Clocks

”Clocks” kirjoitettiin Coldplayn toisen albumin, A Rush of Blood to the Headin, äänitysten loppuvaiheessa. Yhtyeen laulaja, Chris Martin, tuli studioon myöhään illalla. Martinin mieleen tuli eräs riffi, ja hän kirjoitti sen pianolla. Kappaletta innoitti englantilainen yhtye Muse.[1] Martin esitteli riffin yhtyeen kitaristille Jonny Bucklandille, joka lisäsi kappaleeseen kitaraosiot:[2]

»Hän otti kitaransa [varma merkki siitä, että hän pitää kappaleesta] ja soitti näitä suurenmoisia sointujaan ... Se oli kuin kemiallinen reaktio.»
(Chris Martin[3])

Yhtye oli tehnyt kymmenen kappaletta albumille ennen ”Clocksin” kirjoittamista.[2] He ajattelivat, että oli jo liian myöhäistä lisätä kappale albumille, koska se oli jo melkein valmis.[3] Niinpä kappaleesta äänitettiin vain demo-versio, jonka etiketissä luki ”Songs for #3”. Demo tallennettiin muiden viimeistelemättömien kappaleiden joukkoon. Yhtye työsti myöhemmin näitä kappaleita albumilleen seuraavalle albumilleen X&Y.[2]

Coldplay oli valmis esittelemään albumia levy-yhtiölleen Parlophonelle kesäkuussa 2002. Martinin mielestä levy oli kuitenkin "roskaa", eikä yhtye ollut täysin tyytyväinen albumiin. Yhtye ja Parlophone päättivätkin lykätä albumin julkaisua, ja siirtyä kiertueelle.[3] Kiertueen jälkeen, kun Martinin ja yhtyeen managerin ystävä Phil Harvey oli kuullut demon, hän kehotti Martinia työstämään ”Clocksia” välittömästi uudelleen. Harvey huomasi, että kappaleen säilöminen oli ristiriidassa kappaleen sanoituksien kanssa: ne käsittelevät kiireellisyyttä.[3][2] Harveyn suostuttelun myötä Martin kehitti ”Clocksia” eteenpäin, samalla kun muut yhtyeen jäsenet lisäsivät kappaleeseen basson ja rummut. Yhtye äänitti kappaleen todella nopeasti,[1] koska heillä oli kiire albumin kanssa.[3] Albumi julkaistiin kahden kuukauden päästä kappaleen valmistumisen jälkeen.[3]

”Clocks” rakentuu kertautuvan pianoriffin ympärille, ja sen rumpu- ja basso-osiot ovat minimalistisia. Martin sovelsi ostinatoa ja laskevaa sävelasteikkoa pianon sointukulussa, joka vaihtuu duurista molliin.[4][5] Riffi koostuu laskevasta arpeggiosta, jonka kaava on 3–3–2. Aksentti on korkeimmalla nuotilla.[6] Kappaletta tukevat syntetisaattorit ja harva jousiorkesteri.[7][3]

Kappaleen sanoitukset käsittelevät vastakohtia, ristiriitoja ja kiireellisyyttä.[3] Chris Martin laulaa avuttomuudesta, siitä, että hän on häiriintyneessä ihmissuhteessa, josta hän ei välttämättä halua paeta.[2] Sanoitukset ovat arvoituksellisia; toisen säkeistön viimeiset säkeet korostavat ristiriitaisia tunteita:

»Come out upon my seas / Cursed missed opportunities / Am I a part of the cure / Or am I part of the disease?

Tule ulos merilläni / Kirotut menetetyt mahdollisuudet / Olenko osa hoitoa / Vai olenko osa tautia?»
(Coldplay – ”Clocks”[2])

Kappaleen nimi viittaa metaforalla sanoituksiinsa: "kellot" viittaavat aikaan, ja siihen että ajastaan maailmassa, eli elämästään, tulisi ottaa kaikki irti.[7]

”Clocks” julkaistiin Euroopassa" 24. maaliskuuta 2003 albumin A Rush of Blood to the Head kolmantena singlenä. Singlen mukana oli kaksi B-puolta: ”Animals”, joka oli yksi yhtyeen suosikkikappaleista konserteissa, mutta ei mahtunut albumille, ja ”Crest of Waves”. Singlen kansitaiteen, joka on kuvailu Martinista, on tehnyt Sølve Sundsbø.[8] Albumin Yhdysvalloissa julkaisseen levy-yhtiön Capitol Recordsin mielestä ”The Scientist” ei sopinut toiseksi singleksi, joten siellä toinen single albumilta oli ”Clocks”.[9]

Vastaanotto

Coldplay soittamassa ”Clocksia” Twisted Logic -kiertueella vuonna 2005.

”Clocksia” soitettiin monissa mainoksissa, elokuvissa ja televisio-ohjelmissa vuonna 2003: amerikkalaisesta vapaapainiohjelma WWE:stä irlantilaiseen draamaan In America. Kappale soi kokonaisuudessaan vuoden 2003 elokuvan Confidence lopussa, ja sitä soitettiin myös amerikkalaisissa televisio-ohjelmissa Sopranos ja Third Watch.[10] Kappaletta käytettiin myös elokuvan Peter Pan mainostamiseen.

Kriitikoiden arviot ”Clocksista” olivat yleisesti ottaen positiivisia. Rolling Stone -lehden kriitikko Rob Sheffield kirjoitti albumiarvostelussaan, että: "[kitaristi] Buckland loistaa loistavissa tajuntaa laajentavissa rock-kappaleissa kuten ... 'Clocks'".[11] The Daily Telegraphin David Cheal kirjoitti, että ”Clocks” sisältää "hypnoottisen pianoriffin, jyskyttävän, lähes raivoisan rytmin, ja tarttuvan melodian, ja kaikki rakentuu upean seesteiseen kliimaksiin Martinin kelluvan äänen laulaessa".[12] ”Clocks” voitti vuoden 2004 Grammy-palkintogaalassa himotun "vuoden kappaleen" palkinnon.[13] Kappale oli myös ehdolla vuoden parhaaksi singleksi vuoden 2003 Q-palkintogaalassa.[14]

Kappaleen single oli radiosuosikki vuonna 2003,[7] ja se sijoittui monilla maailman singlelistoilla. Britanniassa single nousi sijalle yhdeksän,[15] Yhdysvalloissa sijalle 29,[16] ja Kanadassa sijalle seitsemän.

”Clocksista” on tehty useita remiksejä. Norjalainen duo Röyksopp teki kappaleesta remiksin ja julkaisi sen 12" vinyylilevyllä. Julkaisu oli rajoitettu 1 000:een painokseen, joista 100 myytiin yhtyeen kotisivujen kautta. Julkaisulla on myös remiks-versio kappaleesta ”God Put A Smile Upon Your Face”, jonka on tehnyt Def Inc ja Mr Thing.[17] Röyksoppin versio kappaleesta nousi sijalle viisi australialaisen radiokanavan Triple J:n listalla vuonna 2003 (alkuperäinen versio kappaleesta oli ollut samalla listalla vuotta aikaisemmin sijalla 69).[18][19] Kappaleesta on tehty myös muita dance-versioita, kuten Gabriel and Dresdenin ”Clokx”-mash-up, joka ilmestyi moniin P2P-ohjelmiin. Kappaleen remiks-versio on myös videopelin Dance Dance Revolution: Hottest Party Wii-konsolin version soundtrackilla. Kiinalainen yhtye Twelve Girls Band on tehnyt kappaleesta cover-version, joka on yhtyeen albumilla Eastern Energy.[20] Kuubalaisten artistien versio ”Clocksista” on hyväntekeväisyys-cover-albumilla Rhythms del Mundo.

”Clocksia” pidetään yhtenä Coldplayn uran parhaimpana saavutuksena;[21] kappaleen pianon progressiivinen tyyli on säilynyt yhtyeen tunnusmerkkinä.[22] The New York Timesin mukaan, kappaleen alun pianoarpeggioita on sämplätty laajasti.[5] Monissa X&Y:n kappaleissa näkyy ”Clocksin” vaikutus. Billboardin Brian Cohen kirjoitti, että ”Clocks” toimi X&Y:n kappaleiden "lähtöalustana": monissa albumin kappaleissa kaikuu ”Clocksin” rakenne tai tunne.[23] ”Speed of Sound”, Coldplayn kolmannen albumin, X&Y:n, ensimmäinen single, sisältää joitakin samanlaisuuksia ”Clocksin” kanssa.[22][24] Molemmissa kappaleissa on sama aleneva sointutyyli. The New York Timesin mukaan, yhdysvaltalaisen laulajan Jordin Sparksin vuoden 2008 singlellä ”No Air” on samantyyliset piano-osiot kuin ”Clocksissa”.[25] Yhdysvaltalaisen laulajan Brandyn kappale ”Should I Go”, albumilta Afrodisiac, sämplää ”Clocksin” pianoriffiä,[26] kuten tekee meksikolaisen laulajan Alejandro Fernandezin vuoden 2007 singlekin ”Te Voy A Perder”.

Kaksi kuvankaappausta musiikkivideosta, molemmissa kuvissa esiintyy yhtyeen laulaja Chris Martin. Punainen ja sininen valo vaihtelevat videolla.

Kappaleen musiikkivideon ohjasi brittiläinen Dominic Leung. Se kuvattiin Lontoon Docklandsissa rakennuksessa, jonka nimi oli ExCeL.[8] Videossa yhtye soittaa kappaleen laser-valojen edessä. Musiikkivideon yleisön muodostavat pääosin läheisen lukion oppilaat. Lavan laser-efektit ja punaisen ja sinisen valon vaihtelu luovat surrealistisen tunteen, jota lisää stooalainen yleisö. Koko yhtye esiintyy videossa.

• Clocks-musiikkivideo EMIn YouTube-kanavalla