Computer Space

Bushnell näki Spacewarin ensi kerran vuonna 1964 Utahin yliopistossa ja sai ajatuksen pelin kaupallistamisesta.[3] Myöhemmin Bushnell tapasi Dabneyn heidän työskennellessään Ampexille ja paljasti suunnitelmansa tälle.[3] Tietokoneet olivat liian kalliita kaupalliseen peliin ennen Data General Novan julkaisua, mutta se oli liian hidas heidän tarpeisiinsa.[3]

Televisiotekniikasta keskustellessaan heille tuli ajatus tavallisen television käyttämisestä interaktiiviseen elektroniseen peliin ilman tietokonetta.[3] Saman ajatuksen oli saanut Ralph Baer vuonna 1967, mutta Bushnell ei tiennyt tästä.[3] Dabney suunnitteli tähän perustuen piirilevyn, jolla pystyi nappia painamalla ohjaamaan televisiossa näytettävää pistettä.[3] Piirilevyn hän antoi Bushnellille syksyllä 1969.[3]

1970-luvun puolella Bushnell teki sopimuksen Nutting Associatesin kanssa kehittääkseen kolikkopeliversion Spacewarista.[3]

Peli käytti Dabneyn suunnittelemaa video-ohjauskorttia, jonka avulla voitiin piirtää tavalliselle televisionäytölle.[4] Bushell suunnitteli pelilogiikan ja Dabney kehitti virtalähteen, kolikkomekanismin, ohjauspaneelin ja äänipiirin.[4] Dabney kehitti myös pelikabinetin prototyypin, joka oli yksinkertainen puulaatikko.[4] Myöhemmin Bushnell teki savimallin kabinetista ja lopullinen kabinetti valmistettiin lasikuidusta.[4]

ROM-mikropiirit olivat kalliita pelin kehityksen aikana ja niiden valmistaminen halvalla olisi vaatinut tuhansien kappaleiden valmistusmääriä.[4] Bushnell päätyi tallettamaan avaruusaluksen kuvat erillisillä diodeilla piirilevylle, jotka aseteltiin muistuttamaan varsinaista näytöllä näkyvää muotoa.[4] Bushnell halusi 16 kuvaa aluksesta, jotta sen kääntäminen näyttäisi sulavalta, ja päätyi neljään kuvaan jotka voitiin peilata X- ja Y-akselien suhteen.[4] Pelissä ei ole mikroprosessoria vaan se on toteutettu erillisillä TTL-logiikkapiireillä.[5] Bushnellin raketit ovat kiinteitä bittikarttoja ja ratkaisu vaikutti myöhemmin yleistyneen sprite-grafiikan käytössä.[6]

Bushnell patentoi Dabneyn kehittämän video-ohjauspiirin (patentti numero 3793483), mutta ei liittänyt Dabneyn nimeä siihen.[4][7]

Peli oli kokeiltavana Palo Altossa sijaitsevassa ravintolassa, jossa se sai innokkaan vastaanoton, mutta ravintolan asiakkaat koostuivat pitkälti Stanfordin opiskelijoista, joka vääristi tuloksia.[4] Toinen kokeilu sai erilaisen vastaanoton, jossa pelaajat eivät ymmärtäneet tekniikkaa tai miten sen pitäisi toimia.[4] Useimmat pelaajat kokivat pelin vaikeaksi, se käytti epäintuitiivisia nappeja ohjaukseen ja pelaajalta odotettiin käsitystä miten rakettia ohjataan painottamassa tilassa.[4] Pelaajilla ei vielä ollut näppäryyttä tai koordinaatiota useiden nappien hallitsemiseen.[4] Bushnell kertoi vuosia myöhemmin miten insinööriystävät pitivät pelistä, mutta keskivertoasiakas baarissa oli hukassa sen kanssa.[6]

Pelin menestys oli Dabneyn mielestä pettymys, mutta Bushnellin mielestä se oli menestys.[1] Ennen videopelejä kolikoilla toimivien pelien markkinat olivat hyvin pienet.[1] Peli paljastettiin lokakuussa 1971 messuilla, jonka jälkeen Nutting päätti 1 500 kappaleen kokeiluerän valmistamisesta.[1] Tuohon aikaan elektromekaaniset pelit harvoin myivät 2 000 kappaletta, mutta jotkin menestyksekkäät myivät 10 000 kappaletta.[1] Peli myi enintään 1 000 kappaletta ja tuotti noin kolme miljoonaa dollaria näiden myynnistä.[1]

• Computer Space Killer List of Videogamesissä (englanniksi)
• Computer Space Arcade History -sivustolla (englanniksi)