Conor McGregor

McGregor palasi takaisin Cage Warriors järjestöön sitten 2010, jolloin hän hävisi avausottelunsa kevytsarjassa Joseph Duffylle. McGregor otteli toisen ottelunsa syyskuussa 2011 myös kevytsarjassa Aaron Jahnsenia vastaan, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.[5] Seuraavaksi McGregor kohtasi Steve O'Keefen, jota vastaan hän otteli höyhensarjan ottelussa. McGregor voitti ottelun tyrmäyksellä puolentoista minuutin jälkeen.

Voittojen myötä McGregor pääsi ottelemaan kesäkuussa 2012 Cage Warriorsin höyhensarjan mestaruudesta Dave Hilliä vastaan. Cage Warriors FC 47 -tapahtumassa käyty ottelu päättyi McGregorin luovutusvoittoon kuristuksella toisessa erässä. Vuoden lopulla hänet äänestettiin Cage Warriorsin vuoden 2012 kolmanneksi parhaaksi ottelijaksi.[6] McGregorin oli määrä puolustaa höyhensarjan mestaruuttaan elokuussa 2012, mutta joutui jäämään kasvovamman vuoksi sairauslomalle kuudeksi viikoksi.[7]

Höyhensarjan mestaruuden ja sairausloman jälkeen McGregor otteli joulukuussa 2012 kevytsarjan avoimesta mestaruudesta Ivan Buchingeria vastaan Cage Warriors FC 51 -tapahtumassa. McGregor voitti mestaruuden tyrmättyään Buchingerin ensimmäisessä erässä. Voiton myötä McGregor teki historiaa Cage Warriors järjestössä pidettyään hallussa samaan aikaan kahden eri painoluokan mestaruutta.[8] Tammikuussa 2014 McGregorin voitto Buchingerista äänestettiin Cage Warriorsin vuoden tyrmäykseksi.[9]

Helmikuussa 2013 McGregor allekirjoitti viiden ottelun sopimuksen UFC:n kanssa.[8] Hänestä tuli samalla historian toinen irlantilaisottelija UFC:ssä Tom Eganin jälkeen. McGregorin ensimmäinen vastustaja oli höyhensarjassa Marcus Brimage, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä minuutin jälkeen UFC on Fuel TV: Mousasi vs. Latifi -tapahtumassa. McGregorin tyrmäys palkittiin Illan tyrmäys -bonuksella. Vain kaksi kuukautta myöhemmin McGregor otteli toisen ottelunsa UFC:ssä Max Hollowayta vastaan. Ottelu meni aina päätöserään saakka, jonka jälkeen McGregor julistettiin voittajaksi tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–26). Ottelun jälkeen McGregorin kerrottiin loukanneen polvensa ligamentin, joka vaatisi leikkausta ja pitäen hänet sivussa ottelemisesta vähintään kymmenen kuukautta.

Loukkaantumisen jälkeen McGregorin oli seuraavaksi määrä otella Cole Milleriä vastaan 19. heinäkuuta 2014 UFC Fight Night 46 -tapahtumassa lähes vuoden poissaolon jälkeen, mutta Miller joutui vetäytymään kamppailusta peukalovamman vuoksi. McGregor sai vastaansa Diego Brandãon, joka korvasi näin Millerin. McGregor voitti kamppailun ensimmäisessä erässä neljän minuutin jälkeen teknisellä tyrmäyksellä. Hänet palkittiin kamppailusta Illan suoritus -bonuksella, joka oli McGregorin ensimmäinen. Saman vuoden syyskuussa McGregor ansaitsi toisen peräkkäinsen Illan suoritus -bonuksen voitettuaan Dustin Poirierin UFC 178 -tapahtumassa ensimmäisessä erässä alle kahdessa minuutissa teknisellä tyrmäyksellä.

McGregor jatkoi voittokulkuaan myös 2015 ansaittuaan kolmannen peräkkäisen Illan suoritus -bonuksen Dennis Siveriä vastaan, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä toisen erän alussa. Se oli samalla McGregorin UFC-tapahtuman toinen pääottelu.

Voiton jälkeen McGregorin oli määrä otella höyhensarjan mestaruudesta 11. heinäkuuta 2015 hallitsevaa mestaria José Aldoa vastaan. UFC järjesti kaksikolle 12 päivän maailmankiertueen mainostaakseen ottelua, mutta 23. kesäkuuta Aldo ilmoitti olevansa kykenemätön ottelemaan murtuneen kylkiluun vuoksi. Sitä vastoin McGregor halusi edelleen otella sovittuna päivänä höyhensarjan tilapäismestaruudesta Chad Mendesiä vastaan, joka otti haasteen vastaan lyhyellä varoitusajalla. UFC 189 -tapahtumassa käyty pääottelu päättyi McGregorin voittoon toisen erän lopussa teknisellä tyrmäyksellä. Tilapäismestaruuden lisäksi hänet palkittiin jälleen Illan suoritus -bonuksella.

McGregor otteli UFC 194 -tapahtumassa UFC:n höyhensarjan mestaruudesta hallitsevaa mestaria José Aldoa vastaan[3], tyrmäten tämän vain 13 sekunnissa.[10] Hän päätti samalla miehen 10 vuotta kestäneen tappiottomuuden.[10]

Mestaruuden jälkeen McGregor asetti tavoitteekseen otella kevytsarjan mestaria Rafael dos Anjosia vastaan UFC 197:ssa. Muutamaa viikkoa ennen tapahtumaa, dos Anjos jättäytyi ottelusta loukkaantumisen vuoksi.[11] McGregorin uudeksi vastustajaksi valittiin Nate Diaz ja ottelu käytiin 6. maaliskuuta 2016 välisarjassa. McGregorin ottelu päättyi tappioon kuristuksella. Ottelu huomioitiin Illan ottelu -palkinnolla.[12] McGregor halusi kamppailun jälkeen otella uudelleen Diazia vastaan välisarjassa. Kamppailu oli määrä järjestää UFC 200 -tapahtumassa heinäkuussa 2016, mutta McGregorin kieltäydyttyä tekemästä määrättyä lehdistökiertuetta kamppailu siirrettiin elokuulle, UFC 202 -tapahtumaan. McGregor voitti viisieräisen kamppailun tuomariäänin.

27. syyskuuta 2016 McGregorin julkistettiin ottelevan kevytsarjan mestaruudesta hallitsevaa mestaria Eddie Alvarezia vastaan marraskuussa 2016, UFC 205 -tapahtumassa.[13] McGregor voitti kamppailun tyrmäyksellä toisessa erässä, jonka myötä hänestä tuli kevytsarjan mestari. Hänestä tuli samalla UFC:n historian kolmas ottelija, joka on voittanut mestaruuden kahdessa eri painoluokassa.

26. marraskuuta 2016 McGregor luopui höyhensarjan mestaruudestaan oltuaan poissa sarjasta, sitten voitettuaan mestaruuden José Aldolta joulukuussa 2015.[14] Muutamaa päivää myöhemmin uutisoitiin, ettei McGregor luopunut mestaruudesta, vaan UFC otti sen häneltä pois.[15] 7. huhtikuuta 2018 McGregor menetti kevytsarjan mestaruutensa oltuaan puolustamatta sitä yli 500 päivää.

6. lokakuuta 2018 McGregor teki lähes kahden vuoden tauon jälkeen paluun vapaaottelun pariin. Hän otteli kevytsarjan mestaruudesta hallitsevaa mestaria Habib Nurmagomedovia vastaan, joka puolusti mestaruuttaan ensimmäistä kertaa. McGregor hävisi viisieräisen mestaruuskamppailun neljännessä erässä takakuristuksella.[16] Ottelun jälkeen syntyi yleinen tappelu, johon hän myös osallistui ja Nevadan urheilukomissio rankaisi häntä siitä tammikuussa 2019 kuuden kuukauden ottelukiellolla (ottelupäivästä alkaen) ja 50 000 dollarin sakolla.[17] Hän ilmoitti Twitterissä lopettavansa MMA uransa 26. maaliskuuta 2019.

Tammikuun 18. päivänä 2020 McGregor tyrmäsi paluuottelussaan 40 sekunnissa yhdysvaltalaisen Donald ”Cowboy” Cerronen.[18] McGregor tienasi ottelusta 80 miljoonaa euroa.[19] Hän teki ottelussa UFC:n historiaa ollen ensimmäinen joka on tyrmännyt sekä höyhensarjassa, kevytsarjassa että välisarjassa.[20]

McGregor hävisi 23. tammikuuta 2021 tyrmäyksellä toisessa erässä UFC 257:n pääottelussa yhdysvaltalaiselle Dustin Poirierille .[21] McGregorin ja Poirierin piti kohdata alun perin hyväntekeväisyysottelussa jo joulukuussa 2020, mutta UFC:n puheenjohtaja Dana White onnistui saamaan kaksikon viralliseen otteluun.[22] Tyrmäystappio oli McGregorille ensimmäinen UFC:ssä. McGregor hävisi Dustin Poirierille uudestaan 11.7.2021 teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä murrettua sääriluunsa. [23]

McGregor otteli nyrkkeilijä Floyd Mayweatheria vastaan 26. elokuuta 2017 Las Vegasissa Yhdysvalloissa 12-eräisessä ottelussa, joka käytiin ammattinyrkkeilysäännöillä. McGregor hävisi ottelun 10. erässä teknisellä tyrmäyksellä.[25] Kumpikin ottelija sai ottelusta palkkiona yli 100 miljoonaa dollaria.[26] Ottelu oli samalla McGregorin ensimmäinen ammattilaisottelu nyrkkeilyssä. Hän onnistui lyömään 111 osumaa 430 lyönnistä, joka oli enemmän, kuin Manny Pacquiao, joka osui vain 81 kertaa Mayweatheria vastaan. Mayweather sen sijaan löi McGregoria vastaan 320 kertaa, joista 170 oli osumia.[27]

ESPN

• Vuoden ottelija: 2015

ESPY

• Paras ottelija: 2016

Fox Sports

• Vuoden ottelija: 2015

World MMA -palkinnot

• Vuoden kansainvälinen ottelija: 2014, 2015
• Vuoden ottelija: 2015

MMA Insider

• Paras UFC tulokas: 2013

Severe MMA

• Vuoden irlantilainen ammattilaisottelija: 2014, 2015
• Vuoden ottelija: 2015

Sherdog

• Vuoden läpimurto: 2014
• Vuoden tapahtuman pääottelija: 2015 (UFC 194)
• Vuoden tyrmäys: 2015 (vs. Jose Aldo)
• Vuoden ottelija: 2015

Time

• Vuoden 2017 TOP-100 vaikutusvaltaisimmista henkilöistä