Constantin Nils Lorenz von Schoultz

Constantin Nils Lorenz von Schoultz (15. marraskuuta 1805 Svartholman linnoitus, Pernaja – 21. maaliskuuta 1887 Pietari) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]

Von Schoultzin vanhemmat olivat majuri, hovineuvos Carl Gustav von Schoultz ja Eva Kristina Kalmberg ja puoliso vuodesta 1832 Dorothea Helena Strohbinder. Insinööri, virka- ja valtiopäivämies Karl Fredrik Sebastian von Schoultz oli heidän poikansa. Constantin Nils Lorenz von Schoultz tuli junkkariksi Käkisalmen, H.M. Itävallan Keisari Franz I:n krenatöörirykmenttiin 1821, mistä hänet siirrettiin 1823 junkkariksi Henkivartioväen suomenmaalaiseen rykmenttiin ja oppilaaksi Henkivartioväen junkkarikouluun. Hänet ylennettiin rykmentissä vänrikiksi 1826 ja aliluutnantiksi 1827. Von Schoultz osallistui rykmentin mukana Turkin sotaan 1828–1829, luutnantiksi hänet ylennettiin 1829. Hän osallistui myös marraskuun kansannousun kukistamiseen Puolassa 1831–1833. Von Schoultz ylennettiin alikapteeniksi 1831. Hänet siirrettiin 1833 armeijan jalkaväkeen majurina ja määrättiin Helsingin sotasairaalan tarkastajaksi. Everstiluutnantiksi hän yleni 1843 ja everstiksi 1849, eron sotapalveluksesta hän sai kenraalimajurina marraskuussa 1860.[1]

Von Schoultz nimitettiin 1866 Pietarin kaupunginvankilan ylitarkastajaksi, missä tehtävässä hän toimi huhtikuuhun 1868 asti. Vuonna 1872 hän tuli Pietarissa Narvan kaupunginosan köyhäinhoidon kuraattoriksi ja latvialaisen seurakunnan kirkkoneuvoston jäseneksi, mitä tehtäviä hän hoiti kuolemaansa asti. Von Schoultz omisti kartanon Kirkkonummen Volsissa 1848–1856 ja edusti aatelissukuaan valtiopäivillä 1863–1864.[1]