Constantin Guys

Constantin Guys (3. joulukuuta 1802 Vlissingen, Hollanti – 13. joulukuuta 1892 Pariisi, Ranska) oli sotakirjeenvaihtaja ja kuvittaja englantilaisille ja ranskalaisille sanomalehdille. Hän oli myös akvarellisti, jota Charles Baudelaire kutsui ”modernin elämän maalariksi”.

Moderni, se on ohimenevä, katoava, satunnainen; se on se taiteen puolisko, jonka toinen puoli on ikuinen ja muuttumaton... Constantin Guys, Aitio.
Félix Nadar: Constantin Guys.

Elämä

Constantin Guys syntyi Vlissingenissä, Hollannissa 1802 Pohjois-Hollannin kauppalaivaston pääjohtajan poikana. Hän eli pitkän kulkijanelämän ja kuoli yhdeksänkymmenvuotiaana vuonna 1892 valtion hoitolaitoksessa Pariisissa lähes pennittömänä. Guysista on saatavana vain vähän varmaa tietoa. Joissakin kirjoituksissa hänet kuitataan toisarvoisena taiteilijana.

Guys työskenteli sanomalehdelle Illustrated London News 1839–1860, lähettäen tarinoita ja piirustuksia Englantiin Espanjasta, Italiasta, Saksasta, Turkista, Egyptistä ja Krimiltä. Guys kuvitti myös Punch-lehteä. Hän tallensi muun muassa Kreikan itsenäisyyden muistojuhlallisuudet Ateenassa ja sulttaanin Bairam juhlan Konstantinopolissa. Vuonna 1855 hänet lähetettiin kuvittamaan Krimin sotaa ja hän todisti Inkermanin ja Balaklavan taistelut.

Modernisti ennen modernisteja

Jälkimaailma tuntee Guys´n enemmänkin hänen maineensa kuin teostensa ansiosta. Guys oli modernisti ennen varsinaista modernismia, koska hänen teoksensa kuvittavat runoilija Charles Baudelairen kaavailemaa moderniteettia. Baudelaire kirjoitti esseensä Modernin elämän maalari vuosina 1859–1860, jonka kohdehenkilö ’M.G.” on juuri Constantin Guys.

Baudelaire kirjoitti Guys’ta:

»Hän etsii jotakin mitä luvalla sanoen kutsuisin ’moderniksi’, sillä sattuvampaa sanaa ei ole tarjolla tätä ajatusta ilmaisemaan. Hän pyrkii erottamaan muodista sen historiallisuuteen sisältyvän runollisen, sen hetkellisyyteen sisältyvän ikuisen...Moderni, se on ohimenevä, katoava, satunnainen; se on se taiteen puolisko, jonka toinen puoli on ikuinen ja muuttumaton.»

Schjerfbeckin ihailema

Paitsi Baudelairen modernin elämän kuvittaja, Guys oli useiden modernistien ihailema taiteilija 1900-luvun alkupuolella. H. Ahtela/Einar Reuter kertoo kirjassaan Kauneutta tavoittamassa nähneensä Guys’n teoksia ensimmäisen kerran 1907 Meyer-Graffen Impressionisteja -taidekirjassa. Hän tutustui alkuperäisiin teoksiin myöhemmin Pariisin Carnavalet –museossa. Schjerbeck innostui Guysin maalauksista ja teki mukaelmia niistä ja joskus laveerauksia ”á la Guys”.[1]

Helene Schjerfbeck kiinnostui Guys’ta, kun hänen ystävänsä Einar Reuter suositteli hänelle innokkaasti tutustumista Guys’n tuotantoon Ivar Aroseniuksen ohella heti heidän ensimmäisestä tapaamisestaan vuonna 1915 alkaen.

Schjerfbeckin elämäkerran kirjoittaja Riitta Konttinen toteaa hänen kiinnostuneen Guys’stä niin paljon, että maalasi joitakin toisintoja tämän teoksista. Konttisen mukaan Schjerfbeck kiintyi taiteilijaan yhä enemmän, koska tämä oli niin inhimillinen, mutta häntä kiehtoi myös Guys’n kyky muutamalla kynänvedolla loihtia eloon esimerkiksi henkilöidensä ihon pehmeys ja kalpeus.

Guys täytti kaikki modernin elämäntavan tunnukset, joihin kuuluivat flaneeraus, dandyismi, ehostus, hetkellisyys, journalismi ja karakterimaisuus.[2]

Konttisen mukaan Guys alkoi kiinnostaa Schjerfbeckiä varsinkin talvella 1918–1919 yhä enemmän:

»...hän oli vaarallinen, mutta kiehtova. Helene saattoi kuvitella, miten Guys joka yö lähti ulos valoista kimaltelevaan maailmaan ja palattuaan vinttikamariinsa piirsi sen mitä oli nähnyt ja minkä koki kauniiksi. Helene maalasi vuonna 1919 teoksen, jolle hän antoi nimeksi Á la Guys, ja jotain Guysin kalpeista, mondeeneista naisista ja himmeistä sävyistä tuntuu siirtyneen myös hänen joihinkin teoksiinsa.[3]»

Töitä
  • Keittiöteltta Kalafatissa, kuvitusta The Illustrated London Newsiin, 1854.
    Keittiöteltta Kalafatissa, kuvitusta The Illustrated London Newsiin, 1854.
  • Turhuuden turuilla, 1875–1885.
    Turhuuden turuilla, 1875–1885.
  • Vaunut ja kolme herrasmiestä.
    Vaunut ja kolme herrasmiestä.
  • Nimetön (Kaksi neitoa).
    Nimetön (Kaksi neitoa).
  • Nuori espanjalainen tyttö.
    Nuori espanjalainen tyttö.
  • Kaksi kaunotarta kävelyllä.
    Kaksi kaunotarta kävelyllä.

Lähteet
  • Charles Baudelaire: Modernin elämän maalari ja muita kirjoituksia. suom. Antti Nylén. Turku: (Desura)Sammakko, (2001)2011. ISBN 978-952-483-168-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.8.2012). (suomeksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Riitta Konttinen, Oma tie, Helene Schjerfbeckin elämä, 2004
  • H.Ahtela, Kauneutta tavoittamassa, 1970
  • H.Ahtela, Taiteilijan kamppailu, 1945

Viitteet
  1. Ahtela, H.: Helena Schjerfbeck, s. 341. Helsingfors: Holger Schildts Förlag, 1953. (ruotsiksi)
  2. Kastemaa, Heikki: Korven kamppailuja ja modernia taidetta, s. 55. Kirjassa Kirjpituksia taiteesta 3, Modernisteja ja taiteilija-kriitikoita. Helsinki: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto, 2001. ISBN 951-53-2359-2.
  3. Konttinen, Riitta: Oma tie, Helene Schjerfbeckin elämä, s. 308. Otava, 2004. ISBN 978-951-1-26332-6.

      Aiheesta muualla
      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.