Congarummut

Congarumpu eli conga on noin metrin korkuinen kapea kuubalainen käsirumpu. Congarumpalia sanotaan soittimen alkuperämaassa Kuubassa "congueroksi".

Congarummut: vasemmalla conga ja oikealla matalampivireinen tumba.

Congarummun soittaja käyttää yleensä kahta eri äänenkorkeuksille viritettyä rumpua toisen rummun toimiessa bassona ja toisen solistisena rumpuna. Joskus congia soitetaan myös kolmen tai neljän rummun ryhmässä. Rumpuja soitetaan joko istualtaan tai seisten. Seisten soitettaessa rummut ovat yleensä telineillä, jotka nostavat ne jonkin verran ylös maan pinnasta, jotta soittoasento olisi mukavampi ja jotta rummun sointi olisi syvempi. Useimmissa espanjankielisissä maissa soittimen nimenä on Tumbadoras. Siellä erotellaan kolme erikokoista rumpua (matalaäänisimmästä korkeimpaan) nimillä: tumba, conga ja quinto. Harvinaisempia vielä korkeammalla äänellä soivia malleja ovat requinto ja ricardo.

Historia

Soittimen alkujuuret ovat afrikkalaisessa musiikissa. Todennäköisesti soittimen alkumuotona ovat olleet kongolaiset Makuta- tai Sikulu-rummut, joita yleisesti soitetaan Mbanza Ngungussa, Kongossa. Vaikka rumpu afrikkalaisessa alkumuodossaan onkin koverrettu puusta, sen kuubalainen versio on todennäköisesti saanut alkunsa uusiokäytetyistä tynnyreistä. Sana Conga juontaa juurensa kuubalaisesta karnevaalirytmin nimestä, "La Congasta". Rumpuja, jotka soittivat "conga-rytmiä", alettiin täten kutsumaan congarummuiksi ("tambores de conga").

Soitinta käytettiin sekä afro-karibialaisessa uskonnollisessa musiikissa että pääsoittimena kuubalaisessa rumbassa. Sanana conga levisi 1950-luvulla latinalaisen musiikin saatua jalansijaa Amerikassa. Silloin muodostui myös uusi musiikkityyli, kun kuubalainen son ja newyorkilainen jazz sulautuivat yhteen. Aluksi musiikkityyliä kutsuttiin nimellä mambo, mutta myöhemmin sen nimeksi vakiintui salsa.

Nykyään congat ovat hyvin tavallinen soitin kaikessa latinalaisessa musiikissa, esimerkiksi salsassa, sekä monenlaisessa länsimaisessa populaarimusiikissa ja jazzissa.

Moderni congarumpu on valmistettu joko lasikuidusta tai lakatusta puusta. Rummun kalvoa varten ovat ruuvit virittämistä varten.

Soittotekniikka

Congarummuilla on viisi peruslyöntiä:

  • Avoin lyönti: (open tone) soitetaan lyömällä neljällä sormella lähelle rumpukalvon reuna-aluetta. Ääni on selkeä, pehmeähkö ja resonoiva, ja se soi selkeästi jollain määrätyllä äänenkorkeudella.
  • Vaimennettu lyönti: (muffled tone) soitetaan kuten avoin lyönti, mutta jättäen sormet kalvolle, jolloin lyönti saa vaimeamman, "pysähtyneen" soinnin.
  • Bassolyönti: (bass tone) kokokäden lyönti aika keskelle rumpukalvoa, joka tuottaa matalan ja vaimeahkon soinnin.
  • Slap: Kaikkein vaikein perustekniikoista. Tuottaa kirkkaan ja voimakkaan naksahtavan soinnin. Soitetaan kupertamalla kämmentä jonkin verran ja lyömällä aika voimakkaasti keskivaiheille kalvoa.

Slap-lyöntisarjaa kutsutaan sanalla "floreo", ja sen tarkoituksena on muun muassa innoittaa tanssijoita soolosuorituksissaan.

  • Kosketus: (touch) ääni tuotetaan koskettamalla joko sormia tai kämmentä rumpukalvolla. Nämä kaksi kosketusta voidaan yhdistää myös nopeaksi tremoloksi tai hitaammaksi "kävelyksi" rumpukalvolla. Sointi on vaimeahko ja epäsoinnillinen.

Congarummun äänenkorkeutta voi myös muuttaa painamalla kyynärpäätä eri kohdista rumpukalvoa. Taitavat soittajat kykenevät liu´uttamaan äänenkorkeutta tällä tavalla tai painamalla parilla sormella pitkin kalvoa samalla kun toisella kädellä on lyöty soinnillinen lyönti kalvolle. Tämä ei kuulu perinteiseen congatekniikkaan, mutta on silti yleinen temppu modernissa salsassa ja rumbassa.

Congarumpujen koot
polaroid - Augusto De Luca
  • supertumba, jopa 14 tuumaa (35,5 cm)
  • tumba, yleensä 12–12,5 tuumaa (30,5–31,8 cm)
  • conga, yleensä 11,5–12 tuumaa (29,2–30,5 cm)
  • quinto, yleensä noin 11 tuumaa (n. 28 cm)
  • requinto, voi olla alle 10 tuumaa (24,8 cm)
  • ricardo, jopa 9 tuumaa (22,9 cm).

Pienintä ricardo-rumpua kannetaan yleensä olkahihnasta. Se on huomattavasti pienempi kuin muut congarummut.

Viritys

Congia ei yleensä tarvitse erikseen virittää määrätyille äänenkorkeuksille, mutta niin halutessaan voi soittaja virittää rummun jonkin musiikissa esiintyvän harmonisen elementin mukaisesti, esimerkiksi yleisesti käytetään "avointa nuottia". Kahta rumpua käytettäessä voidaan rummut virittää esimerkiksi kvarttiin.

Kolmen rummun viritys on usein esimerkiksi F, A, C tai G, C, E (alimmasta korkeimpaan nuottiin). Käytettyyn viritykseen vaikuttaa soittajan henkilökohtaisten mieltymysten lisäksi tietysti myös musiikkityyli.

Tunnettuja soittajia
  • Carlos ”Patato” Valdés
  • Los Papines
  • Tata Güines
  • Chano Pozo
  • Jose Luis Quintana "Changuito"
  • Giovanni Hidalgo
  • Armando Peraza
  • Candido Camero
  • Mike Gallichio
  • Jose Vazquez-Cofresi
  • Jose Rosa
  • Poncho Sanchez
  • Miguel 'Anga' Diaz
  • Hector "Pocho" Neciosup
  • Alex Acuna
  • Mongo Santa Maria
  • Carlos Patato Valdez
  • Kevin Jones
  • Pedro Martínez
  • Ray Barretto
  • Raul Rekow
  • Michael Spiro
  • Fermin Goytisolo
  • Marcel Rodriguez-Lopez
  • Carlos "Don" Alias
  • Thomas Opava
  • Safri Duo

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.