Conrad Veidt

Veidt aloitti uransa 1910-luvun lopulla saksalaisissa mykkäelokuvissa. Yksi hänen tunnetuimmista tuon ajan elokuvistaan oli saksalaisen ekspressionismin merkkiteos Tri Caligarin kabinetti (1920). Hän myös esitti pääosaa maailman ensimmäisessä LGBT-ihmisten oikeuksia puolustavassa valistuselokuvassa nimeltä Erilainen kuin muut (1919) , huolimatta siitä että äärioikeiston jäsenet lähettivät elokuvantekijöille tappouhkauksia ja kaasuttivat elokuvateattereita.[2][3] 1920-luvun loppupuolella hän alkoi luoda myös uraa Hollywoodissa: tuolloin valmistui muun muassa Victor Hugon romaaniin perustuva elokuva Nauruihminen (1928). Hänen uransa kaksi kuuluisinta elokuvaa valmistuivat kuitenkin vain vähän ennen hänen kuolemaansa: Technicolor-seikkailuspektaakkeli Bagdadin varas (1940) ja Casablanca (1942), jossa hän näytteli Majuri Strasseria. Casablanca jäi hänen toiseksi viimeiseksi elokuvakseen. Hän näytteli uransa aikana yli sadassa elokuvassa.

Veidt oli naimisissa kolme kertaa elämänsä aikana ja hänellä oli yksi tytär toisesta avioliitostaan. Kansallissosialistien vastustajana hän muutti pois Saksasta Englantiin vuonna 1933 kolmannen vaimonsa kanssa. Veidt ei itse ollut juutalaista sukua, mutta (vahvistamattomien) huhujen mukaan hän kirjoitti Saksan henkilötietolomakkeisiin rodukseen ”JUUTALAINEN” vihaisilla tikkukirjaimilla protestina kansallissosialisteja vastaan.[2]

Osasyy Veidtin ja natsien väliseen antipatiaan oli hänen raivokas halunsa puolustaa ihmisoikeuksia joka nivoutui myös hänen yksityiselämäänsä. Hän oli itse liberaali, biseksuaali[4][5] ja otti osaa 1920-luvun Berliinin homokulttuuriin.[6] Myös monet hänen ystävistään olivat homo- tai biseksuaaleja, juutalaisia, liberaaleja ja muita kansallissosialistien vainojen kohteita. Samoin hänen kolmas vaimonsa oli juutalainen. Veidt salakuljetti vaimonsa, vaimonsa siskon ja näiden juutalaiset vanhemmat Itävallasta turvaan omassa autossaan.[2]

Vuonna 1934, kuvatessaan viimeistä saksalaista elokuvaansa, Veidt tuli kansallissosialistien sieppaamaksi koska hän oli aikeissa tehdä Isossa-Britanniassa juutalaisvainoista kertovaa juutalaissympaattista elokuvaa Jew Süss (jota ei pidä sekoittaa natsien siitä tekemään juutalaisvastaiseen Jüd Suss -uusintaversioon). Adolf Hitler ja Joseph Goebbels yrittivät kirjeitse ja puhelimitse painostaa Veidtiä luopumaan elokuvasta. Veidt lukittiin kaltereilla varustettuun taloon ja paikalliset natsiupseerit kiduttivat Veidtiä pitämällä tätä väkisin hereillä, solvaamalla häntä päivin öin ja hänet laitettiin Gestapon tappolistalle. Veidtin juutalaiselokuvaa tuottava yhtiö kuitenkin sai selville natsien aikeet. Yhtiö onnistui pitkien diplomaattisten neuvottelujen jälkeen taivuttelemaan Veidtin palautuksen Isoon-Britanniaan, ja natsit taipuivat lopulta koska pelkäsivät kansainvälistä skandaalia; olihan Veidt yksi Euroopan suurimmista filmitähdistä. Veidt ei koskaan palannut kotimaahansa.[2]

Valtaan noustuaan kansallissosialistinen puolue kielsi Veidtin elokuvat ja poltti muun muassa edellä mainitun homojen oikeuksia puolustavan elokuvan ja useita muita hänen töitään. Veidt julistettiin maanpetturiksi ja hänen Sveitsiin paenneet ex-vaimonsa ja tyttärensä kuulivat hänen kuolemastaan vain radion kautta, koska Saksassa Veidtistä puhuminen oli kielletty.[3]

Veidt kuoli sydänkohtaukseen golfkentällä Hollywoodissa 50-vuotiaana.

• Conrad Veidt NNDB:ssä