Come Inside

Bändin tehdessä ensimmäistä demoaan yhtyeellä ei vielä ollut nimeä, ja kysyttäessä vastattiin "Chewin' Tobacco Fish Deedle". Ensimmäinen demo äänitettiin lukion tiloissa. Vaikutteiden mukaisesti alkupään materiaalin tyyli heittelehti villisti, erään arvostelijan sanoin: "Behind That Door puolestaan on huonoa eurooppareggaeta".

Yhtye päätyi tarjouskilpailun jälkeen tekemään levytyssopimuksen vuonna 1989 perustetun Stupido Records -levy-yhtiön kanssa kevätkesällä 1997 voitettuaan samana vuonna Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen järjestämän Ääni ja Vimma -bändikatselmuksen. Ensimmäistä albumia palkattiin äänittämään - bändin järkytykseksi - metallituottaja Mikko Karmila, joka on työskennellyt muun muassa Nightwishin ja Sentencedin kanssa.

Tuottaja paljastui kuitenkin lottovoiton veroiseksi. Mosaiciksi nimetyltä, erittäin tasa- ja vahvamateriaaliselta glam rockiin nojaavalta esikoislevyltä julkaistut ensimmäiset singlet, Celebrate ja She Wants keikkuivat molemmat Suomen singlelistalla kahdenkymmenen parhaan joukossa - samanaikaisesti.[2][3]

Vaikka Mosaicin ja seuraavan albumin välillä tulisi kulumaan vain muutama vuosi aikaa, bändin sisällä käytiin keskusteluja yhtyeen kitaroihin vahvasti nojaavan ilmaisun negatiivisesta ja rajoittavasta vaikutuksesta kappaleiden muotoon ja improvisaatioon. Konepohjaisempi Jinx-single oli yhtyeen yritys välttää lokeroitumista ja kokeilla "jotain muuta" ennen toista albumia, jota yleisesti pidetään vaikeana. [1]

Tätä taustaa vasten seuraavan albumin maalailevampi ja rento indietyylinen äänimaailma oli paitsi yllätys myös työvoitto: Treeball-yhtyeestä tunnetun Nick Trianin ja äänittäjä Tom Nymanin kanssa hartaasti työstetty ja kriitikoiden hyvin vastaanottama toinen albumi Fearless julkaistiin vuonna 2000. Erityisesti albumin kitarasoundeihin kiinnitettiin huomiota: "Junnu Alajuuman Bernard Butler -vaikutteinen ilottelu on harvinaisen rohkeaa ja komeaa kuultavaa ja se onkin varsin määräävä tekijä Come Insiden soundissa." [4]

Retroteemainen levynjulkistamiskeikka Helsingin Tavastia-klubilla 6. huhtikuuta 2000 peilipallo-installaatioineen ja propagandafilmeineen oli menestys, mutta tämän jälkeen yhtye soitti vain muutamia festivaalikeikkoja. Albumilta julkaistiin lopulta kaksi singleä, albumikontekstissa perusraita Walk On ja äänimaailmaltaan hempeänsuloinen, mutta lyriikaltaan ironinen Follow Me, jolla Sippola laulaa "I fell down the stairs, oh god, it's super!".

Bändin paluusta on liikkunut tasaisin väliajoin huhuja, ja yhtyeen jäsenet ovat toisinaan vastanneet varauksellisen optimistisesti kyselyihin levy-yhtiön keskustelupalstalla. Kuten monilla muillakin yhtyeillä, bändin jäsenillä on ollut sekä henkilökohtaisia että taiteellisia vastoinkäymisiä Fearless-albumin julkaisun jälkeen ja näyttää todennäköiseltä että bändi on lopullisesti telakalla.

• Bändillä ei ollut aluksi nimeä. Sitä kysyttäessä vastattiin "Chewin' Tobacco Fish Deedle". Tuo dadaistinen lausahdus toistuu myös laulujen lyriikassa.
• 1997 Ääni ja vimma -bändikilpailun voittaja.
• 1997 Levytyssopimus Stupido Twins -levy-yhtiön kanssa.
• 1998 Jyrki Hit Challenge: Vientikelpoisin bändi.
• 1998 Hold Me Now -singlen aikuisviihdeteollisuutta luotaava video aiheutti kohua Jyrkissä ja esitettiinkin sensuroituna. Ohjaaja Pete Riski sai videosta kunniamaininnan vuoden 1998 Oulun musiikkivideofestivaaleilla.

1. Stupido.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
2. Come Inside: Celebrate Musiikkituottajat ry.
3. Come Inside: She Wants Musiikkituottajat ry.
4. Soundi (Arkistoitu – Internet Archive)

• Come Insiden vanha kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive), (Arkistoitu – Internet Archive)
• Stupido Records -levy-yhtiö^{[vanhentunut linkki]}, ^{[vanhentunut linkki]}
• Soundin Fearless-levyarvio (Arkistoitu – Internet Archive), (Arkistoitu – Internet Archive)