Colobus vellerosus

Turkki saksalaisesta kokoelmasta.

Colobus vellerosus on monotyyppinen laji, eli sitä ei jaeta omiin alalajeihinsa. Se on määritelty omaksi lajikseen valkohäntägueretsasta (Colobus polykomos) kallon morfologisten erojen, eri värityksen ja urosten ääntelyn perusteella. Joissain lähteissä siihen on kuitenkin viitattu valkohäntägueretsan synonyymina.[2]

Colobus vellerosus on keskikokoinen apinalaji. Urokset ovat hieman naaraita kookkaampia. Urosten ruumiin keskipituus on 663 mm, hännän pituus 865 mm ja paino 8,5 kg. Naaraiden vastaavat lukemat ovat 623 mm, 834 mm ja 6,9 kg. Naaraat ja urokset ovat samanvärisiä. Turkki on pääosaltaan musta. Naamaa ympäröi leveä valkoinen harja. Sääressä on harmaa laikku. Häntä on valkoinen ja sen päässä on tupsu. Poikaset ovat syntyessään valkoisia ja niiden turkki harmaantuu 7–11 viikon iässä. Noin 12-viikon iässä ne ovat saaneet täysikasvuisille tuyypillisen mustavalkoisen turkin.[2]

Lajin levinneisyysalue ulottuu Norsunluurannikolta Sassandra- ja Bandamajokien väliltä kohti itää Ghanaan, Togoon, Beniniin ja Nigeriaan. Levinneisyysalue on kuitenkin hyvin laikuttainen. Nigeriassa lajin esiintyminen ei ole täysin varmaa. Joitakin havaintoja on tehty Old Oyon kansallispuistota ja Oparan luonnonsuijelualueelta maan länsiosassa. Burkina Fasosta laji on todennäköisesti jo hävinnyt.[1]

Lajin elinympäristö käsittää alavien maiden sademetsiä, suometsiä, puolivihantia metsiä ja savannialueiden galleriametsiä.[1]

Colobus vellerosus esiintyy ryhmissä, joiden keskikoko Ghanan Boabeng-Fiema Monkey Sanctuary-suojelualueella 15,11 ja ympäröivällä seudulla 10,3 yksilöä. Ryhmissä voi olla yksi tai useampi uros. Urokset voivat muodostaa myös kokonaan omia ryhmiään.[2] Ryhmien kotialueilla on kokoa 11–48 hehtaaria.[1]

Varsinaista lisääntymiskautta ei ilmeisesti ole. Naaraat voivat paritella useamman uroksen kanssa. Tiineys kestää noin kuusi kuukautta. Poikasia on kerrallaan yksi.[2]

Colobus vellerosus käyttää ravinnokseen kasveja. Vuonna 2015 erään tutkitun ryhmän ravinnosta 60,3 % oli lehtiä, 33,3 % hedelmiä ja 6,4 % muita ravinnonlähteitä, kuten siemeniä, kukkia ja kaarnaa.[1] Suurin osa ravinnosta löytyy mulperikasveista (Moraceae), kapokkikasveista (Bombacaceae) ja tuntopuukasveista (Mimosaceae). Yleensä apinat ruokailevat puiden keskiosissa tai latvustossa. Tarkempi ruokavalio vaihtelee jonkin verran kausittain. Sadekaudella korostuvat kypsät lehdet, sadekaudella puolestaan siemenet ja hedelmät.[2]

Lajin tunnettuja petoeläimiä ovat leopardi (Panthera pardus) ja leijona (Panthera leo). Todennäköisiä petoeläimiä ovat myös keisarijalokotka (Stephanoaetus coronatus) ja simpanssi (Pan troglodytes).[2]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt lajin Colobus vellerosus äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Kannan koko on arviolta alle 1 500 yksilöä.[1]

Lajin pääasiallinen uhkatekijä on metsästys ja toissijainen metsästys. Väestön määrä lajin levinneisyysalueella kasvaa nopeasti ja asutus on tiheää. Eläinten metsästys ravinnoksi (ns. bushmeat) ylipäätänsä on useimmilla alueilla hallitsematonta. Joillakin paikkakunnilla apinoita on suojellut niiden pitäminen pyhänä. Näilläkin paikoilla lajia uhkaa perinteisten uskomusten katoaminen. Lajin asuttamia metsiä on lisäksi kaadettu esimerkiksi plantaaseiksi tai muuksi viljelymaaksi. Joitakin metsiä on hakattu ja jätetty kokonaan tyhjilleen.[1]

Laji kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen II. Suojehankkeita ovat käynnistäneet Centre Suisse de Recherches Scientifiques en Côte d’Ivoire ja Action pour la Conservation de la Biodiversité Côte d'Ivoire Norsunluurannikolla, sekä West African Primate Conservation Action Ghanassa.[1]