Columbia Pictures

Columbia Pictures (tai kokonimellä Columbia Pictures Industries, Inc.) on suuri yhdysvaltalainen elokuva- ja televisiostudio. Se kuuluu Columbia TriStar Motion Picture Groupiin, jonka omistaa kansainvälisen suuryhtiön Sonyn tytäryhtiö Sony Pictures Entertainment. Vuonna 1924 perustettu Columbia Pictures on yhdessä MGM:n kanssa viidenneksi vanhin yhä toiminnassa olevista Hollywoodin tuotantoyhtiöistä.

Columbia Pictures
Yritysmuoto tytäryhtiö
Perustettu nimellä Columbia Pictures vuonna 1924, Los Angeles, Yhdysvallat
edeltäjä CBC Film Sales (1919)[1]
Perustaja
Puheenjohtaja Sanford Panitch[2]
Kotipaikka Culver City, Kalifornia
Toiminta-alue maailmanlaajuinen
Toimiala elokuvastudio
Tuotteet elokuvat
Emoyhtiö Sony Pictures Entertainment (Sony)
Omistaja Sony Pictures
Kotisivu sonypictures.com

Historia

Columbia Picturesin edeltäjä oli CBC Film Sales (CBS tulee nimistä Cohn-Brandt-Cohn), jonka perustivat vuonna 1918 Harry ja Jack Cohn sekä Joe Brandt.[3] Jack Cohn ja Joe Brandt hoitivat yhtiön myyntiä, markkinointia ja jakelua New Yorkissa, ja Harry Cohn vastasi tuotannosta Hollywoodissa. CBC perustettiin tekemään Screen Snapshots -niminen sarja lyhytelokuvia, joilla elokuvatähtiä tehtiin tutuiksi katsojille. Sen jälkeen se julkaisi sarjan nimeltä Hall Room Boys.[4]

CBC teki vuonna 1922 ensimmäisen kokopitkän elokuvansa More to Be Pitied Than Scorned, josta tuli menestys.[3] Yhtiö vuokrasi aluksi studiotilansa, ja suuri osa sen alkuaikojen tuotannoista oli halpatuotantoja.[4]

CBC vaihtoi vuonna 1924 nimekseen Columbia Pictures ja jatkoi kasvuaan.[3] Harry Cohn osti vuonna 1926 yhtiölle oman studion Hollywoodin Gower Streetiltä. Vaikka yhtiö vuokrasikin tähtensä ja ohjaajansa, se onnistui tekemään lisää menestyselokuvia. Vuonna 1927 yhtiö teki sopimuksen nuoren ohjaajalupaus Frank Capran kanssa. Caprasta tuli pian yhtiön johtava ohjaaja.[4]

Columbian johtokolmikko ajautui riitoihin. Vuonna 1931 Brandt erosi ja myi osuutensa Harry Cohnille, josta tuli yhtiön johtaja, ja Jack Cohn jatkoi varajohtajana. Harry Cohn oli johtajana ankara, ja hän erotti väkeä herkästi. Samalla hän kuitenkin antoi luottamilleen elokuvantekijöille paljon vapauksia. Etenkin Frank Capran ohjaamat elokuvat, kuten Oscar-palkittu Tapahtui eräänä yönä (1934), toivat Columbialle 1930-luvulla menestystä.[4][5]

Columbia laajeni edelleen 1940-luvulla. Sen Technicolor-musikaali Al Jolson (1946) oli suurmenestys.[3] 1950-luvun alussa Columbiasta oli tullut yksi Yhdysvaltain suurimmista elokuvayhtiöistä. Se oli yksi ensimmäisistä elokuvayhtiöistä, joka aloitti myös televisiotuotannon.[4]

Columbian menestyselokuvia 1950-luvulla olivat esimerkiksi Oscar-palkitut Täältä ikuisuuteen (1953) ja Alaston satama (1954).[3][6] Cohnin veljekset kuolivat 1950-luvun lopulla, ja yhtiön johtoon nostettiin vuonna 1985 Sam Briskin.[7] Yhtiö alkoi sijoittaa brittiläiseen elokuvaan ja teki menestyselokuvia, kuten Kwai-joen silta (1957) ja Arabian Lawrence (1962) sekä myöhemmin Gandhi (1982).[4]

1970-luvun alussa Columbia pelastui konkurssilta, kun Herbert Allen Jr. nousi sen johtajaksi ja uudisti yhtiön johdon. Yhtiön menestyselokuvia 1970-luvulla olivat esimerkiksi Shampoo (1975) ja Kolmannen asteen yhteys (1977).

Frank Price johti yhtiötä jonkin aikaa, ja se teki menestyselokuvia kuten Kramer vastaan Kramer (1979), Tootsie – lyömätön lyyli (1982), Haamujengi (1984) ja Karate Kid (1982).[4][8]

The Coca-Cola Company osti Columbian vuonna 1982.[9] David Puttnam nousi vuonna 1986 yhtiön johtajaksi mutta joutui jättämään paikkansa vuonna 1987, kun Columbia yhdistyi Tri-Star Picturesiin.[3][4]

Sony osti Columbia Picturesin vuonna 1989 Coca-Colalta ja sen nimeksi vaihdettiin Sony Pictures Entertainment (SPE).[10][11]

Vuonna 1991 SPE osti itselleen The Culver Studiosin toiminnan.[3] 1990-luvulla yhtiön menestyneimpiin elokuviin kuuluu yli 326 miljoonaa dollaria tuottanut Men in Black – miehet mustissa[12], sekä useita palkintoja voittaneet Air Force One ja Kuka sanoo tahdon?.

2000–luvulla studion menestyneimpiin elokuviin kuuluu Spider-Man – hämähäkkimies, Spider-Man 2 – Hämähäkkimies 2 ja Men in Black II – miehet mustissa II.[3]

Katso myös

Lähteet
  1. Leah Rozen: HOLIDAY FILMS: SCREEN GEMS; It Happened With One Movie: A Studio Transformed The New York Times. 14.11.1999. Viitattu 21.10.2018.
  2. James Rainey: Sony Names Sanford Panitch Columbia Pictures President Variety. 3.6.2016. Viitattu 21.10.2018. (englanniksi)
  3. Sony Pictures History www.sonypicturesmuseum.com. Sony Pictures Entertainment. Viitattu 21.10.2018. (englanniksi)
  4. Finler, Joel F.: The Hollywood Story, s. 68–70. Octopus Books, 1988. ISBN 0-7064-2866-8.
  5. The 7th Academy Awards Oscars.org. Viitattu 21.10.2018. (englanniksi)
  6. 1958 Academy Awards® Winners and History www.filmsite.org. AMC Network Entertainment. Viitattu 21.10.2018. (englanniksi)
  7. Who & What Made the News: New Production Heads. Film Bulletin, 28.4.1958, s. 14. arkisto. Viitattu 21.10.2018. (englanniksi)
  8. Aljean Harmetz: Frank Price named to head MCA's Universal Film Studio 12.11.1983. The New York Times. Viitattu 21.10.2018. (englanniksi)
  9. John F. Berry: Coca-Cola to Acquire Columbia Pictures Washington Post. 20.1.1982. Viitattu 21.10.2018. (englanniksi)
  10. Sony to Pay $3.4 Billion for Columbia Pictures : Japanese Firm Willing to Offer High Price to Get Film, TV Software for Video Equipment It Makes Los Angeles Times. 28.9.1989. Viitattu 21.10.2018. (englanniksi)
  11. Sony-Columbia Pictures: Lessons from a Cross Border Acquisition icmrindia.org. Viitattu 21.10.2018. (englanniksi)
  12. Men in Black (1997) - Box Office Mojo www.boxofficemojo.com. Viitattu 21.10.2018. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.