Crips

Raymond Washington, toinen Cripsin perustajista.

Cripsin perustamisen ajankohdasta, tavasta ja syistä on erilaisia käsityksiä. Joidenkin mukaan Crips syntyi heikentyvistä Mustista panttereista vuonna 1969, sillä osa jengin ensimmäisistä jäsenistä oli aiemmin toiminut poliittisissa ryhmissä. Toisen perustajajäsenen Bunchy Carterin kuoltua uusi jengi siirtyi sitten rikolliseen toimintaan. Toisen teorian mukaan Crips syntyi Raymond Washingtonin perustaman Baby Avenues -jengin hajottua. Joidenkin lähteiden mukaan Crips perustettiin, kun jengijohtajat Raymond Washington ja Stanley ”Tookie” Williams yhdistivät voimansa vuonna 1967 tai 1969.[1]

Crips-nimen synnystä ja merkityksestä on olemassa toistakymmentä erilaista tarinaa. Erään varhaisen jäsenen kertoman mukaan nimen keksi jengin perustaja Raymond Washington, joka viittasi sanalla vauvansänkyyn (crib) merkityksessä ”kehdosta hautaan”. Toisen selityksen mukaan nimen taustalla on sana crib merkityksessä ’koti’, ’asuinpaikka’. Tookie Williamsin mukaan Washingtonin ehdottama nimi Cribs valittiin äänestyksessä, jossa muita ehdotuksia olivat ”Black Overlords” ja ”Assassins”. Crib muuttui sitten cripiksi, koska jengiläiset äänsivät sen usein niin. Kolmannen selityksen mukaan nimi tulee Washingtonin perustaman mustien poliittisen ryhmän Community Revolutionary Inner Party Services lyhenteestä. Muita selityksiä ovat viittaukset rampaan (cripple) tai rampauttamiseen, erään Los Angeles Examinerin toimittajan kirjoitusvirhe, tai viittaus kauhusarjaan Tales from the Crypt.[2]

Vuonna 1972 Crips-jengiläiset hakkasivat mustan teinipojan kuoliaaksi. Tämä järkytti Los Angelesia ja toi Cripsin yleiseen tietoisuuteen uutisjuttujen kautta. Kaupungin poliisi lisäsi tapahtuman johdosta jengien vastaisia toimiaan.[3]

Cripsiin kuulunut Piru Street Boys -jengi irtautui Cripsistä vuonna 1973 ja muodosti kilpailevan Bloods-jengin.[3]

Cripsin toinen perustaja Raymond Washington ammuttiin lähellä kotiaan vuonna 1979.[3]

Crips laajensi huumekauppaansa 1980-luvulla, kun crack-kokaiini yleistyi. Ensimmäinen menestynyt gangsta rap -yhtye N.W.A perustettiin vuonna 1985. Elokuvateatterin jonossa seissyt sivustakatsoja sai surmansa harhaluodista vuonna 1988 Cripsien ja Bloodien välienselvittelyssä, mikä nosti jengiväkivallan yleiseksi pelonaiheeksi Los Angelesissa.[3]

Crips- ja Bloods-jengit tekivät vuonna 1992 useita aselepoja, jotka tosin usein katkesivat. Crips-jengiläinen Sanyika Shakur julkaisi vuonna 1993 omaelämäkertansa, joka toi Cripsin alakulttuurin tunnetuksi tavallisille ihmisille.[3]

Cripsiläinen Tupac Shakur murhattiin Las Vegasissa vuonna 1996, ja kolme päivää myöhemmin murhattiin kolme cripsiläistä Comptonissa. Tämä katkaisi jengien välisen aselevon ja johti kostoiskuun The Notorious B.I.G.:tä vastaan.[3]

Toinen Cripsin perustajista Tookie Williams teloitettiin vuonna 2005 neljän ihmisen murhasta vuonna 1979. Crips-johtaja Branden Bullardin tappo samana vuonna johti pitkiin jengisotiin.[3]

Crips on laajasti levittäytynyt ja vaikutusvaltainen ryhmittymä, ja se edustaa yhdessä Bloodsin kanssa monille katujengin arkkityyppiä.[4]

Crips oli alkujaan pelkkä kymmenen nuoren muodostama jengi Los Angeleissa. Se on sittemmin kasvanut löyhästi toisiinsa liittyvien jengien eli ”settien” yhteenliittymiksi, joita toimii lukuisissa Yhdysvaltain suurkaupungeissa ja useimmissa osavaltioissa.[4] Cripsin maine on niin suuri, että mustat nuoret niin Yhdysvalloissa kuin esimerkiksi Kanadassa ja Afrikassakin antavat katujengeilleen Crips-nimiä ja jäljittelevät esikuviaan, vaikka niillä ei olisi Cripsiin mitään yhteyttä.[4]

Cripsillä on jäseniä myös vankiloissa ja Yhdysvaltain armeijassa. Entiset sotilaat ovat hyödyntäneet armeijakoulutustaan tekemällä jengin riveissä aseellisia rikoksia, ja jengit ovat myös saaneet toisinaan haltuunsa armeijan aseita.[5]

Crips-jengit koostuvat etupäässä afroamerikkalaisista nuorista. Jokainen setti toimii paikallisesti katutasolla.[4] Yksittäiset setit ovat eri nimisiä ja toimivat kukin omilla alueillaan (hoods). Setin jäsen on yleensä ensisijaisesti lojaali omalle setilleen eikä koko Cripsille.[6] Setit jakavat vain saman Crips-nimen sekä joitain kulttuurisia perusarvoja ja tarinoita. Niillä on usein vain vähän muuta tekemistä toistensa kanssa, niillä ei ole yhteistä johtajaa, ja ne saattavat olla riidoissa keskenään.[4]

Vuonna 2015 Los Angelesissa arvioitiin toimivan yli 200 Crips-jengiä, mutta arviot ovat vaihdelleet suuresti. Kaikkiaan jengiläisiä on kaupungin alueella arvioitu olevan jopa 80 000 – 100 000, joista suuri osa Cripsejä.[4] Cripsejä on paljon enemmän kuin heidän pahimpia kilpailijoitaan Bloodseja, erään arvion mukaan Los Angelesissa kolme kertaa enemmän.[7]

Arviot yksittäisten Crips-settien koosta vaihtelevat paljon. Yhden arvion mukaan yhdessä setissä voi olla viidestä jopa tuhanteen jäsentä, mutta toisen arvion mukaan 10–40 jäsentä. Erään arvion mukaan setin keskimääräinen koko on noin 50 jäsentä, ja ryhmäkoot vaihtelevat kahdeksasta 230:een. Setissä on tyypillisesti pienehkö ydinjoukko, johon kuuluvat johtajat ja aktiivisimmat jäsenet, sekä joukko löyhemmin mukana olevia jäseniä.[7]

Cripsin organisaatiorakenteista tiedetään varsin vähän, ja tiedot perustuvat lähinnä entisten jäsenien kertomuksiin sekä lehtijuttuihin. Settien organisaatiorakenne on tiettävästi melko horisontaalinen, eli jäsenet ovat melko tasa-arvoisia. Vanhemmat ovat aina ylempiarvoisia kuin nuoret. Samanikäiset jengiläiset ovat usein läheisiä keskenään ja tekevät rikoksiaan yhdessä. Settien rakenne on joustava, löyhä, epämuodollinen ja epähierarkkinen. Joillain seteillä on tosin havaittu hyvinkin tiukkoja rakenteita ja hierarkioita.[6]

Crips-jengiläisiä yhdistää muiden jengiläisten tapaan usein isätön perhe, huumeiden käyttö, vaikeudet poliisin kanssa, koulun keskeyttäminen ja työttömyys. Cripsit ovat keskimäärin nuorempia kuin muiden jengien jäsenet, ja Cripsiin liitytään usein jo 11–15 vuoden ikäisenä. Erään tutkimuksen mukaan jengiläisen mediaani-ikä on 22,5 vuotta, ja harva heistä on yli 40-vuotias. Cripsiin liitytään monista syistä, kuten identiteetin, kumppanuuden, maineen tai rahan vuoksi. Jengeihin kuuluu myös joitain naisia, ja vuonna 1971 perustettiin Criplettes-naisjengi.[8]

Crips-jengiläisen käsitervehdys, jossa näkyy C-kirjain.

Sininen Crips-graffiti, jossa on käytetty Cripsille tyypillisiä symboleita.

Cripsillä on oma monipuolinen alakulttuurinsa, joka on vaikuttanut Yhdysvalloissa paljon myös valtakulttuuriin.[9] Tärkeimpiä arvoja niin jengeille kuin niiden yksittäisille jäsenillekin on kunnioitus. Sitä pyritään varjelemaan, ja kunniansa menettäneen jäsenen täytyy ansaita kunnioituksensa takaisin. Uskollisuus omalle jengille menee kaiken muun uskollisuuden edelle. Jengiin suhtaudutaan kuin perheeseen, ja vasikonnista seuraa väkivaltainen kosto. Uskollisuutta jengille esitellään muun muassa tatuoinneilla, graffiteilla, vaatetuksella ja brandeilla.[10]

Cripsillä on oma katuslanginsa ja elekielensä, jotka ovat ulkopuolisille joskus tarkoituksellisen vaikeita ymmärtää. Jokaisella setillä on oma käsimerkkien kielensä. Crip-walk on jengiläisten oma kävely- ja tanssityyli. Crips-jengiläiset pukeutuvat usein kultaketjuihin, tiettyjen urheilujoukkueiden paitoihin ja muihin vaatteisiin sekä tiettyihin brandeihin, kuten Dickies ja British Knights. Vaatteet roikkuvat usein löysästi ja lakit ovat vinossa. Cripsillä on lukemattomia ja vaihtelevia symboleja, joita käytetään puheessa, musiikissa ja kuvallisessa ilmaisussa. Tatuoinneissa näkyy usein kuusisakaraisia tähtiä, kolmi- tai kuusisakaraisia kruunuja sekä erilaisia kirjainsymboleja. Graffiteissa näkyy samankaltaisen kirjain- ja numerosymboliikan ohella myös paljon sinistä väriä, joka on Cripsin tunnusväri.[11]

Cripsin alakulttuuriin kuuluvat läheisesti myös rap, hip hop ja gangsta rap. Moni tunnettu artisti on kuulunut Cripsiin ja on musiikkinsa kautta kuvannut jengikulttuuria.[12]

Suurin osa Cripsin toiminnasta on tavanomaista nuorten ja nuorten aikuisten yhdessäoloa. Osa jäsenistä harjoittaa rikollisuutta, mikä on antanut kaikille Cripseille rikollisjoukkioiden maineen. Jengiin liittyminen johdattaakin nuoren usein aiempaa kiinteämmin rikolliselle polulle. Yleisiä ja perinteisiä rikostyyppejä ovat huumekauppa, pahoinpitelyt, aseelliset ryöstöt, autovarkaudet ja asuntomurrot. Jotkut jengiläiset kiristävät suojelurahaa katujen huumekauppiailta ja prostituoiduilta. 2000-luvulla ovat yleistyneet lisäksi esimerkiksi identiteettivarkaudet, ihmiskauppa ja väärentäminen. Rikoksia tehdään usein rahan saamiseksi alkoholiin ja huumeisiin. Väkivalta liittyy usein jengien ja settien välisiin kiistoihin, mutta 2000-luvulla väkivalta on jonkin verran vähentynyt.[13]

• Covey, Herbert C.: Crips and Bloods: A Guide to an American Subculture. ABC-CLIO, 2015. ISBN 978-0-313-39929-9.

• Scott, Kody: Monster. Crips-jengiläisen muistelmat. (Monster: The Autobiography of an L.A. Gang Member, 1993.) Suomentanut Yasir Gaily. Helsinki: Desura, 2000. ISBN 952-5339-06-8.

• Crips-jengien historia
• Sanan Crips alkuperä ja tarkoitus
• Los Angelesin Bloods- ja Crips-jengien tatuoinnit jne.
• Bloods- ja Crips-jengien aakkoset