Claude Monet

Oscar-Claude Monet[1] syntyi Pariisissa 14. marraskuuta 1840. Perhe muutti viisi vuotta myöhemmin Le Havren satamakaupunkiin Normandian rannikolle, missä Claude varttui. Isä Adolphe työskenteli tukkuliikkeessä, joka hoiti laivojen tavaratoimituksia. Claude oli koulussa keskinkertainen oppilas. Hän oli kuitenkin jo taitava karikatyyrien piirtäjä ja sai niitä myydyksikin. Isä halusi pojalleen kunnollisen ammatin, mutta täti tuki Clauden taideharrastusta.[2]

Taidemaalari Eugène Boudin perehdytti nuoren Monet’n maisemamaalaukseen ja ulkona työskentelemiseen. Monet opiskeli Pariisissa taidetta vuosina 1859–1860. Hän oli Algeriassa asepalvelussa 1861–1862, mutta palvelus keskeytyi, kun hän sairastui anemiaan ja joutui palaamaan kotiin. Le Havressa hän tutustui hollantilaiseen maisemamaalariin Johan Barthold Jongkindiin, joka neuvoi häntä uralla eteenpäin.[2]

Monet opiskeli syksystä 1862 vuoteen 1864 Pariisissa Charles Gleyren ateljeessa. Gleyre arvosteli oppilastaan siitä, että tämän maalaukset olivat liian luonnonmukaisia ja liian kaukana klassisista kauneusihanteista.[3] Gleyren ateljeessa Monet solmi hyviä ystävyyssuhteita opiskelijatovereihinsa, joista tuli myöhemmin hänen ohellaan merkittäviä impressionisteja. Vuonna 1865 kaksi Monet’n työtä otettiin merkittävään valtiolliseen taidenäyttelyyn Pariisin salonkiin. Kahden vuoden kuluttua hän kuitenkin palasi rahapulassa Le Havreen. Hän sai lapsen. Tämä aika oli hänelle synkkää aikaa, ja hän saattoi yrittää itsemurhaa. Monet meni naimisiin lapsensa äidin Camille Doncieux’n kanssa vuonna 1870 ja siirtyi pian Englantiin välttyäkseen joutumasta Saksan–Ranskan sotaan. Monet oleskeli Lontoossa vuoden ajan. Siellä hän tutki Constablen ja William Turnerin töitä sekä tutustui taidekauppias Paul Durand-Rueliin, josta tuli hänen tärkein tukijansa. Monet palasi Pariisiin loppuvuonna 1871 ja vuokrasi perheelleen talon Argenteuil’sta, missä hän asui vuoteen 1878.[4] Argenteuil’n aika oli hyvin tuotteliasta, ja Monet maalasi siellä paljon etenkin jokinäkymiä ja kuvia perheestään.[5] Hän vuokrasi myöhemmin asunnon myös Pariisista rautatieaseman läheltä ja maalasi paljon junia.[6]

Claude Monet vuonna 1875 Pierre-Auguste Renoirin maalaamana.

Monet ja muut impressionistit järjestivät Pariisissa vuonna 1874 yhteisnäyttelyn. Monet’n maalaus Impressio, auringonnousu antoi nimen koko impressionistiselle tyylisuunnalle. Arvostelijat tyrmäsivät näyttelyn, mutta impressionismi hyväksyttiin vähitellen seuraavien vuosien kuluessa, kun taiteilijat jatkoivat yhteisnäyttelyjen järjestämistä.[7]

Monet sai toisen pojan vuonna 1878. Perhe muutti pian 65 kilometriä Pariisista luoteeseen sijaitsevaan Vétheuiliin, kun Monet’n vakituinen tukija, liikemies Ernest Hoschedé, oli tehnyt vararikon. Monet’n vaimo Camille kuoli vuonna 1879. Monet sai uuden kumppanin Hoschedén hylkäämästä vaimosta Alicesta, mutta he pääsivät naimisiin vasta Ernestin kuoltua 1892. Monet asettui vuonna 1883 perheineen Givernyn kylään, jonne hän jäi asumaan loppuiäkseen.[8]

Givernyssä Monet maalasi 1880-luvun puolivälissä joukon maisemaan sijoitettuja figuureja, kuten Nainen ja päivänvarjo (1886).[9] Monet’n maine kasvoi etenkin Durand-Ruelin vuonna 1886 New Yorkissa järjestämän näyttelyn ja vuonna 1889 järjestetyn suuren retrospektiivisen näyttelyn ansiosta.[10] Hän ryhtyi vuodesta 1890 alkaen maalaamaan yhtenäisiä sarjoja samasta aihepiiristä, kuten heinäsuovista, poppeleista, Rouenin katedraalista ja aamumaisemista.[11] Yhtenäisen sarjan valmistuessa työt asetettiin näytteille yhdessä. Monet toivoivat sarjojen myös pysyvän yhtenäisinä, mutta näin ei käynyt, vaan töitä myytiin ympäri maailmaa.[12]

Monet puutarhassaan 1917.

Monet’n ura oli kääntynyt nousuun, ja viisikymmenvuotiaana hän oli vapaa taloudellisista huolista. Hän osti Givernystä talon ja laajensi sen puutarhaa sekä matkusteli paljon Euroopassa. Vaimonsa Alicen kuoltua vuonna 1911 hän lopetti matkustelun. Monet rakennutti puutarhaansa ateljeen, jossa hän maalasi suurikokoista Lummelampi-sarjaa. Hän kärsi viimeisinä vuosinaan näön heikkenemisestä, mutta maalasi silti elämänsä loppuun asti. Monet kuoli 5. joulukuuta 1926 ja oli kuollessaan tunnustettu yhdeksi Ranskan maalaustaiteen suurista mestareista. Monet’n kotitalo Givernyssä on nykyisin suosittu matkailukohde.[13]

• 
  Léon Manchonin karikatyyri, noin 1855–1856.
• 
  Nainen puutarhassa, 1867.
• 
  Punainen huivi, 1868.
• 
  Impressio, auringonnousu, 1872.
• 
  Boulevard des Capucines, 1873.
• 
  Nainen ja päivänvarjo, 1875.
• 
  Saint Lazaren rautatieasema, 1877.
• 
  Heinäsuova pilvisellä säällä, 1890–1891.
• 
  Rouenin katedraali, 1893.
• 
  Lummelampi, 1899.
• 
  Lontoon parlamenttitalo, 1904.
• 
  Lumpeita, 1908.
• 
  Lumpeita, 1914–1917.
• 
  Omakuva, 1917.

Monet’n maalauksista maksetaan nykyisin huippuhintoja huutokaupoissa. Vuoteen 2015 mennessä korkein hinta on maksettu vuoden 1919 maalauksesta Lummelammikko, joka myytiin 80,5 miljoonalla dollarilla vuonna 2008.[19]

Musée Marmottan Monet -museossa Pariisissa on sata Monet’n teosta.[20]