Corey Locke

OHL-joukkue Ottawa 67's varasi Locken 80. pelaajana vuonna 2000. Hän pelasi kauden 2000–2001 kuitenkin vielä kotikaupungissaan Newmarket Hurricanesin joukkueessa, OPJHL:ssä. Vuonna 2001 USHL-joukkue Green Bay Gamblers varasi Locken 23. pelaajana, mutta hän siirtyi kuitenkin kaudeksi 2001–2002 Ottawa 67'siin, jossa tulokaskausi toi Lockelle 55 runkosarjaottelussa tehot 18+25=43. Kaudella 2002–2003 hän muodosti 67'sissä Matt Foyn kanssa tehokkaan tutkaparin. Locke voitti tehoilla 63+88=151 koko OHL:n piste-, maali- ja syöttöpörssin. Hänet palkittiin pistepörssin voiton myötä Eddie Powers Trophylla ja läpimurtonsa myötä Red Tilson Trophylla. Locke teki myös eniten pisteitä koko CHL:ssä. Locke voitti myös OHL:n pudotuspelien piste- ja maalipörssin tehoilla 19+19=38. Hänet valittiin kauden päätteeksi myös sekä OHL:n että CHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen ja CHL:n vuoden pelaajaksi.[3][4]

Montréal Canadiens varasi Locken neljännellä kierroksella 113. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2003. Hän kuitenkin jatkoi vielä Ottawa 67'sissä kaudella 2003–2004, jolloin Locke voitti jälleen koko OHL:n piste- ja maalipörssin tehoilla 51+67=108, palkittiin Eddie Powers Trophylla ja Red Tilson Trophylla sekä valittiin OHL:n ja CHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[3][4] Hänestä tuli kaikkien aikojen neljäs kaksi kertaa Red Tilson Trophyn voittanut pelaaja.[1] OHL:n syöttöpörssissä Locke sijoittui kolmanneksi. Hän oli 67'sin paras pistemies ja maalintekijä myös kevään 2004 pudotuspeleissä tehoilla 7+3=10.[5]

Kaudeksi 2004–2005 Locke siirtyi kolmivuotisella tulokassopimuksella Montréal Canadiensin organisaatioon. Hän pelasi siellä neljä kautta lähes kokonaan AHL-joukkue Hamilton Bulldogsissa. Kaudella 2005–2006 Locke oli joukkueen paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 19+40=59. Kaudella 2006–2007 hän oli tehoilla 20+35=55 Bulldogsin toiseksi paras pistemies Duncan Milroyn jälkeen.[5] Locke jakoi myös kymmenellä osumallaan kevään 2007 pudotuspelien maalipörssin voiton Hershey Bearsin Scott Barneyn ja Chicago Wolvesin Darren Haydarin kanssa. Hän voitti kauden päätteeksi Calder Cupin.[3]

Locke teki NHL-debyyttinsä lopulta neljännellä AHL-kaudellaan 2007–2008. Hän pelasi uransa ensimmäisen ja kauden ainoaksi jääneen NHL-ottelunsa 8. tammikuuta 2008 Chicago Blackhawksia vastaan.[6] Locke oli tehoilla 30+42=72 farmijoukkue Bulldogsin paras pistemies, maalintekijä ja syöttäjä. Hän pelasi kauden aikana myös AHL:n tähdistöottelussa. Heinäkuussa 2008 Locke kaupattiin Minnesota Wildiin vaihdossa Shawn Belleen.[7] Hän pelasi kauden 2008–2009 kuitenkin kokonaan sen farmijoukkue Houston Aerosissa, jonka paras pistemies ja syöttäjä Locke oli tehoilla 25+54=79. Hän sijoittui koko AHL:n syöttöpörssissä neljänneksi ja jakoi pistepörssin seitsemännen sijan Toronto Marliesin Tim Stapletonin kanssa. Locke pelasi kauden aikana myös AHL:n tähdistöottelussa[3] ja jakoi tehoilla 12+11=23 koko kevään 2009 pudotuspelien piste- ja maalipörssin toisen sijan Hershey Bearsin Alexandre Giroux'n kanssa.[5]

Kaudeksi 2009–2010 Locke siirtyi vapaana agenttina New York Rangersin organisaatioon.[8] Hän pelasi kauden aikana kolme NHL-ottelua, mutta suurimman osan kaudestaan Locke pelasi kuitenkin farmijoukkue Hartford Wolf Packissa, jonka paras pistemies, maalintekijä ja syöttäjä hän oli tehoilla 31+54=85. Wolf Packin varakapteenina toiminut Locke sijoittui koko AHL:n pistepörssissä kolmanneksi Hershey Bearsin Keith Aucoinin ja Alexandre Giroux'n jälkeen. Maalipörssissä hän sijoittui yhdeksänneksi ja syöttöpörssissä neljänneksi.[5] Kauden päätteeksi Locke valittiin AHL:n toiseen tähdistökentälliseen.[4]

Heinäkuussa 2010 Locke teki vapaana agenttina kaksivuotisen ja -suuntaisen sopimuksen Ottawa Senatorsin kanssa.[9] Hän teki kaudella 2010–2011 sen farmijoukkue Binghamton Senatorsissa AHL:n yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 21+65=86, joilla Locke voitti koko liigan piste- ja syöttöpörssin ja palkittiin John B. Sollenberger Trophylla. Hänet palkittiin myös AHL:n arvokkaimpana pelaajana Les Cunningham Awardilla ja valittiin ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Binghamtonin varakapteenina toiminut Locke pelasi kauden aikana myös AHL:n tähdistöottelussa ja voitti kauden päätteeksi Calder Cupin. Hän pelasi kauden aikana myös viisi NHL-ottelua tehden yhden syöttöpisteen. Kaudella 2011–2012 Locke pelasi ainoastaan Binghamtonissa. Hän pelasi kuitenkin vain 38 runkosarjaottelua olkapäävamman takia,[1] mutta voitti kuitenkin joukkueen sisäisen syöttöpörssin 31 syöttöpisteellään.[3][4]

Locke siirtyi kaudeksi 2012–2013 vuoden mittaisella sopimuksella SM-liigajoukkue TPS:an.[10] Lockelta odotettiin TPS:ssa paljon, mutta hän ei lunastanut odotuksia, ja hänen sopimuksensa purettiin tammikuussa 2013. Locke siirtyi tämän jälkeen DEL-liigan Eisbären Berliniin.[11]

• ensimmäisessä All Stars -joukkueessa 2003 ja 2004
• vuoden pelaaja 2003
• paras maalintekijä 2003

• Red Tilson Trophy 2003 ja 2004
• Eddie Powers Memorial Trophy 2003 ja 2004
• ensimmäisessä All Stars -joukkueessa 2003 ja 2004

• Galder Cup 2007 ja 2011
• toisessa All Stars -joukkueessa 2010
• ensimmäisessä All Stars -joukkueessa 2011
• Les Cunningham -palkinto 2011

• 11. heinäkuuta 2008 Montreal Canadiens vaihtoi Locken Minnesota Wildille ja sai vaihdossa Shawn Bellen.
• 3. heinäkuuta 2009 Allekirjoitti sopimuksen New York Rangersin kanssa.
• 7. heinäkuuta 2010 Allekirjoitti sopimuksen Ottawa Senatorsin kanssa.