Corazon Aquino

Maria Corazon Sumulong Cojuangco syntyi Manilassa yhteen Filippiinien rikkaimmista perheistä. Cojuangcosien suku on mahdollisesti kiinalaisperäistä, jolloin nimi olisi kirjoitettu Ko Hwan-ko. Hänen äitinsä suku, Sumulongit, kuuluivat Rizalin poliittisiin vaikuttajiin.

Hän kävi katolilaista koulua ja opiskeli Yhdysvalloissa Ravenhill Academyssa Philadelphiassa sekä Notre Dame Convent Schoolissa ja Mount St. Vincent Collegessa New Yorkissa. Hän opiskeli matematiikkaa ja suoritti tutkinnon ranskan kielessä 1953.

Corazon Cojuangco palasi Filippiineille opiskelemaan lakia ja avioitui siellä 1955 Benigno Aquino Jr.:n kanssa. Tämä oli juuri valittu 22-vuotiaana Tarlacin maakunnan Concepciónin pormestariksi. He saivat viisi lasta. Aviomiehestä tuli kuvernööri ja senaattori, josta olisi todennäköisesti tullut maan presidentti vuoden 1973 vaaleissa, jollei Marcos olisi peruuttanut niitä. Sen sijaan Benigno Aquino pidätettiin, tuomittiin kuolemaan ja karkotettiin maasta. Corazon Aquino seurasi häntä maanpakoon vuonna 1980. Benigno Aquino surmattiin elokuussa 1983 Manilan lentokentällä hänen palatessaan kotimaahansa. Corazon Aquino päätti tällöin ryhtyä poliitikoksi.

Corazon Aquino vuonna 1986

Kun Ferdinand Marcos yllättäen järjesti presidentinvaalit helmikuussa 1986, oppositio kerääntyi Aquinon taakse Marcosia vastaan. Marcosin ilmoitettiin voittaneen, mutta vaaleja pidettiin laajasti järjestettyinä, ja molemmat julistautuivat voittajiksi ja pitivät virkaanastujaiset 25. helmikuuta. Marcos pakeni lopulta maasta laajojen mielenosoituksien jälkeen ja armeijan kieltäydyttyä tulemasta hänen puolelleen.

Huolimatta Marcosin syrjäyttämisestä Aquinolla oli valtava työ edessään maan demokratisoimiseksi. Hän perusti vallankumoushallituksen väliaikaisen "vapausperustuslain" alaisuudessa, kunnes demokraattisesti luotu perustuslaki saataisiin voimaan. Uusi perustuslaki ratifioitiin 7. helmikuuta 1987. Paikallis- ja kongressivaalit pidettiin pian.

Aquino sai mainetta tukiessaan demokratiaa, ja hänet valittiin Time Magazinen vuoden henkilöksi 1986. Huolimatta kansansuosiostaan, häntä vastaan kohdistui toistuvia armeijan vallankaappausyrityksiä ja kommunistien kansannousu. Marcosin kannattajat vastustivat edelleen hallitusta, ja yrittivät heinäkuussa 1986 vallankaappausta perustamalla kilpailevan hallituksen manilalaiseen hotelliin, Arturo Tolentino presidenttinä. Vakavampi uhka oli eversti Gregorio Honasanin kaappausyritys elokuussa 1987. Huhut kaappausyrityksistä Aquinon hallitusta vastaan jatkuivat tämänkin jälkeen.

Vuoden 1992 presidentinvaaleissa Aquino tuki Fidel V. Ramosia, Marcosin armeijan esikuntaupseeria, jonka loikkaus Aquinon puolelle osoittautui tärkeäksi vallankumouksessa. Päätös oli epämieluisa monille Aquinon kannattajille, kuten katoliselle kirkolle, koska Ramos oli metodisti. Hän voitti niukasti 23,5 % äänistä ja seurasi Aquinoa presidenttinä 30. kesäkuuta 1992.

Presidenttikautensa jälkeen Aquino aloitti yksityiselämän. Hän poistui seuraajansa virkaanastujaistilaisuudesta hallituksen Mercedeksen sijaan itse ostamallaan Toyota Crownilla osoittaakseen olevansa tavallinen kansalainen. Hän on myöhemmin ollut mukana useissa projekteissa avustamassa Aasian demokratiakehitystä.

Aquino kuoli 1. elokuuta 2009 76-vuotiaana sairastettuaan yli vuoden ajan paksusuolen syöpää.[1]

• Corazon Aquino (Arkistoitu – Internet Archive), Time
• Encyclopedia of World Biography on Corazon Cojoangco Aquino
• Philippines - Corazon Aquino, U.S. Library of Congress, Country Studies

Filippiinien presidentit

Aguinaldo (1899–1901) | Quezon (1935–1944) | Laurel (1943–1945) | Osmeña (1944–1946) | Roxas (1946–1948) | Quirino (1948–1953) | Magsaysay (1953–1957) | Garcia (1957–1961) | Macapagal (1961–1965) | Marcos (1965–1986) | Aquino (1986–1992) | Ramos (1992–1998) | Estrada (1998–2001) | Arroyo (2001–2010) | Aquino III (2010–2016) | Duterte (2016–2022) | Marcos (2022–)