Cremonan ensimmäinen taistelu

Otho antoi murhata Galban 15. tammikuuta ja antoi julistaa itsensä keisariksi. Samoihin aikoihin Vitelliuksen joukot olivat huutanet tämän keisariksi. Vitellius lähetti kaksi armeijaa Roomaa kohti. Otho määräsi heti lisäjoukkoja lähetettäväksi Italiaan.

Othon tilanne oli erittäin tukala sen jälkeen kun vihollisen armeija oli päässyt Italiaan ja Tonavan legioonat eivät olleet vielä päässeet perille. Kaikesta huolimatta Othon upseerit saavuttivat Caecinasta joukon voittoja. Annius Galluksen johtamat kolme pretoriaanikohorttia ja Vestricius Spurinnan johtamat kaksi pretoriaanikohorttia ja Legio I Adiutrix löivät Caecinan takaisin Cremonaan. Otho lähti itse Roomasta 14. maaliskuuta, mukanaan kaikki saatavilla olevat joukot. Mukaansa hän otti kaikki epäluotettavina pidetyt senaattorit, jotka jätettiin Mutinaan, jossa heitä voitiin pitää silmällä. Otholla oli ehkä noin 15 000 sotilasta. Caecinalla oli selvä ylivoima. Huhtikuun alussa Caecina sai kuulla, että Valens oli myös ravannut tiensä Italiaan. Caecina päätti toimia ennen kuin hänen rivaalinsa pääsi paikalle. Caecian yritti saada Othon joukot väijytykseen Ad Castores nimisellä paikalla, noin 12 roomalaisen mailin päästä Cremonasta. Tämä juoni kostautui kuitenkin ja Caecina kärsi uuden tappion. Otho oli selvästi alakynnessä kun Valensin joukot pääsivät Cremonaan. Paikalle alkoi kuitenkin saapua Pannoniasta tulleita joukkoja. Moesian legioonat pääsisivät kuitenkin paikalla vasta kuukauden päästä. [1]

Sotilaallisesta näkökulmasta Othon olisi ollut viisasta odottaa lisäjoukkoja. Keisari neuvotteli consiliuminsa kanssa 12. huhtikuuta Bedriacumissa. Neuvostoon kuului ainakin Othon veli Titianus, pretoriaaniprefekti Proculus sekä Suetonius Paulinus ja Marius Celsus. Mukana olivat luultavasti myös paikalla olleiden legioonien komentajat. Othon puolelle oli saapunut suurin osa XIII legioonasta 7. huhtikuuta. Yhteensä Otholla oli ehkä vajaat 30 000 sotilasta. Vastustajilla oli miltei 50 000 sotilasta. Vielä saapumatta olivat kuitenkin arvossa pidetty XIV legioona, VII legioona ja Dalamatiasta matkalla ollut XI legioona. Ainakin pari legioonaa olisi päässyt paikalle 15. huhtikuuta mennessä. Suetonius Paulinus ehdotti että Othon olisi paras odottaa lisäjoukkoja, koska Vitelliuksen kannattajille ei ollut tiedossa lisäjoukkoja Germaniasta ainakaan vähään aikaan. Paulinus ehdotti että odotettaisiin ainakin 16. tai 17. päivään, ehkä jopa viikkoja, ennen taistelun aloittamista. Marius Celsus ja Annius Gallus vastustivat Paulinuksen ehdotusta. Syy miksi he ehdottivat että hyökättäisiin heti ei ole säilynyt lähteissä. Syyt voidaan kuitenkin rekonstruoida. Odottaminen voisi vähentää joukkojen taisteluhalukkuutta. Vihollisella oli vain kolme legioonaa (XXI, I Italica ja V). Otholla taas oli I Adiutrix, XIII ja osia XIV:sta. Lisäksi Otholla oli lähes legioonan verran pretoriaaneja. Suetoniuksen arvio joukkojen määrästä ei ehkä ollut kovin uskottava. Lisäksi tiedettiin että Vitelliuksen joukot rakensivat parasta aikaa siltaa Caecinassa. Siltaa pitkin vihollinen pääsisi kiertämään Othon joukot ja tekemään ryntäyksen Roomaa kohtaan. Lisäksi Mutinassa olleisiin senaattoreihin ei voinut luottaa jos Vitelliuksen joukot valtaisivat Rooman. [2]

Otho tiesi että Vitelliuksen kannattajat voisivat jakaa armeijansa ja lähettää osan Roomaa vastaan. Othon oli pakko estää Vitelliuksen joukkoja pääsemästä etelään. Otho päätti taistella. 14. huhtikuuta käytyä taistelua kutsutaan Cremonan ensimmäiseksi taisteluksi tai Bedriacumin taisteluksi. Keisarilliset joukot marssivat 20 kilometriä taistelukentälle ja saivat vihollisen yllätettyä. Aluksi Othon joukot menestyivät. Pitkä marssi, vaikea taistelukenttä, vihollisten suuri määrä ja Vitelliuksen upseerien kokemus olivat lopulta liikaa Othon vähille joukoille. Othon joukot väittivät että heidät oli petetty. Othon upseereista Suetonius Paulinus ratsasti heti Vitelliuksen luokse anomaan armoa. Marius Celsus, Salvius Titianus ja muita upseereja antautuivat seuraavana päivänä. Otho itse oli odottanut taistelun ratkaisua Brixellumissa, noin 20 kilometrin päässä taistelukentästä.[3]

• Alan K. Bowman et al.: The Cambridge Ancient History Volume X, The Augustan Empire, 43 BC–AD 69. Cambridge University Press, 2005. ISBN 0-521-30199-8. (englanniksi)
• Kenneth Wellesley, Barbara Levick: The Year of the Four Emperors. Routledge, 2000. ISBN 978-0-415-23228-9.