Cornelius Johnson

Cornelius Johnson (21. elokuuta[1][2] 1913 Los Angeles – 15. helmikuuta 1946) oli yhdysvaltalainen korkeushyppääjä. Hän voitti olympiakultaa vuoden 1936 kesäolympialaisissa Berliinissä[1][3]. Jo neljä vuotta aiemmin Los Angelesin olympialaisissa hän sijoittui 18-vuotiaana neljänneksi[1][3]. Kilpailu päättyi tasatulokseen ja tuolloin voimassa olleiden tulosten mukaan Johnson jäi neljänneksi[1][3]. Nykyisin voimassa olevien sääntöjen mukaan hän olisi voittanut hopeaa[3].

Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Olympialaiset
Kultaa	Berliini 1936	korkeushyppy

Johnson oli yksi 19 afroamerikkalaisesta urheilijasta, jotka osallistuivat Berliinin olympialaisiin^lähde?. Hänen voittotuloksensa 203 cm oli uusi olympiaennätys[3]. Kilpailuja seurannut Adolf Hitler oli Johnsonin kultamitalipäivänä onnitellut kahta päivän aiempaa voittajaa, joista toinen oli saksalainen ja toinen suomalainen. Hitler kuitenkin poistui paikalta juuri ennen kuin vuorossa olisivat olleet Johnson ja toinen afroamerikkalainen, hopeamitalin voittanut Dave Albritton[3].

Vuosina 1933–1936 Johnson hyppäsi vain kerran huonomman tuloksen kuin kilpailun voittaja: tämä tapahtui Millrosen hallikilpailuissa New Yorkissa vuonna 1936 (kisan voitti Al Threadgill). Muut tappiot Johnson kärsi uusinnoissa oltuaan kärjessä tasatuloksella yhden tai useamman kilpailijan kanssa.[4] Yhdysvaltain lopullisissa olympiakarsinnoissa 1936[5] Johnson ja Albritton hyppäsivät maailmanennätyksen 207 cm[1][5]; ennätys säilyi heidän hallussaan seuraavaan vuoteen, jolloin Melvin Walker ylitti 209 cm[6]. Johnson voitti kahdeksan Yhdysvaltain mestaruutta (viisi ulkoradoilla ja kolme sisäradoilla).

Urheilu-uransa jälkeen Johnson työskenteli Los Angelesissa postinkantajana, ja vuonna 1945 hän liittyi Yhdysvaltain kauppalaivastoon. Hän kuitenkin sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli matkalla laivasta sairaalaan.