Claus Harms

Claus Harms (25. toukokuuta 1778 Fahrstedt Schleswig-Holstein – 1. helmikuuta 1855 Kiel) oli saksalainen luterilainen pappi ja teologi.

Claus Harms

Harms syntyi vuonna 1778 Fahrstedtissa Schleswig-Holsteinissa. Hän opiskeli teologiaa Meldorfissa ja Kielissä. Hän vaikuttui Friedrich Schleiermacherin teoksesta Über die Religion. Kielissä opiskellessaan hän siirtyi rationalismista luterilaiseksi. Vuonna 1806 hänestä tuli diakoni Lundeniin ja vuonna 1816 Kielin Pyhän Nikolain kirkon arkkidiakoni. Vuonna 1817 hän julkaisi yhdessä Martti Lutherin 95 teesin kanssa omat 95 teesiään, joissa hän vastusti rationalismia ja ehdotettua Preussin unionia. Vuonna 1835 hänestä tuli Nikolainkirkon pääpastori sekä rovasti. Vuonna 1841 hänestä tuli korkean konsistorin neuvonantaja.[1]

Harmsin teoksia ovat muun muassa Pastoral-Theologie; Winter- und Sommer-Postille; Dr. Claus Harms, gewesenen Predigers in Kiel, Lebensbeschreibung verfasset von ihm selber; Das sind die 95 theses oder Streltsätze Dr. Luthers, theuren Andenkens. Zum besondern Abdruck besorgt und mit andern 95 Sätzen als mit einer Uebersetzung aus Ao. 1517 in 1817 begleitet sekä Briefe zu einer nähern Verständigung über verschiedene meine Thesen betreffnde Puncte. Nebst Einem namhaften Briefe, an den Herrn Dr. Schleiermacher.[1]