Computing machinery and intelligence

Computing machinery and intelligence on Alan Turingin v. 1950 julkaisema artikkeli,[1] jossa Turingin testin idea ensimmäisenä esitettiin. Artikkeli on yksi tekoälytutkimuksen virstanpylväitä.

Turingin testi: Seinän erottaman pelaajan C tehtävänä on ratkaista, kumpi pelaajista, A vai B, on tietokone, kumpi ihminen.

Tässä artikkelissaan Turing kysyy, onko koneella ajattelukyky. Koska koneen ja ajattelun käsitteet eivät ole erityisen yksiselitteisiä, Turing pyrkii täsmentämään, millaisista koneista on kysymys ja millä ehdoin voitaisiin sanoa koneen ajattelevan. Analogiset koneet sivuuttaen Turing tarkastelee vain digitaalisia koneita ajattelun kannalta.[2] Kun kuitenkin inhimillinen ajattelu on analogista, on kysyttävä, miten ylipäätänsä olisi mahdollista verrata toisiinsa (ihmisten) analogista ajattelua ja (koneiden) digitaalista "ajattelua". Niinpä Turing omaksuu kannan, jonka mukaan ajattelua on arvioitava sen tuloksista ja vaikutuksista käsin ja jätettävä mahdollisten psykologisten mekanismien tutkiminen sikseen. Tästä metodologisesta lähtökohdasta Turing kehittää matkimispelin (imitation game, s. 433-434), jolla hän pyrki vastaamaan kysymykseen, onko mahdollista rakentaa sellainen tietokone, joka kykenisi antamaan sille tehtyihin kysymyksiin sellaiset vastaukset, ettei kysyjä niiden perusteella voisi erottaa, onko vastaajana kone vai ihminen. Tämä matkimispeli tunnetaan nykyään Turingin testinä.

Tästä asetelmasta nousee monia filosofisia kysymyksiä (vaikka Turing kieltääkin käyvänsä filosofista keskustelua). Turing torjuu tai ainakin yrittää torjua yhdeksän argumenttia (s. 442-454), joita on esitetty tai jotka ovat esitettävissä hänen näkemyksiään vastaan.

Teologinen argumentti

Jumala on antanut kuolemattoman sielun vain ihmiselle, ei eläimille eikä koneille. Ajatteleminen on ihmissielun ominaisuus. Ergo, eläimet ja koneet ovat ajattelukyvyttömiä.

Turing näkee tämän vastaväitteen turhan päiten rajoittavan Jumalan kaikkivaltiutta: lapsia synnyttäessään ja koneita rakentaessaan ihmiset toimivat ikään kuin Jumalan työrenkeinä, kun he valmistavat Jumalan luomille sieluille asuinsijoja ihmisalkioissa ja koneissa.

"Pää pensaaseen" -argumentti

On kauheaa ajatella, että kone ajattelisi. Ei koskaan!

Turingin mielestä tämä "argumentti" ei ansaitse kumoamista. Hän toteaa tämän asenteen osoittavan ihmisten niin tottuneen olemaan luomakunnan herroja, että pelätään kaikenlaisia kilpailijoita.

Matemaattinen argumentti

Matemaattinen logiikka osoittaa, että digitaalisella koneella on sellaisia laskentavoiman rajoituksia, jotka eivät ihmismieltä sulje. Kuuluisin esimerkki tästä on Gödelin epätäydellisyyslause, jonka mukaan jokainen formaali systeemi sisältää hyvin muodostuneita lauseita, joita ei voi todistaa systeemin sisällä, vaikka ne intuitiivisesti tiedetäänkin tosiksi.

Turing kuitenkin väittää, ettei tällainen epätäydellisyys ole kovin olennainen ongelma tietokoneiden kohdalla, sillä sekä koneet että ihmiset ovat alttiita virheille: "We too often give wrong answers to questions ourselves to be justified in being very pleased at such evidence of fallibility on the part of the machines. Further, our superiority can only be felt on such an occasion in relation to the one machine over which we have scored our petty triumph. There would be no question of triumphing simultaneously over all machines" (s.445). Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Turing tällä argumentilaan avaa suojaustaan. Kysehän ei ole siitä, onko kone ihmismieltä parempi vai päinvastoin, vaan mieluuminkin siitä, ovatko ne identtiset:[3] onko mieli redusoitavissa koneeksi vai ei. Ongelma ei liene vieläkään ratkennut.

Tietoisuusargumentti

Ihminen on tietoinen itsestään. Yleisesti kuitenkin ajatellaan, ettei koneilla ole tällaista tietoisuutta. Näin ollen koneilta näyttää puuttuvan jotakin sellaista, mikä on ihmismielelle ominaista. Kun ihminen kirjoittaa, hän tietää kirjoittavansa. Kone taas ei.

Turingin mukaan tämä argumentti johtaa solipsismiin: Tiedän ihmisen A ajattelevan ja tuntevan vain siinä tapauksessa, että olen itse tuo A. Näin ollen se, että ihmiset uskovat muidenkin ihmisten ajattelevan ja tuntevan, perustuu ikään kuin kohteliaan huomaavaiseen konsensukseen (polite convention, s. 446). Turing olisi valmis ulottamaan tämän huomaavaisuuden myös koneisiin, ainakin matkimisleikin (eli Turingin testin) yhteydessä. Kuvitellaanpa, että tietokone olisi kirjoittanut runon. Jos se pystyisi suullisessa kuulustelussa (viva voce) vastaamaan runon tyyliä koskeviin kysymyksiin uskottavasti ja järkeen käyvästi, eikö sen näin voitaisi katsoa selvittäneen Turingin testin?[4] Turing toistaa vielä lyhyesti argumenttinsa: "Luullakseni useimmat tietoisuusargumentin kannattajista saattaisivat mieluummin hylätä sen, jotteivat joutuisi omaksumaan solipsismipositiota. Sitten he saattaisivat todennäköisesti hyväksyä testimme" (s. 447). Voi olla, mutta tietoisuusargumentista luopuminen tarkoittaisi myös vahvan tekoälyn tavoitteesta luopumista.

Riittämättömyysargumentti

Turingin mukaan tämä argumentti noudattaa aina samaa kaavaa: "Myönnän kyllä, että saat koneen tekemään kaikki mainitsemasi asiat, mutta et varmasti koskaan saa sitä tekemään asiaa X" (s. 447). Lueteltuaan useita asioita X Turing valikoi käsittelynsä kohteeksi erityisesti kolme argumenttia, joiden hän sanoo joko perustuvan tieteelliseen induktioon tai olevan valepukuisia tietoisuusargumentteja.

Koneet eivät voi tehdä virheitä. Filosofien ja matemaatikkojen abstraktit koneet eivät tietenkään koskaan erehdy, eivät liioin tietokoneet, paitsi jos keskusyksikkö on viallinen. Turing kuitenkin huomauttaa, että tietokone on helposti ohjelmoitavissa tekemään virheitä.

Kone ei kykene ajattelemaan ajatteluaan. Tämä argumentti on Turingin mielestä tietoisuusargumentin muunnos. Turing puolestaan visioi tulevaisuuden tietokoneen, joka kykenee muuntamaan ja tehostamaan ohjelmaansa aikaisempien toimintavaiheiden opettamana. Jos Turing kirjoittaisi tänään, hän viittaisi debuggereihin.

Koneella ei ole toimintavapautta. Turing torjuu tämän argumentin väitteellä, että toimitavapaus riippuu muistikapasiteetista.

Lady Lovelace -argumentti

Charles Babbagen analyyttista konetta kommentoidessaan matemaatikko Ada Lovelace sanoi, että tältä koneelta puuttuu ajattelukyky, koskapa se ei kykene tekemään mitään omasta aloitteestaan.

Turing myöntää Lady Lovelacen kannan olevan ymmärrettävissä sen kokemuksen perusteella, jonka tämä oli saanut analyyttisen koneen parissa työskennellessään, ja toteaa tavallaan vasta-argumenttina sen, että myös koneet saattavat silloin tällöin tehdä jotakin odottamatonta. Tähän voi kuitenkin todeta, että tällaiset odottamattomuudet eivät niinkään johdu koneiden aloitekyvystä kuin insinööri- tai ohjelmointitaidon puutteellisuuksista. Turing ajattelee joka tapauksessa tämän argumentin liittyvän koneoppimiseen, jota hän kevyesti käsittelee artikkelinsa viimeisessä luvussa.

Hermojärjestelmän jatkumollisuusargumentti

Ihmisen keskushermosto on analoginen ja siis jatkumollinen.

Turing myöntää, että digitaalisen ja analogisen koneen välillä on todella suuri ero, mutta muistuttaa, ettei muusta olekaan kysymys kuin sellaisen koneen laatimisesta, joka kykenisi mahdollisimman tarkasti simuloimaan analogista systeemiä. Tässäkin asiassa Turing asettaa toivonsa koneiden laskentavoiman kasvulle.

Inhimillisen käyttäytymisen epämuodollisuus

Jos jokin systeemi on kuvattavissa säännöin, se on jonkinlainen kone. Inhimillinen käyttäytyminen puolestaan on siinä määrin epämuodollista, ettei sitä voi säännöin kuvata. Ihminenhän ei ole kone.

Turing tekee käsitteellisen eron käytössääntöjen (rules of conduct) ja käyttäytymisen lainalaisuuksien (laws of behaviour) välillä. Tämä ero ei ole mitenkään vaikeasti käsitettävä, mutta siihen liittyy filosofisia kysymyksiä. Turing itse herättää epistemologisen kysymyksen: Onko se, ettei käyttäytymisen lainalaisuuksia (vielä) ole löydetty, muka sama asia kuin se, ettei niitä ole olemassakaan? "Emme varmaankaan tiedä ainuttakaan sellaista olosuhdetta, jonka vallitessa voisimme todeta: «Nyt olemme etsineet kylliksi. Sellaisia lainalaisuuksia ei ole»" (s. 452).

Turingin vasta-argumentti on siis tyyppiä "emme tiedä vielä kylliksi". Hubert Dreyfusin huomautus on kuitenkin paikallaan: Meidän ihmisten ajattelun ja muun käyttäytymisen mahdolliset lainalaisuudet ovat kytköksissä ruumiillisuuteemme.[5] Jos näin on, kyetäkseen näin vahvaan simulointiin robotin olisi oltava jonkinlainen bladerunnermainen replikantti.

ESP-argumentti

Kone ei pysty matkimaan ihmisen telepaattisia kykyjä.

Turing suhtautuu tähän argumenttiin yllättävänkin vakavasti. Ihan varmasti telepaattisilla kyvyillä varustettu ihminen veisi koneesta voiton. Siksi matkimispeli onkin Turingin mukaan toteutettava "telepatiatiiviissä huoneessa" (telepathy-proof room, s. 454).