Continental Mark II

Ford Motor Company aloitti Continentalin suunnittelut vuonna 1953. Auto päätettiin nimetä 1940-luvun Lincoln Continentalin kunniaksi yhdellä ratkaisevalla erolla: nimestä jätettiin Lincoln pois ja siitä tuli pelkkä Continental.[4] Continental Mark II:n takana oli Henry Ford II:n veljen Bill Fordin johtama Continental-osasto, jolle Ford oli antanut vastuun tehdä äärimmäisen loisteliaita luksusautoja. Päämääränä ei ollut yksinomaan Cadillac Eldoradon ja Packard Caribbeanin edustama luksusluokka, vaan Continentalin tähtäin oli vieläkin korkeammalla: se suunnattiin brittiläisen Rolls-Roycen kilpailijaksi maailman kalliimpien loistoautojen luokkaan.[4]

Continentalilla oli oma teollisuuslaitoksensa, jossa se valmistettiin suurimmaksi osaksi käsityönä tiukkojen standardien alaisena.[3] Continental käytti Lincolnin uusia V8-moottoreita, jotka koottiin uudelleen ja yhdistettiin lopuksi Lincolnin kolminopeuksiseen Turbo-Drive-automaattivaihteistoon. Myös jälleenmyyntiverkostona käytettiin Fordin sijaan Lincolnin asiamiehiä.[5]

Continental Mark II esiteltiin loppusyksystä 1955 Pariisin autonäyttelyssä. Auto sai mediassa paljon julkisuutta, ja yleisö ihastui välittömästi sen muotoiluun. Amerikkalaisista autoista poiketen Continental Mark II:ssa ei suosittu krominkäyttöä eikä aikakauden muotivillityksen tuomia siipiä. Auton keula oli silmiinpistävän pitkä ja perä vastaavasti lyhyt, mutta muotoilua pidettiin klassisen kauniina ja hienostuneena. Auton tunnusomaisin piirre oli tavaratilan ulkopuolelle takapuskurin päälle sijoitettu "Continental kit", jossa pidettiin vararengasta. Continentalin verhoilussa käytettiin ylellisiä nahka- ja kangasmateriaaleja ja varustetaso oli lähes täydellinen lukuun ottamatta ilmastointia, josta joutui maksamaan lähes 600 $.[6] Continentalin saama palaute oli hyvää molemmin puolin Atlantia, mutta sen myynti takelteli pahasti. Korkea lähtöhinta karkotti ostajat ja ensimmäisen vuoden tuotantomääräksi jäi vain 2550 autoa.[1]

Continental Mark II takaapäin

Seuraavan mallivuoden uudistukset olivat maltillisia. Continentalin ulkoasu ja sisätilat jätettiin koskemattomiksi ja vähäiset muutokset tehtiin korin keventämiseksi ja moottorin tehon lisäämiseksi. Myyntitulokset eivät kuitenkaan lähteneet ylospäin ja vuoden 1957 Continentalia valmistettiin vain 446 kappaletta, joista kaksi oli convertibleä.[1][7]

Vuoden 1957 lopulla Ford Motor Company päätti lopettaa Continental Mark II:n valmistuksen ja unohtaa ajatukset "Amerikan Rolls-Roycesta". Mark II:n seuraajaksi tuli Continental Mark III-mallisarja, joka oli edeltäjäänsä paljon edullisempi, ja jota myytiin Lincolnina.[8]

Vaikka Continental Mark II epäonnistui kaupallisesti, siitä tuli yksi 1950-luvun unohtumattomimmista autoista 1950-luvulla.[9]

• Auto Editors of Consumed Guide: Automobiles of The 50's. Publications Internationa, 1983. ISBN 0-7853-0110-0. (englanniksi)
• Burness, Tad: American Car Spotters Guide 1940 - 1965. Motorbooks Intl; Rev Enl edition, 1978. ISBN 978-0879380571. (englanniksi)
• Gunnell, John: Standard Catalog of American Cars, 1946-1975. Krause Publications, 1982. ISBN 978-0873410274. (englanniksi)
• Flory "Kelly" J.: American Cars, 1946-1959: Every Model, year by year. Krause Publications, 2008. ISBN 978-0786432295. (englanniksi)
• Langworth, Richard: Great American Automobiles of the 50's. Beekman House; 1 St UK edition, 1989. ISBN 0-85429-738-3. (englanniksi)
• Sedgwick, Michael: Auto 1950- ja 1960-luvulla. Beekman House, 1981. ISBN 9512038218.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Continental Mark II Wikimedia Commonsissa