worldcrunch. 17.5.2017. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
  8. VioletaSigueContigo presentó la conferencia de Patricia Stambuk "Cristina Calderón: La última gran tejedora de las palabras yaganas” Museo Violeta Parra. 31.8.2022. Viitattu 23.1.2023. (espanjaksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.