Cold Chisel

WEA teki yhtyeen kanssa sopimuksen vuoden 1977 demoäänitysten jälkeen. Seuraavana vuonna Cold Chisel julkaisi esikoisalbuminsa Cold Chisel. Vaikka yhtye oli aluksi singlelevytyksiä vastaan, se julkaisi kuitenkin vastahakoisesti esikoissinglekseen kappaleen ”Khe Sanh”, joka kertoi australialaisten Vietnamin sodan veteraanien kotiinpaluusta. Vaikka laulun soittaminen kiellettiin radioissa sen sisältämien sanoitusten vuoksi, kappaleesta on muodostunut Australian eräs kaikkein suosituimmista lauluista. Sanoittaja Don Walker kuvaa usein tarinoissaan Australian takapihojen ja vähäosaisten elämää.

Seuraavan vuoden 1979 julkaisu Breakfast at Sweethearts jatkoi siitä, mihin esikoisalbumi jäi. Tuolta levyltä saivat eniten julkisuutta singlet ”Goodbye (Astrid Goodbye)” ja ”Breakfast at Sweethearts”. Albumi osoitti tuotannollisista ongelmistaan huolimatta yhtyeen monipuolisuuden. Useammin myös yhtyeen muut jäsenet osallistuivat sävellystyöhön, ja tuloksena syntyi usein tyyliltään vaihtelevia albumeita, joissa yhdistyivät ledzeppelinmäinen hard rock, rockabilly ja bluessävytteinen pubrock. Yhtyeen alkuaikojen idoleita ovat olleet Ray Charles, Jeff Beck sekä Stevie Wonder.

Vuoden 1980 East oli yhtyeen todellinen läpimurto Australiassa. Albumin radioystävällisempi tuotanto yhdistettynä vahvaan sävellystyöhön, johan osallistuivat kaikki yhtyeen jäsenet tekivät Eastista erään kaikkien aikojen kuuluisimmista australialaisista levytyksistä. Yhtye kiersi Oseaniaa valtavalla intensiteetillä ja sai aikaan useilla paikoilla yleisöennätyksiä. Jimmy Barnesin arvaamaton lavakäyttäytyminen oli legendaarista. Kappaleet, kuten ”Star Hotel”, ”Cheap Wine”, ”Four Walls” ja ”Tomorrow” kuvasivat yhä Australian sosiaalista jakautumista ja syrjäytyneiden elämää.

Cold Chisel ei ollut vielä murtautunut laajemmille markkinoille. Vuonna 1981 yhtye kuitenkin teki USA:n kiertueen, jonka aikana levy-yhtiö ei kuitenkaan osannut hyödyntää yhtyeen potentiaalia. Aiemmin amerikkalaisille markkinoille onnistuneesti päässeet Men at Work ja Little River Band olisivat voineet tehdä tietä Cold Chiselinkin kaltaisille yhtyeille, mutta USA:n valloitus jäi kuitenkin vain haaveeksi. Turhautuneena yhtye purki tunteensa tekemällä kriitikoiden mielestä parhaan levynsä, vuonna 1982 julkaistun Circus Animalsin. Levyllä on muun muassa kappale ”You Got Nothing I Want”, joka kertoo amerikkalaisesta levy-yhtiön virkailijasta.

Yhtyeen kiertueiden suosio oli valtava, mutta rankka kiertue-elämä alkoi kuluttaa joidenkin jäsenten välejä. Rumpali Steve Prestwich jätti Cold Chiselin vuonna 1983. Yhtye kuitenkin jatkoi esiintymisiä, kunnes loppuvuonna 1983 ilmoitti yllättäen hajoavansa ja pitävänsä jäähyväiskiertueen. Nämä Last Stand -nimellä olevat keikat myytiin loppuun ennätysajassa. Viimeiseksi albumiksi tuolloin jäi vuoden 1984 Twentieth Century, jolla rummuissa kuultiin Ray Arnottia.

Yhteen hajottua lähes kaikki jäsenet jatkoivat soolotuotantoaan. Jimmy Barnesista tuli Australian eräs suosituimmista artisteista. Hän jatkoi rock'n'roll -perinteiden tyylistä musiikkia myös soolourallaan. Sen sijaan yhtyeen päälauluntekijä Don Walker suuntasi musiikilliset ja kirjalliset ambitionsa täysin toisentyyppiseen musiikkiin. Hänen soolotuotantonsa on ollut usein varsin vaikeasti lähestyttävää lyyristä country-blueshenkistä musiikkia.

Vuonna 1998 Cold Chisel varsin yllättäen ilmoitti aloittavansa uuden levyn äänitykset. Muutamaa salakeikkaa lukuun ottamatta yhtye ei ollut esiintynyt yhdessä ennen uuden levyn Last Wave of Summer julkaisua vuonna 1999. Uuden levyn synnyttämä kiertue oli valtavan suosittu.

Vuonna 2003 Cold Chisel teki kiertueen Ringside, josta on julkaistu samanniminen tupla-CD sekä DVD.