Cory Stillman

Ennen ammattilaisuransa aloittamista vuonna 1993, Stillman pelasi 1990-luvun alussa kolme kautta OHL-junioriliigassa. Kaksi ensimmäistä kautta hän pelasi Windsor Spitfiresissa, kolmannen Peterborough Petesissä. Parhaat OHL-tehonsa hän teki ensimmäisellä kaudellaan, kaudella 1990–1991, jolla hän oli Spitfiresin paras pistemies tehtyään 64:ssä runkosarjaottelussa 101 tehopistettä, 31 maalia ja 70 syöttöpistettä. Hän voitti kauden päätteeksi OHL:n vuoden tulokkaan palkinnon Emms Family Awardin. Yhteensä hän teki OHL-vuosinaan 271 tehopistettä, 85 maalia ja 186 syöttöpistettä, 178:ssa runkosarjaottelussa sekä 26 tehopistettä, kahdeksan maalia ja 18 syöttöpistettä, 36:ssa pudotuspeliottelussa.

Kauden 1992–1993 päätteeksi Stillman oli voittamassa OHL:n mestaruutta, kun Peterborough Petes voitti loppuotteluissa Sault Ste. Marie Greyhoundsin. OHL:n mestarina Petes pääsi vuoden 1993 Memorial Cup -turnaukseen ja eteni turnauksen loppuotteluun, jonka turnauksen isäntäjoukkue Greyhounds voitti maalein 4–2.

Cory Stillmanin ammattilaisura alkoi vuonna 1993 AHL-seura Saint John Flamesissä, joka oli NHL-seura Calgary Flamesin farmijoukkue. NHL-varauksen Stillman sai vuotta aiemmin, kun Flames varasi hänet numerolla kuusi NHL:n varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella. Stillman pelasi Saint Johnissa koko kauden 1993–1994 ja suurimman osan seuraavasta kaudesta. Hän oli kaudella 1993–1994 Saint John Flamesin paras maalintekijä 35:llä runkosarjamaalilla, jotka hän teki 79:ssä AHL:n runkosarjaottelussa. Hän antoi kaudella 1993–1994 myös 48 maaliin johtanutta syöttöä. Ensimmäiset NHL-ottelunsa hän pelasi keväällä 1995, työsulun lyhentämällä kaudella 1994–1995. Hän edusti Calgary Flamesiä tuolla kaudella kymmenessä runkosarjaottelussa ja antoi kaksi maalisyöttöä.

Stillman vakiinnutti paikkansa Flamesin NHL-miehistössä kaudella 1995–1996. Pisteiden valossa hänen paras kautensa Calgary Flamesissä oli kausi 1998–1999, jolla hän teki 76:ssa NHL:n runkosarjaottelussa 57 tehopistettä, 27 maalia ja 30 syöttöpistettä. Hän oli kaudella 1998–1999 ja edellisellä kaudella 1997–1998 toiseksi eniten pisteitä Flamesin riveissä tehnyt pelaaja Theoren Fleuryn jälkeen. Kaudella 1999–2000 Stillman oli sivussa yli 40:stä NHL:n runkosarjaottelusta joulukuussa 1999 saamansa olkapäävamman vuoksi. Seuraavan kauden lopulla, maaliskuussa 2001, Flames kauppasi Stillmanin St. Louis Bluesiin, joka antoi vaihdossa Craig Conroyn ja NHL:n varaustilaisuuden seitsemännen kierroksen varausvuoron.

St. Louis Bluesissa Stillman pelasi kauden 2000–2001 lopun ja kaksi seuraavaa kautta. Jälkimmäisellä täydellä kaudellaan Bluesin riveissä, kaudella 2002–2003, hän oli seuransa kolmanneksi paras pistemies Pavol Demitran ja Al MacInnisin jälkeen tehtyään siihen astisen NHL-uransa ennätystehot, 67 tehopistettä, 24 maalia ja 43 syöttöpistettä, 79:ssä runkosarjaottelussa.

21. kesäkuuta 2003, samana päivänä, kun NHL:n varaustilaisuus 2003 järjestettiin, Stillman kaupattiin Tampa Bay Lightningiin. Vaihdossa Stillmaniin St. Louis Blues sai Lightningilta toisen kierroksen varausvuoron, jonka seura käytti David Backesiin. Stillman pelasi Lightningin riveissä yhden kauden. Hän teki runkosarjakaudella 2003–2004 NHL-uransa piste-ennätyksen, 80 tehopistettä, 25 maalia ja 55 syöttöpistettä, 81:ssä ottelussa, ja oli näin Lightningin toiseksi paras pistemies runkosarjassa Martin St. Louis'n jälkeen. NHL:n pistepörssissä hän sijoittui kahdeksanneksi ja syöttöpörssissä kolmanneksi Scott Gomezin ja St. Louis'n jälkeen. Keväällä 2004 hän oli voittamassa Lightningin riveissä ensimmäistä Stanley Cupiaan. Seura kaatoi NHL:n loppuotteluissa Stillmanin entisen seuran Calgary Flamesin voitoin 4–3.

Elokuussa 2005, vuoden kestäneen NHL:n työsulun päätyttyä, Stillman teki vapaana pelaajana sopimuksen Carolina Hurricanesin kanssa. Hän voitti heti ensimmäisellä kaudellaan uudessa seurassa toisen Stanley Cupin mestaruutensa, kun Hurricanes löi NHL:n loppuotteluissa Edmonton Oilersin voitoin 4–3. Hänestä tuli historian yhdestoista pelaaja ja ensimmäinen sitten vuoden 1996 (Claude Lemieux), joka on voittanut Stanley Cupin peräkkäisillä kausilla eri seuroissa.[1] Stillman oli toiseksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja kevään 2006 NHL:n pudotuspeleissä joukkuetoveri Eric Staalin jälkeen. Hän teki 25:ssä pudotuspeliottelussa yhdeksän maalia ja antoi 16 maalisyöttöä. Runkosarjakaudella 2005–2006 hän oli Hurricanesin kolmanneksi paras pistemies Staalin ja Justin Williamsin jälkeen tehtyään 72:ssa ottelussa tehot 21 maalia ja 55 syöttöpistettä.

Stillman ja puolustaja Mike Commodore kaupattiin helmikuussa 2008 Ottawa Senatorsiin vaihdossa hyökkääjä Patrick Eavesiin ja puolustaja Joe Corvoon. Stillman pelasi Ottawassa vain loppukauden 2007–2008. Heinäkuussa 2008 hän siirtyi vapaana pelaajana Florida Panthersiin, jota edusti kaksi täyttä kautta ja yli puolet kolmannesta. Hän siirtyi helmikuussa 2011, kesken kauden 2010–2011, takaisin Carolina Hurricanesiin pelaajakaupassa, jossa Panthers sai vaihdossa Ryan Carterin ja viidennen kierroksen varausvuoron NHL:n varaustilaisuudessa 2011.[2] Siirto tapahtui viikko sen jälkeen, kun Stillman oli pelannut NHL-uransa tuhannennen runkosarjaottelun, kotiottelun Philadelphia Flyersia vastaan.[3]

Stillman ilmoitti pelaajauransa päättymisestä syyskuussa 2011.[4] Hän pelasi kuusitoista kautta kestäneellä NHL-urallaan, jolla edusti kuutta eri seuraa, 1 025 runkosarjaottelua ja teki 727 tehopistettä, 278 maalia ja 449 syöttöpistettä. NHL:n pudotuspeleissä hän pelasi 82 ottelua ja teki 51 tehopistettä, 19 maalia ja 32 syöttöpistettä.

Cory Stillman edusti Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta kerran jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa, vuonna 1999, jolloin MM-turnaus järjestettiin Norjassa. Kanada sijoittui turnauksessa neljänneksi ja Stillman teki turnauksessa kymmenessä ottelussa kahdeksan tehopistettä, neljä maalia ja neljä syöttöpistettä.