Cockney
Cockney on englannin kielen murre, jota puhuvat tyypillisesti työväenluokkaiset lontoolaiset. Murteen nimityksellä voidaan tarkoittaa myös Lontoossa asuvaa tai sieltä kotoisin olevaa henkilöä ja erityisesti East Endin väkeä.[1] Aidon cockneyn puhujan pitää vanhan sanonnan mukaan olla syntynyt St Mary-le-Bow’n kirkonkellojen kuuluvuusalueella.[2] Ennen nykyaikaista liikenteen melua St Maryn kellot saattoivat kuulua kymmenenkin kilometrin päähän kirkosta.[1]
Cockney-nimitys oli alun perin halventava. Sen etymologia perustuu keskienglannin sanaan, joka tarkoitti ”kukon munaa” eli normaalia pienempää tai viallista kananmunaa.[1]
Viime vuosina cockney-englannin monet piirteet juontuvat kaakkoisenglantilaisen alueen puheesta. Nykyään cockneytä puhutaan Dagenhamin, Barkingin, Billericayrn, Brentwoodin, Chigwellin, Loughtonin, Harlowin, Thurrockin, Cheshuntin, Bexleyn, Sidcupin, Wellingin, Elthamin ja muilla alueilla.
Varhaisin kirjallinen merkintä cockneystä on vuodelta 1362, jolloin se esiintyi William Langlandin Piers Plowman -runon kuudennessa säkeistössä, jossa sillä tarkoitettiin pientä epämuodostunutta kananmunaa (yhdistelmä kukkoa tarkoittavasta coken-sanasta ja munaa tarkoittavasta ey-sanasta). Samaan aikaan mystinen rikkauden maa Cockaigne ilmaantui kirjoitettuun kieleen - mukaan lukien Cockayne, Cocknay ja Cockney, jotka pilailumielessä yhdistettiin Englannin pääkaupunkiin Lontooseen.
Lähteet
- Cockney Britannica.com. Viitattu 26.9.2018. (englanniksi)
- Sipilä, Annamari: Perinteinen cockney häviää Itä-Lontoosta Helsingin Sanomat. 25.8.2005. Viitattu 26.9.2018.