Claudius Aelianus

Aelianuksen elämästä tiedetään hyvin vähän. Ei tiedetä, kuuluiko hän tunnettuun roomalaiseen Claudiuksen patriisisukuun. Hänen aikalaisensa Filostratoksen mukaan Aelianus oli Pausaniaan oppilas Roomassa ja onnistui hankkimaan itselleen niin hienostuneen kreikankielen taidon, että häntä alettiin kutsua ”hunajakieleksi” (μελίγλωσσος, meliglōssos). Huomattavasti myöhemmin (n. 970) Suda-tietosanakirjassa esiintyi väite, jonka mukaan Aelianus olisi toiminut ylipappina keisari Septimus Severuksen alaisuudessa.

Muista sofistikoista poiketen Aelianus ei tehnyt laajoja matkoja, vaan vietti elämänsä Latiumissa. Hän eli yli 60-vuotiaaksi ja oli elossa vielä Elagabaluksen kuoleman jälkeen.

Aelianuksen teokset, jotka on kirjoitettu klassiseksi kreikaksi, ovat kokoelmia attikalaisesta kirjallisuudesta. Kolme hänen teoksistaan on säilynyt jälkipolville:

• Värikkäitä kertomuksia (Ποικίλη ἱστορία, Poikilē historia), 14 kirjaa sisältävä anekdoottikokoelma luonnon ihmeellisyyksistä ja kuuluisien ihmisten historiasta.
• Eläinten olemuksesta (Περὶ ζῴων ἰδιότητος, Peri zōōn idiotētos), 17 kirjaa sisältävä värikäs kokoelma lyhyitä kertomuksia ja taruja eläimistä.
• Maalaiskirjeet (Ἐπιστολαὶ ἀγροικικαί, Epistolai agroikikai), 20 enimmäkseen eroottista maalaisten kirjettä, joiden aitous on kyseenalaistettu.