Pierre Corneille

Pierre Corneille (6. kesäkuuta 1606 Rouen – 1. lokakuuta 1684 Pariisi) oli merkittävä ranskalainen näytelmäkirjailija. Hän vaikutti samanaikaisesti komediakirjailija Molièren ja Jean Racinen kanssa.[1]

Pierre Corneille

Elämänvaiheet

Pierre Corneille syntyi rouenilaisen samannimisen pikkuvirkamiehen perheeseen. Hän sai jesuiittakasvatuksen. Hän luki oikeustiedettä, mutta ei juuri menestynyt tässä ammatissa. Itsenäisen työn löytääkseen hän aloitti vapaana kirjailijana. Yks osa hänen teksteistään olivat uskonnolliset tekstit, kuten noin 60 virttä. Hän kirjoitti myös epigrammeja, lauluja, satiireja ja tilapäisrunoja erilaisiin juhliin. [1]

Corneille oli huolehtiva perheenisä ja pedantti taloudenpitäjä, joka muistutti olemukseltaan virkamiestä. Hänen julkinen esiintymisensä oli niukkasanaista. Hänen viimeiset teoksensa eivät enää olleet yleisömenestyksiä, toisin kuin aikaisemmat. Vanhoilla päivillään hän totesi: "Minun runoilutaitoni on hävinnyt samaa tietä kuin hampaanikin." Jean Racine piti kunnioittamalleen kirjailijalle tämän kuoltua muistopuheen Ranskan akatemiassa.[2]

Näytelmäkirjailijana

Näyttämötaiteessa Corneille ja hänen seuraajansa aloittivat sikäli alusta, että heidän oli Aristoteleen pohdintojen perusteella luotava klassisen tragedian säännöt. Sääntöihin kuului esimerkiksi, että näytelmän kuvaaman toiminnan piti tapahtua yhden vuorokauden kuluessa. Se laajennettiin koskemaan myös sitä, että tapahtumien piti olla mahdollisia näyttämön kokoisessa tilassa. Useimmat näytelmät keskittyivät sen vuoksi henkisiin tapahtumiin, joissa näytelmän päähenkilöiden asenteet ja keskinäiset suhteet muuttuvat näytelmän aikana.[1] Tämän kehittelyn ansiosta Corneille pääsi tragedioissa aikalaisiaan Molièrea ja Jean Racinea pitemmälle.

Corneillen läpimurto näytelmäkirjailijana tapahtui 1630-luvulla hänen ollessaan 30-vuotias. Näytelmän Le Cid hän kirjoitti espanjalaisten esikuvien, kuten Lope de Vegan mukaan. Lopputulos kohoaa yleisinhimilliseksi. Corneillen teoksen El Cid on Espanjan kansallissankari, mutta hänessä on traagisia ristiriitoja. Miten pärjätä tunteiden ja velvollisuuksien ristiaallokossa?[2]

Henkilöhahmot Corneillen teoksissa eivät ole kovin monivivahteisia. Sankareissa ei ole vikoja, he ovat puhdasta jaloutta. Roistoilla ei ole sovittavia luonteenpiirteitä, he edustavat puhdasta pahuutta. Aihepiiri on melko kapea, se kertoo poliittisten johtajien velvollisuuksien ja tunne-elämän ristiriidoista. Corneille kirjoitti taiturimaisen hienoa ranskaa, kieli on sointuvaa ja ilmeikästä.[2]

Jo Corneillen eläessä hänen näytelmistään nimettiin parhaimmat. Racinen pitämän muistopuheen mukaan ne olivat Le Cid, Horace, Cinna ja La Mort de Pompée. Näiden lisäksi osa kriitikoista puolusti hänen myöhäistuotantoaan. Heidän mukaansa Corneille siirtyi tällöin ulkokohtaisesta kuvauksesta ihmisluonteiden erittelyyn: ”Nuorena hän esitti sen liikkeet; vanhana hän paljasti sen salaiset vaikuttimet.” (Pierre Bayle).[1]

Tuotantoa
  • Mélite (1650-luku)
  • Medea (1635)
  • Illuusio (komedia) (1636)
  • Le Cid (1637)
  • Horace (1640)
  • Cinna (1643?)
  • La Mort de Pompée (1643)
  • Andromède (1650)
  • Nicomède (1651)
  • Attila (1667)
  • Titus ja Berenike (1670)
  • Psychè, yhteistyönä Molièren ja Philippe Quinaultin kanssa. (1671)
  • Pulchérie (1672)
  • Surena (1674)

Lähteet
  • Grimberg, Carl: Kansojen historia, osa 14: Aurinkokuninkaan aikakausi. Helsinki: WSOY 1982. ISBN 951-0-09742-x

Viitteet
  1. Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid–Harvey), s. 813–814, art. Corneille, Pierre. Otava, 1977. 951-1-04170-3.
  2. Grimberg, C.: Kansojen historia, Aurinkokuninkaan aikakausi (1982), s. 158–162.

    Kirjallisuutta
    • Corneille, Pierre: Cid: 5-näytöksinen näytelmä. (Le Cid, 1637.) Suomentanut Eino Leino. Porvoo: WSOY, 1917.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.