Coldplay

Yhtyeen jäsenet tapasivat University College Londonissa syyskuussa 1996. Sopeutumisviikolla toisensa tavanneet Chris Martin ja Jonny Buckland olivat yhtyeen ensimmäiset jäsenet. He kuluttivat yliopistoaikansa suunnitellen yhtyeen perustamista, ja lopulta muodostivat yhtyeen nimeltä Pectoralz.[6] Kaksikon luokkatoveri Guy Berryman liittyi yhtyeeseen. Vuoteen 1997 mennessä yhtye oli vaihtanut nimensä Starfishiksi ja esiintyi paikallisissa pikkuklubeissa Camdenissa.[7] Martin oli myös värvännyt pitkäaikaisen koulukaverinsa Phil Harveyn, joka opiskeli antiikkia Oxfordin yliopistossa, yhtyeen manageriksi.[8] (Coldplay pitää yhä Harveytä yhtyeen "viidentenä jäsenenä".[9]) Yhtye kasvoi nykyisiin mittoihinsa, kun Will Champion liittyi yhtyeen rumpaliksi. Champion osasi soittaa pianoa, kitaraa, bassoa ja tinapilliä, mutta ei rumpuja. Hän kuitenkin oppi nopeasti soittamaan rumpuja.[6] Yhtye vaihtoi nimensä "Coldplayksi", kun eräs paikallinen opiskelija, Tim Crompton, ehdotti nimeä, jota oli käyttänyt oman yhtyeensä nimenä.[9][10]

Yhtye julkaisi vuonna 1998 Safety EP:n, jota painettiin 500 kappaletta.[11] Suurin osa levyistä annettiin levy-yhtiöille ja kavereille; vain 50 kopiota jäi myyntiin. Coldplay teki joulukuussa 1998 sopimuksen itsenäisen levy-yhtiön Fierce Panda Recordsin kanssa.[11] Heidän ensimmäinen julkaisunsa oli kolmen kappaleen pituinen Brothers and Sisters EP, joka oli äänitetty nopeasti neljässä päivässä helmikuussa 1999.[11]

Yhtyeen jäsenten valmistuttua yliopistosta Coldplay päätyi levy-yhtiö Parlophonen kanssa viiden albumin levysopimukseen keväällä 1999.[12] Esiinnyttyään Glastonburyn festivaaleilla yhtye meni studioon ja äänitti kolmannen EP:nsä The Blue Roomin.[13] EP:stä tehtiin 5 000 kappaleen painos lokakuussa 1999,[14] ja singleä ”Bigger Stronger” soitettiin BBC Radio 1:llä. The Blue Roomin äänityssessiot olivat äänekkäät ja sekavat. Martin potkaisi Championin ulos yhtyeestä, mutta pyysi tätä myöhemmin takaisin. Syyllisyydentuntojensa takia Martin ajautui ryyppyputkeen. Coldplayn jäsenet sopivat erimielisyytensä ja laativat säännöt pitääkseen yhtyeen koossa. Ensinnäkin, yhtye sopi "kaikki yhden puolesta" -sopimuksen: Coldplay oli demokraattinen ja edut jaettiin tasan kaikkien yhtyeen jäsenien kanssa (yhtye otti mallia U2:sta ja R.E.M:istä). Toiseksi, yhtye erottaisi jäsenen, joka käyttäisi kovia huumeita.[15]

Coldplay alkoi työstää debyyttialbumiaan maaliskuussa 1999. Albumi äänitettiin Rockfield-studioilla tuottaja Ken Nelsonin kanssa. Yhtye soitti NME:n Carling-kiertueella, jossa esitellään nousevia yhtyeitä. Coldplay oli julkaissut aikaisemmin kolme EP:tä, eikä yhdeltäkään niistä ollut noussut hittisingleä. Maaliskuussa 2000 julkaistu ”Shiver” olikin yhtyeen ensimmäinen single Britannian singlelistan neljänkymmenen parhaan joukossa. Kappaletta soitettiin myös MTV:llä.[16] Kesäkuu 2000 oli keskeinen hetki Coldplayn historiassa: yhtye oli kiertueella ja esiintyi myös Glastonburyssä, sekä julkaisi läpimurtosinglensä ”Yellow’n”.[17] Se nousi sijalle neljä Britannian singlelistalla ja teki Coldplaystä tunnetun.[17]

Coldplayn ensimmäinen albumi, Parachutes, julkaistiin heinäkuussa 2000. Albumi nousi Britannian albumilistan sijalle yksi.[18] Kappaleita ”Yellow” ja ”Trouble" soitettiin paljon radioissa sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa.[19] Parlophone oli ennustanut albumin myyntimääräksi 400 000 kappaletta, mutta jouluun mennessä sitä oli myyty pelkästään Britanniassa jo 1,6 miljoonaa kappaletta. Parachutes oli ehdolla Mercury-musiikkipalkinnon saajaksi syyskuussa 2000.

Menestyttyään Euroopassa, yhtye suuntasi katseensa Pohjois-Amerikkaan.[20] Albumi julkaistiinkin siellä jo marraskuussa 2000. Coldplay lähti kiertueelle Pohjois-Amerikkaan alkuvuodesta 2001. Kiertueen aikana yhtye soitti muun muassa ohjelmissa Saturday Night Live, Late Night with Conan O’Brien ja The Late Show with David Letterman. Yhdysvalloissa Parachutes myi tuplaplatinaa.

Kriitikot ottivat albumin hyvin vastaan, ja se voittikin vuoden 2002 Grammy-palkintogaalassa vuoden vaihtoehtoalbumin palkinnon.[21]

Coldplay palasi studioon lokakuussa 2001 ja alkoi työstää toista albumiaan. Tuottajana toimi taas Ken Nelson. A Rush of Blood to the Head julkaistiin elokuussa 2002. Albumilta julkaistiin useita suosittuja singlejä, kuten ”In My Place”, ”Clocks” ja ”The Scientist”.[22]

Coldplay oli A Rush of Blood to the Head -kiertueella kesäkuusta 2002 syyskuuhun 2003. Yhtye kävi viidessä eri maanosassa, ja kiertueeseen sisältyi keikkoja muun muassa Glastonburyssa,[14] V-festivaalissa ja Rock Werchterissä. Monissa konserteissa oli huolitellut valoefektit ja erilliset näytöt, jotka toivat mieleen U2:n Elevation-kiertueen.[23] Yhtye äänitti pidennetyn kiertueen aikana konserttitallenteen, Live 2003:n, joka nauhoitettiin Sydneyn Hordern Pavilionissa.[24]

Yhtye nimettiin vuoden artistiksi ja vuoden parhaaksi yhtyeeksi Rolling Stone -lehden lukijoiden äänestyksessä joulukuussa 2003. Noihin aikoihin Coldplay teki cover-version The Pretendersin vuoden 1983 hitistä ”2000 Miles”, ja laittoi sen ladattavaksi kotisivuiltaan. Coverista tuli vuoden myydyin lataus sinä vuonna Britanniassa, ja sen tulot lahjoiteittiin Future Forests - ja Stop Handgun Violence -hyväntekeväisyyskampanjoille. A Rush of Blood to the Head voitti Grammy-palkinnon vuoden vaihtoehtoalbumina vuonna 2003.[25] Albumin kappale ”Clocks” voitti vuoden kappale -palkinnon vuoden 2004 Grammy-palkintogaalassa.[21]

Coldplay esiintymässä syyskuussa 2005 Yhdysvalloissa, Kansasissa.

Coldplay vietti suurimman osan vuotta 2004 lepäämässä pitkän kiertueen jälkeen sekä äänittämässä kolmatta studioalbumiaan. Yhtye sai tuolloin uusia vaikutteita, ja basisti Guy Berryman sanoikin:

»Kuuntelimme monia erilaisia juttuja [X&Y:n] varhaisessa äänitysvaiheessa: Bowiesta, Enosta ja Pink Floydista Depeche Modeen, Kate Bushiin ja Kraftwerkiin. Ja U2:ta kuten yleensäkin.»
(Guy Berryman[26])

Chris Martin ja hänen vaimonsa, näyttelijä Gwyneth Paltrow, juhlivat tyttärensä, Applen, syntymää toukokuussa.[27]

X&Y julkaistiin kesäkuussa 2005 Euroopassa.[28] Tämä uusi, viivästynyt julkaisupäivä oli siirtynyt seuraavaan vuoteen, ja EMI:n talous kärsi.[29][30] Albumia myytiin 8,3 miljoonaa kopiota ja siitä tuli vuoden myydyin albumi. Albumin ensimmäinen single, ”Speed of Sound”,[31] julkaistiin CD:nä 23. toukokuuta 2005.[32] X&Y oli 30 maan albumilistojen kärjessä ja oli kolmanneksi nopeiten myyty albumi Britannian listahistoriassa. Samana vuonna albumilta julkaistiin vielä kaksi singleä: ”Fix You” syyskuussa ja ”Talk” joulukuussa. Jälkimmäisen melodia on sama kuin vuonna 1981 julkaistun saksalaisen syntikkapop-yhtyeen Kraftwerkin kappaleen ”Computer Love”, josta norjalainen kitaristi Erik Wollo oli tehnyt edellisenä vuotena coverin. Vaikka albumi on kaupallisesti hyvin menestynyt, kriitikot pitivät albumia edeltäjäänsä huonompana, ja esimerkiksi New York Timesin kriitikko Jon Pareles kuvaili Coldplayta "vuosikymmenen sietämättömimmäksi yhtyeeksi".[33] Coldplayn ja U2:n vertailusta tuli todella yleistä.[34] Chris Martin on myöhemmin paljastanut, että negatiiviset huomautukset tekivät hänestä "vapautuneen".[35]

Coldplay oli Twisted Logic -kiertueella kesäkuusta 2005 heinäkuuhun 2006. Kiertueen aikana yhtye soitti esimerkiksi Coachella-, Isle of Wight-, Glastonbury- ja Austin City Limits -musiikkifestivaaleilla.[36] Yhtye soitti myös Live 8 -hyväntekeväisyyskonsertissa heinäkuussa 2005 Hyde Parkissa, jossa he soittivat The Verven ”Bitter Sweet Symphonyn” Richard Ashcroftin kanssa.[37] Coldplay nauhoitti syyskuussa uuden version, jossa oli uudet sanoitukset, kappaleesta ”How You See the World” War Childin Help!: A Day in the Life -hyväntekeväisyysalbumille. Coldplay voitti parhaan albumin ja parhaan singlen palkinnot BRIT-palkintogaalassa helmikuussa 2006.[38]

Yhtyeen laulaja Chris Martin laulamassa konsertissa São Paulossa.

Yhtye aloitti neljännen studioalbuminsa, Viva la Vida or Death and All His Friendsin, tekemisen lokakuussa 2006. Albumin tuottajaksi palkattiin Brian Eno.[39] Coldplay piti taukoa albumin tekemiseltä alkuvuodesta 2007, ja lähti kiertueelle Latinalaiseen Amerikkaan: Chileen, Argentiinaan, Brasiliaan ja Meksikoon.[40] Yhtyeen äänitettyä kiertueella kirkoissa ja muissa paikoissa Etelä-Amerikassa ja Espanjassa, Coldplay paljasti, että albumiin näytti tulevan latinalaisamerikkalaisia vaikutteita.[41] Yhtye käytti loppuvuoden albumin äänittämiseen, pääosin Brian Enon kanssa.[42]

Martin kuvaili Viva la Vidaa Coldplayn uudeksi suunnaksi: muutokseksi kolmelta edelliseltä albumilta, joita yhtyeen jäsenet ovat pitäneet "trilogiana".[43] Hän kertoi, että albumilla olisi vähemmän falsettia ja että hän antoi tilaa myös äänensä matalammille osille.[43] Jotkut albumin kappaleet, kuten ”Violet Hill”, sisältävät särökitarariffejä ja blues-tyylisiä pohjavireitä.[43]

”Violet Hill” oli ensimmäinen single albumilta, ja se julkaistiin radioihin 29. huhtikuuta 2008.[44] Ensimmäisen radiosoiton jälkeen kappale laitettiin Coldplayn kotisivuille, josta sen pystyi lataamaan ilmaiseksi viikon ajan (kappaletta ladattiin yhteensä yli kaksi miljoonaa kertaa),[45] kunnes kappale julkaistiin kaupoissa 6. toukokuuta 2008.[46][47] ”Violet Hill” nousi sekä Britannian singlelistalla että Yhdysvaltojen singlelistoilla sijalle yksi,[48][49][50][51][52] ja sijoittui myös muualla maailmassa korkealle (sijalle yksi single nousi edellä mainittujen lisäksi myös Alankomaissa, Israelissa ja Luxemburgissa[53][54][55]). Kappale oli yhtyeen ensimmäinen Britannian ja Billboard Hot 100 singlelistojen kärjessä.[56][57] Yhtye aloitti Viva la Vida -kiertueensa ilmaiskonsertissa Lontoon Brixton Academyssä 16. kesäkuuta.[58] Konserttia seurasi kaksi päivää myöhemmin 45-minuuttinen konsertti BBC:n keskuksen ulkopuolella.[59]

Viva la Vida or Death and All His Friends nousi Britannian albumilistan kärkeen 15. kesäkuuta 2008, oltuaan myynnissä vain kolme päivää. Albumi oli myynyt tuossa ajassa 302 000 kopiota; BBC kutsui sitä "yhdeksi nopeimmin myydyistä albumeista Britannian historiassa".[60] Kesäkuun loppuun mennessä se oli jo kaikkien aikojen ladatuin albumi.[61][62] Coldplay voitti Q-lehden palkintogaalassa Lontoossa parhaan albumin palkinnon lokakuussa 2008. He voittivat myös parhaan yhtyeen palkinnon.

Coldplay jatkoi Viva la Vida or Death and All His Friendsin tyylillään seuraavalla EP:llään Prospekt’s March. Prospekt's March julkaistiin joulukuun lopussa 2008.[63][64]

Vuonna 2009 yhtye jakoi keikoillaan ilmaiseksi livealbumiaan LeftRightLeftRightLeft. Levyltä löytyy kappaleita keikkaversioina Viva la Vida or Death and All His Friends sekä Prospekt's March -julkaisuilta. Livealbumi on myös ladattavissa bändin kotisivuilta.[65]

Yhtye lopetti uuden, industrial rockin suuntaan kallistuneen, albuminsa nauhoittamisen vuoden 2011 puolessa välissä. Haastattelussa Martin ja Champion kertoivat albumin sanoituksien teemoina olleen "rakkaus, riippuvuus, pakko-oireinen häiriö, pakeneminen ja työskentely jollekin, josta et pidä".[66]

Albumin ensimmäinen single "Every Teardrop Is a Waterfall" julkaistiin 3. kesäkuuta 2011. Yhtye konsertoi useilla suurilla festivaaleilla ennen albumin julkaisua kesällä 2011 ja esitteli niillä singlen lisäksi viisi uutta kappaletta: "Charlie Brown", "Hurts Like Heaven", "Us Against the World", "Princess of China" ja "Major Minus".[67]

Albumin nimi, Mylo Xyloto, julkistettiin Coldplayn virallisilla kotisivuilla 2. elokuuta 2011. Samalla kerrottiin albumin julkaistavan 24. lokakuuta 2011.[68] Albumin toinen single, "Paradise" julkaistiin 12. syyskuuta ja 23. syyskuuta Coldplayn Euroopan kiertue tuli myyntiin. Suurin osa konserteista myytiin loppuun sekunneissa.[69]

Mylo Xyloto -kiertueen loputtua alkoi uuden albumin suunnitteleminen. Äänitykset alkoivat vuoden 2013 loppupuolella yhtyeen studiossa The Bakery and The Beehive Pohjois-Lontoossa.[70] Martinille albumi edustaa "matkaa oppia ehdotonta rakkautta". Albumin ideana oli hänelle ajatus: "Kuinka annat menneisyydessä itsellesi tapahtuneiden asioiden – haamusi – vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa?^lähde?

Ensimakua uudesta elektronisemmasta albumista antoi Bon Iveriin verrattu single "Midnight", joka julkaistiin 26. helmikuuta 2014.[71] Varsinainen ensimmäinen single "Magic" julkaistiin 3. maaliskuuta 2014. Aviciin tuottama single "A Sky Full of Stars" julkaistiin 2. toukokuuta 2014. Martin paljasti inspiroituneensa Katy Perryn musiikista, mikä innosti häntä kyseisen kappaleen tekovaiheessa.[72] Albumin julkaisun jälkeen julkaistiin vielä singlet "True Love" ja "Ink".

Albumia myytiin Isossa-Britanniassa sen avajaisviikolla 168 000 kappaletta ja heinäkuussa sitä oli myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa. Albumi oli maailmanlaajuisesti neljänneksi myydyin albumi ja sitä myytiin yli kolme miljoonaa kappaletta vuonna 2014.