Claude Lanzmann
Claude Lanzmann (27. marraskuuta 1925 Pariisi – 5. heinäkuuta 2018 Pariisi[1]) oli ranskalainen dokumentaristi. Hänen tunnetuin työnsä on yhdeksäntuntinen holokaustia käsittelevä Shoah (1985). Hänelle myönnettiin vuonna 1986 kunnia-César.
Lanzmann kuului Jean-Paul Sartren sisäpiiriin, ja hän kirjoitti freelancerina muun muassa France Dimanche -lehteen. Lanzmann teki televisioon reportaasia Israelin asevoimista Siinain niemimaalla ja sen jälkeen tuli Lanzmannin ensimmäinen elokuva Israel, Why.[1]
Lanzmannin toinen elokuva oli holokaustidokumentti Shoah (1985), jonka hän kuvasi 1970-luvulla Puolan-matkoillaan. Noin yhdeksän ja puoli tuntia kestävässä elokuvassa holokausti esitetään ilman arkistomateriaalia ja musiikkia. Siinä on vain puolalaisia maisemia sekä juutalaisten, saksalaisten ja puolalaisten haastatteluja.[1]
Lanzmann palasi holokaustiaiheeseen elokuvassaan Le dernier des injustes. Vuonna 2013 julkaistu elokuva keskittyy vuonna 1975 tehtyihin haastatteluihin, joissa Lanzmann keskustelee Theresienstadtin viimeisen vanhimman, wieniläisen rabbin Benjamin Murmelsteinin kanssa.[1] Dokumentin nimi on väännös André Schwarz-Bartin teoksen Viimeinen vanhurskas alkuperäisestä ranskankielisestä nimestä Le dernier des Justes, joka on Murmelsteinin itsestään käyttämä nimitys.[2].
Lanzmann julkaisi vuonna 2017 dokumentin Napalm, joka kertoo hänen vierailustaan Pohjois-Koreassa 1950-luvulla. Vain viikko ennen Lanzmanin kuolemaa ilmestyi hänen viimeinen dokumenttinsa, neljä ja puoli tuntia kestävä elokuva, joka keskittyy neljän holokaustista selviytyneen haastatteluihin.[1]
Lähteet
- Claude Lanzmann, Director of 'Shoah,' Dies at Age 92 NYTimes.com. 5.7.2018. The New York Times Company. Viitattu 5.7.2018. (englanniksi)
- When Claude Lanzmann turned his lens on a rabbi who answered to Eichmann, Jta.org 14.2.2014, viitattu 10.9.2021 (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Claude Lanzmann Wikimedia Commonsissa
- Claude Lanzmann Internet Movie Databasessa. (englanniksi)