Columbia (avaruussukkula)

Columbia (Nasan avaruussukkuloiden (orbital vehicle) luokituksessa OV-102) oli Nasan sukkulalaivaston ensimmäinen avaruuskelpoinen avaruussukkula. Ennen Columbiaa oli valmistunut testisukkula Enterprise, mutta se pystyi ainoastaan ilmakehässä tapahtuviin koelentoihin. Sukkulan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1975. Columbian ensimmäinen lento (STS-1) tapahtui 12. – 14. huhtikuuta 1981 ja viimeinen (STS-107) 16. tammikuuta1. helmikuuta 2003. Sukkula tuhoutui palatessaan Maan ilmakehään, surmaten samalla sen koko seitsenhenkisen miehistön.

Avaruussukkula Columbia
Columbiaa siirretään laukaisualustalle
Columbiaa siirretään
laukaisualustalle
Yhteenveto
Lyhenne OV-102 (OV eli Orbital Vehicle)
Valtio Yhdysvallat
Rakennussopimus 26.7.1972
Tila tuhoutui 1.2.2003
Ensilento STS-1 12.–14.4.1981
Viimeinen lento STS-107 16.1.–1.2.2003
Lentoja 28
Avaruuslentäjiä 160
Aika avaruudessa 300 päivää 17 h 40 min 22 s
Kierretty maapalloa 4 808 kertaa
Kuljettu matka 201 497 772 km
Satelliittilaukaisuja 8
Telakointeja
Miriin
0
Telakointeja
ISS:ään
0
Avaruussukkula Columbia lähtöalustalla.

Lennot

Avaruussukkula Columbia lensi 28 lentoa, oli avaruudessa 300,74 päivää, kiersi kiertoradan 4 808 kertaa ja lensi kaikkiaan 201 497 772 kilometriä. Se ei kertaakaan vieraillut aikanaan toiminnassa olleilla avaruusasemilla eli Mirillä tai ISS:llä.

Columbian laukaisu lennolle STS-1. Valkoiseksi maalattu ulkoinen tankki erottuu selvästi.
Columbian laukaisu sen viimeiseksi jääneelle lennolle.

Viimeinen lento

Avaruussukkula Columbia tuhoutui 1. helmikuuta 2003 28. lennollaan. Sukkula hajosi ilmakehään palaamisen aikana Texasin yläpuolella lennolla STS-107. Onnettomuudessa sai surmansa sukkulan koko seitsemän hengen miehistö. Onnettomuuden jälkeen kaikki sukkulat olivat kaksi vuotta lentokiellossa.

Vaurio aiheutui todennäköisimmin siitä, että polttoainetankin ulkoisesta lämpöeristeestä irtosi vaahtomuovin palanen nousun aikana sukkulan jo lentäessä suurella nopeudella ja että tämä pala iskeytyi sukkulan vasemman siiven etureunaan.lähde? Asia havaittiin onnettomuuden jälkeen, kun onnettomuutta pyrittiin selvittämään tutkimalla laukaisun aikana kuvattua videomateriaalia.lähde? Lennon aikana tuumailtiin, että muovin osuminen sukkulaan ei olisi aiheuttanut vaarallisia vauriota. Siiven etureunan lämpöeriste kuitenkin rikkoutui, ja kun sukkula palasi takaisin ilmakehään, siiven lämpöeristeeseen tulleesta reiästä sisään päässeet kuumat kaasut hajottivat siiven.lähde?

Columbian lento ei ollut varautunut normaaliin avaruuskävelyyn, eikä mahdollisten vaurioiden tarkastus olisikaan tällä lennolla onnistunut.lähde? Kaikki sukkulat ovat kuitenkin varautuneita hätätapauksessa sulkemaan lastiruuman ovet tai irrottamaan tietoliikenneantennin avaruuskävelyn avulla, eli tarvittavat varusteet avaruuskävelyn suorittamiseen olivat mukana. Myöskään ISS:n kiertoradalle siirtyminen ja asemaan telakoituminen ei olisi ollut mahdollista.lähde? Toista sukkulaa (seuraavana vuorossa ollut Atlantis) ei olisi voitu lähettää ajoissa pelastamaan Columbian miehistöä.lähde? Tuhon jälkeen Nasa teki pitkällisen tutkimuksen (CAIB, Columbia Accident Investigation Board – sen raportti on Nasan sivuilla) onnettomuuden syistä.

Columbian viimeinen miehistö

Lennon miehistö

Laukaisu Laskeutuminen Tunnus Tehtävä ja muita huomioita Lähde
12. huhtikuuta1981STS-1ensimmäinen sukkulalento
12. marraskuutaSTS-2ensimmäinen miehitetyn avaruusaluksen uudelleenkäyttö
22. maaliskuuta1982STS-3ensimmäinen lento maalaamattomalla ulkoisella tankilla
27. kesäkuutaSTS-4sukkulan viimeinen koelento
11. marraskuutaSTS-5ensimmäinen nelihenkinen miehistö ja ensimmäinen kaupallisen satelliitin laukaisu
28. marraskuuta1983STS-9ensimmäinen kuusihenkinen miehistö ja ensimmäinen Spacelab-laukaisu
12. tammikuuta1986STS-61-CYhdysvaltain edustajainhuoneen edustaja Bill Nelson mukana lennolla ensimmäisenä poliitikkona ja viimeisin onnistunut lento ennen Challengerin lentoa STS-51-L.
8. elokuuta1989STS-28KH-11 vakoilusatelliitti.
9. tammikuuta1990STS-32LDEF:n takaisinhaku
2. joulukuutaSTS-35useiden röntgen- ja UV-teleskooppien kuljettaminen
5. kesäkuuta1991STS-40viides Spacelab biologia
25. kesäkuuta1992STS-50Yhdysvaltojen mikrogravitaatiota tutkiva Laboratory 1 (USML-1)
22. lokakuutaSTS-52Laser Geodynamic Satellite II:n laukaisu
26. huhtikuuta1993STS-55saksalainen Spacelab D-2 mikrogravitaatiotutkimus
18. lokakuutaSTS-58Spacelab Life Sciences
4. maaliskuuta1994STS-62Yhdysvaltain mikrogravitaatiotutkimus – mikrogravitaatio hyötykuorma-2 (USMP-2)
8. heinäkuutaSTS-65Kansainvälinen mikrogravitaatiolaboratorio – International Microgravity Laboratory (IML-2)
20. lokakuuta1995STS-73Yhdysvaltain mikrogravitaatiolaboratorio (USML-2)
22. helmikuuta1996STS-75Tethered Satellite System Reflight (TSS-1R) ja USMP-3
20. kesäkuutaSTS-78biologia ja mikrogravitaatio Spacelab (LMS)
19. marraskuutaSTS-80Wake Shield Facilityn (WSF) kolmas lento ja pisin sukkulalento (2006)
4. huhtikuuta1997STS-83mikrogravitaatiolaboratorio (MSL)
1. heinäkuutaSTS-94MSL
19. marraskuutaSTS-87Yhdysvaltojen mikrogravitaatiohyötykuorma (USMP-4)
13. huhtikuuta1998STS-90Neurolab – Spacelab
23. heinäkuuta1999STS-93Chandra-avaruusröntgenobservatorion laukaisu
1. maaliskuuta2002STS-109Hubble-avaruusteleskoopin huoltotehtävä (HSM-3B)
16. tammikuuta2003STS-107lukuisia mikrogravitaatio ja maatieteiden tutkimustehtäviä
1. helmikuutaSukkula tuhoutui ilmakehään paluussa ja seitsenhenkinen miehistö kuoli.

Aiheesta muualla

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.