Citroën Traction Avant

André Citroën esitti ohjeet uudelle automallille 1930-luvun alussa: "Mallistoon tarvitaan täysin uusi etupyörävetoinen auto, joka saa painaa korkeintaan 850 kg. Sen moottorin tulee olla pieni, voimakas ja taloudellinen. Sen tulee sijoittua 7CV-luokkaan ja olla vähintään nelipaikkainen. Sen tulee myös saavuttaa 100 km/h nopeus."

Auton suunnittelivat André Lefécvre ja Flaminio Bertoni. Suunnitteluprojektin koodina käytettiin lyhennettä PV, joka tuli sanoista la petite voiture (pikkuauto). PV-prototyyppi esiteltiin vuonna 1934 rahoittajajoukolle, joka lupasi välittömästi tukensa projektille.

Uudesta mallista tuli André Citroenin vaatimusten mukainen, vaikka hän olisi halunnut varustaa uuden automallinsa automaattivaihteistolla, jollaisen oli nähnyt Pariisin autonäyttelyssä 1920-luvulla. Ajatuksesta luovuttiin ja tilalle suunniteltiin kolmivaihteinen käsikäyttöinen vaihteisto, joka ei ollut parhaimmasta päästä mutta toimi tyydyttävästi.

Uusi Citroën ei ollut ensimmäinen etuvetoinen, mutta se oli ensimmäinen suursarjatuotantoon asti päässyt etuvetoinen auto. Ennen Citroënia esimerkiksi Cord oli valmistanut etuvetoista L29-malliaan vuosina 1929–1932, mutta niitä saatiin valmiiksi vain 5200 kappaletta.

Menestys

Uusi Citroën esiteltiin lehdistölle huhtikuun 18. päivänä 1934, ja tuotanto alkoi saman vuoden toukokuussa, aluksi mallilla 7CV, jossa oli alitehoinen 1,3-litrainen moottori. Uudesta erilaisesta autosta tuli heti menestyjä. Traction Avantista (etuveto) tuli lähes auton mallinimi. Ennen tätä Citroën oli ollut vain tavallinen auto muiden joukossa, mutta nyt siitä tuli rakastettu ja vihattu automerkki, joka tunnistettiin muiden seasta.

Traction Avant Coupé

Traction Avantin muodot tuovat hyvin esille 1930-luvun yleisen muotoilutyylin. Citroën on vain kilpailijoitaan matalampi.

Traction Avant on yleinen hääautona

Jo heti auton esittelyvuonna 7CV-malli sai rinnalleen mallit 7B, 7S ja 7C. Niissä käytettiin 1,5-, 1,9- ja 1,6-litraisia moottoreita. 7B-mallin tuotanto lakkasi jo seuraavana vuonna, mutta 7C:tä valmistettiin sotaan saakka ja 7S-mallin nimi vaihtui 11CV:ksi.

Traction Avantin ajo-ominaisuudet olivat aikakauteensa nähden erinomaiset. Etuveto ja alhainen painopiste saivat auton käyttäytymään erittäin tasapainoisesti, jolloin kaarrenopeudet pysyivät korkeina heikosta moottoritehosta huolimatta. Lisäksi se oli tilavampi kuin samanikäiset kardaanivetoiset autot.

Vähän ajan päästä autoon ilmeni joukko pikkuvikoja, jotka pudottivat Citroënin laatuvaikutelmaa alaspäin. Suurimmat vianaiheuttajat olivat vetoakselit ja vaihteisto. Niiden lisäksi alatukivarret pyrkivät irtoilemaan, iskunvaimentimien teho heikkeni vuosien saatossa, jarrut osoittautuivat epäluotettaviksi ja moottori ylikuumenevaksi, käsijarru oli tehoton ja korikin alkoi ruostua vähässä ajassa. Kaikki nämä yhdistettynä tavallisesta poikkeavaan moottori-vaihteisto-rakenteeseen tekivät Traction Avantista vaikean kunnossa pidettävän. Citroën sai täten huonon maineen.

Mallistoon kuului kolme eri akseliväliä: 291, 309 ja 327 cm. Korimalleina olivat Berline-umpikori, Coupé ja Cabriolet. Normaalimalleissa käytettiin keskipitkää akseliväliä. Lyhyintä käytettiin 7CV- ja 11CV Legere-urheilumallissa. 327 cm:n akselivälin tapasi 7–9-paikkaisissa Familiale-farmarimalleissa ja Commerciale-hyötyajoneuvoissa.

Vuonna 1934 Pariisin autonäyttelyssä Citroën esitteli 22CV-mallin, johon oli istutettu 3,8-litrainen 100-hevosvoimainen V8-moottori, joka periaatteessa oli valmistettu liittämällä kaksi nelisylinteristä rivikonetta V-muotoon. Prototyypin ajettavuus oli varsin kehnoa, joten ajatuksesta luovuttiin ja prototyypitkin tuhottiin.

Sen sijaan vuonna 1938 esiteltiin iso 15CV-malli, jossa oli 2,9-litrainen kuusisylinterinen rivimoottori. Se muistutti ulkoisesti hieman 11CV Normalea, mutta sen konepelti oli pitempi ja sisustuksessa oli ylellisyyttä. Sisustusverhoiluksi sai valita jopa plyysin. 15CV-mallissa oli nahkaistuimet ja puinen kojelauta, 12V sähkölaitteisto, erilaiset puskurit sekä joissain malleissa jopa avattava aurinkokatto.

Traction Avant-malleja valmistettiin vuoden 1957 heinäkuuhun saakka yhteensä 759 111 kappaletta. Valmistusmäärä puhuu puolestaan. Vanhanaikaisen ison Citroënin seuraajaksi esiteltiin sensaatiomainen DS vuonna 1955.

Kaikesta edistyksellisyydestään huolimatta Traction Avantissa käytettiin rakenteita, jotka olivat tuttuja jo entuudestaan. Itse asiassa mikään yksityiskohtakaan ei ollut ennennäkemätön. Eikä se ollut edes ensimmäinen etuvetoinen sarjatuotantoauto, mutta Traction Avantin ansiosta etuveto löi läpi automarkkinoilla. Siksi siitä on muodostunut legenda.

• 1938 lokasuojat muutettiin erilaisiksi
• 1947 konepelti sai pystysäleikköiset sivuluukut
• 1952 tavaratilaan asennettiin luukku, tuulilasinpyyhkimien paikka vaihtui tuulilasin yläreunasta alareunaan ja suuntanuolet korvattiin suuntavilkuilla, puskurit vaihtuivat kaarevista suoriksi.

Traction Avant oli aikakauteensa nähden edistyksellinen ajokki. Se varustettiin itsekantavalla korilla, mikä tuolloin oli vielä harvinaista. Citroën rakensi alustansa ja korinsa kokonaisuudessaan teräspellistä. Se ei tarvinnut erillistä runkoa, koska teräspeltinen rakenne oli itsessään varsin vankka ja yllättävän kevyt verrattuna erillisrunkoisiin kilpailijoihinsa.

Kytkin oli kuiva ja yksilevyinen ja sen toiminta välitettiin polkimesta vaijerin kautta. Vaihteisto oli kolmivaihteinen ilman 1. ja peruutusvaihteen synkronointia.

Edessä oli erillisjousitus ja takana pitkittäisin tukivarsin varustettu jäykkä akseli. Sekä eteen että taakse oli asennettu vääntösauvajouset. Edessä jouset olivat pitkittäin ja takana poikittain asennetut. Jokaiselle pyörälle oli putki-iskunvaimentimet.

Moottorit

Moottorit eivät olleet niinkään tekniikan riemuvoittoja, mutta niissä oli märät sylinteriputket. B11-koneessa oli kolmella runkolaakerilla laakeroitu kampiakseli, sylinterien sivulle sijoitettu nokka-akseli ja keinuvivut sekä painevoitelu.

Malli	Moottorityyppi	Iskutilavuus	Teho
1,3	R4	1303 cm3	24 kW (32 hv)
1,5	R4	1529 cm3	26 kW (35 hv)
1,6	R4	1628 cm3	26 kW (36 hv)
1,9	R4	1911 cm3	34–41 kW (46–56 hv)
2,9	R6	2867 cm3	55 kW (75 hv)

15CV-mallin kuusisylinterinen moottori

Traction Avantin keulalla näkyy tehtaan logo: tuplaviikset

Vuoden 1939 11CV-malli kaksiovisella coupé-korilla edusti mallisarjan keskitasoa. Se oli rekisteröity periaatteessa 2+2:lle henkilölle. Matkustamossa oli paikat kuljettajalle ja matkustajalle, mutta autoon kuului myös tilapäinen matkustamo peräosan kohdalla niin, että kaksi matkustajaa pystyi matkaamaan autossa ilman kattoa kun peräkontin luukku avattiin. Paikkaa kutsuttiin "anopin paikaksi."

Sisusta oli suurimmilta osin kangasta ja peltiä, mutta matkustamon matto oli muovia. Sisältä saattoi löytää käsinelokeron sekä eteen ja taakse säätyvän kuljettajan istuimen. Lämmityslaite puuttui samoin kuin lasinpesulaitteisto tai ajovalopesurit. Takalasin pyyhkijänä toimi useimmiten "anoppi". Tuulilasi oli avattava.

Mittarivarustus oli harvinaisen runsas. Siihen kuului nopeusmittari, matka- ja trippimittarit, polttoaine- ja ampeerimittari sekä kello. Varoitusvaloja oli kaksi; akun lataus ja öljynpaine.

Vanhin vielä säilynyt Traction Avant on valmistusnumerolla AZ 00-18 varustettu 7A-malli, jota voi ihailla Citroënin museossa Pariisissa. Auto on siinä kunnossa missä se löydettiinkin, vailla moottoria ja etupyöriä. Sen sijaan vanhin vielä toiminnassa oleva 7A-malli lienee valmistusnumeroltaan AZ-00-23, joka on nykyisin slovenialaisella omistajalla.

Traction Avantit ovat yhä varsin vankkoja autoja. Lähes vuosittain useat Traction Avant -harrastajat vievät autonsa mitä erilaisimpiin eksoottisiin paikkoihin ajaakseen kilpaa. Esimerkiksi vuonna 2002 30 Traction Avantin joukko ajoi Los Angelesista New Yorkiin ilman välikohtauksia.

Traction Avantit on yleisesti yhdistetty toisesta maailmansodasta kertovien elokuvien ikoneiksi. Tyypillisin klisee on musta Citroën Traction Avant, jonka matkustamosta löytyy pari mustaan pukeutunutta saksalaista Gestapo-salapoliisia. Mielikuvalle on vahvat järkiperusteet, sillä toisen maailmansodan aikoihin saksalaiset sotavoimat pitivät Traction Avantista hyvien ajo-ominaisuuksien ja helpon ajettavuuden vuoksi. Myös ranskalaiset poliisit ja rikollisetkin pitivät autosta samoista syistä.

Alla muutamia elokuvaesimerkkejä:

• Elokuvassa Suuri pakoretki (The Great Escape) kolme natsisotilasta sai surmansa ranskalaisten sotilaiden tulittaessa liikkuvasta autosta. Autona toimi Citroën Traction Avant.
• Elokuvan The Sound of Music loppukohtauksen pako natsien alueelta tapahtui Traction Avantilla.
• James Bondia seurattiin Citroën Traction Avantista käsin elokuvassa Salainen agentti 007 Istanbulissa (From Russia with love).

11CV Coupé

• Pituus: 4450 mm
• Leveys: 1670 mm
• Korkeus: 1520 mm
• Akseliväli: 2910 mm
• Maavara: 180 mm
• Raideväli e/t: 1374/1354 mm

• Polttoainetankin tilavuus: 45 l
• Moottorin öljytilavuus: 4,5 l
• Suositeltu rengaspaine e/t: 1,2/1,4 bar

• Tekniikan Maailma ^{lähde tarkemmin?}
• Christer Glenningin ja Bengt Ason Holmin "Vuosisatamme autot", ISBN 951-0-22831-1