Conrad Black

Blackin liikemiesura alkoi varhain, kun hän 14-vuotiaana myi käymässään torontolaisessa eliittikoulussa Upper Canada Collegessa luokkatovereilleen varastettuja koepapereita yhteensä 1400 $ hintaan. Hän joutui erotetuksi koulusta, mutta suoritti kuitenkin tutkinnon historiasta Carleton Universityssa, oikeustieteestä Lavalissa MA:n McGillissa.[1]

Blackin perhe perusti Ravelston Corporationin vuonna 1969 sijoituksiaan varten. Se osti ja toimitti pientä englanninkielistä Sherbrooke Recordia Sherbrookessa Québecissa. Vuonna 1971 Black perusti Sterling Newspapers Groupin[1]. Vuonna 1978 hän nousi Argus Corporationin johtoon, josta asemasta perusti Hollinger Groupin[1].

Vuonna 1985 The Economistin toimittaja Andrew Knight sai Blackin suostuteltua sijoittamaan kituvaan The Daily Telegraphia julkaisevaan Telegraph Groupiin. Tällä Black teki sisääntulon brittiläiseen mediaan. 1990-luvulle mennessä hänen yhtiöillään oli yli 400 sanomalehteä Pohjois-Amerikassa ja hän hallitsi 60 % lehdistä Kanadassa, sekä satoja Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Australiassa ja Israelissa[1]. Vuonna 1999 Hollingerin tulot olivat kaksi miljardia vuodessa[1]. Monista näistä hän luopui vuosikymmenen lopulla, kuten myydessään 150 lehteä CanWest Global Communications Corpille.

Kuningatar tarjosi Blackille aatelisarvoa jo aiemmin pääministeri Tony Blairin neuvosta ja William Haguen pyynnöstä. Kuitenkin Kanadan pääministeri Jean Chrétien esti tämän vedoten vuoden 1919 Nicklen päätökseen, jonka mukaan kuningattaren ei pitäisi myöntää aseman tai aatelisarvon sisältäviä arvonimiä kanadalaisille. Black otti kaksoiskansalaisuuden ja luopui myöhemmin kokonaan Kanadan kansalaisuudesta, jolloin sai aatelisarvon Baron Black of Crossharbour in the London Borough of Tower Hamlets, ja istui ylähuoneessa konservatiivipuolueen riveissä. Hän on myös kuningattaren Kanadan valtaneuvoston jäsen vuodesta 1992.

Black ja vaimonsa Barbara Amiel tunnettiin ylellisistä juhlistaan, joita he järjestivät kotonaan Lontoon Kensingtonissa. Heillä oli huvilat myös Torontossa ja Palm Beachilla ja asunto Manhattanilla.[1]

Vuoden 2003 tienoilla osakkeenomistajat alkoivat kyseenalaistaa Blackin toimitusjohtajana ja johtokunnan puheenjohtajana johtaman Hollinger Internationalin taloudenpitoa. Hollingerin johtokunnan muodostaman komission mukaan Blackille ja johtajille oli maksettu ylimääräistä ja osakkeenomistajat vaativat sen takaisinmaksua. Vuoden 2004 alussa Hollinger Internationalin johtokunta erotti Blackin ja haastoi hänet oikeuteen 200 miljoonan vahingonkorvauksista.[1]

Blackin lakiongelmat muuttuivat rikostutkinnaksi marraskuussa 2005, kun Chicagon syyttäjänvirasto haastoi hänet oikeuteen kahdeksasta postihuijauksesta ja yhdestä verkkohuijauksesta. Joulukuussa syytteisiin lisättiin rahanpesu, oikeuden toiminnan vaikeuttaminen ja pimeät kaupat (racketeering). Vuonna 2006 nostettiin syytteet veropetoksesta.

Black joutui oikeuteen maaliskuussa 2007. Osakkeenomistajilta oli kavallettu yhteensä 6,4 miljoonaa dollaria (3,2 miljoonaa puntaa) kolmen kaupan yhteydessä, josta Black sai itse suoraan 3,5 miljoonaa dollaria. Hän syyllistyi myös oikeuden vaikeuttamiseen tuhotessaan todisteita jutun aikana. Valvontakamera kuvasi hänet 20. toukokuuta 2005 Torontossa kantamassa 13 laatikkoa papereita toimistostaan Cadillaciinsa.[2]

Black tuomittiin 13. heinäkuuta 2007 oikeuden vaikeuttamisesta ja kolmesta mail fraudista. Hän sai 6,5 vuoden tuomion.[3]

• Corrupt media tycoon faces 20 years’ jail (The Times)
• The rise and fall of a media baron (CBC)
• The Conrad Black trial at a glance