Citroën

Citroën on ranskalainen ajoneuvovalmistaja ja automerkki, joka on osa Stellantis-konsernia.

Automobiles Citroën S.A.
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1919
Perustaja André Citroën
Toimitusjohtaja Vincent Cobée[1]
Kotipaikka Pariisi, Ranska[2]
Toiminta-alue maailmanlaajuinen
Toimiala autoteollisuus
Tuotteet henkilöautot
hyötyajoneuvot
Emoyhtiö Stellantis
Kotisivu www.citroen.com
Citroënin tunnus kautta aikain.

Ranskalaisen teollisuusmies André-Gustave Citroënin (1878–1935) vuonna 1919 perustama autotehdas oli ensimmäinen tuotantolaitos Yhdysvaltain ulkopuolella, joka valmisti autoja liukuhihnaa hyödyntäen.[3] Citroën myös loi mallin nykyaikaiselle konseptille, jossa autojen myynti ja huolto toimivat saman verkoston alla.[4] Kahdeksassa vuodessa Citroën kasvoi Euroopan suurimmaksi, ja maailman neljänneksi suurimmaksi henkilöautojen valmistajaksi.

Vuonna 1924 Citroën toi markkinoille B10:n, Euroopan ensimmäisen sarjavalmisteisen täysteräskorisen automallin.[3] Vuonna 1934 markkinoille tuodun Traction Avant -mallin myötä Citroën sementoi maineensa ennakkoluulottomana ja innovatiivisena autojen valmistajana. Malli oli ensimmäinen sarjavalmisteena tuotettu etuvetoinen auto ja lisäksi eräs ensimmäisistä itsekantavaa koria käyttäneistä autoista.[3]

Vuonna 1954 Citroën esitteli maailman ensimmäisen, itsetasaavalla kaasunestejousituksella valmistetun auton ja vuonna 1955 vallankumouksellisen DS:n, joka oli myös ensimmäinen eurooppalainen sarjatuotantomalli, joka oli varustettu levyjarruilla.[5] Vuonna 1967 Citroën esitteli auton ohjauksen mukaan kääntyvät ajovalot, jotka paransivat liikenneturvallisuutta etenkin mutkaisilla teillä ajettaessa. Historiansa aikana Citroënin autot on palkittu useilla teknologia- ja muotoilupalkinnoilla ja merkki on voittanut kolmeen otteeseen "Vuoden Auto Euroopassa" -tittelin.

Historia

Alkutaival
Citroën Type A:n kalanruoto-hammaspyörillä toteutettu tasauspyörästö.

Vuosi 1900 oli yksi André Citroënin elämän tärkeistä merkkipaaluista. Hän vieraili tuolloin äitinsä kotimaassa Puolassa ja tutustui siellä teollisessa käytössä olleeseen kalanruoto-hammaspyörään, jonka patenttioikeudet hän sai ostettua edullisesti.

Vuonna 1906 André Citroën palkattiin autoja valmistaneen Mors-yhtiön johtajaksi. Tässä toimessa hän työskenteli vuoteen 1914, eli Suuren sodan alkuun asti.

Vuosi 1912 tuli olemaan eräs kenties merkittävimmistä vuosiluvuista, sekä André Citroënin elämän, että hänen teollisen tuotantonsa kannalta. Citroën vieraili tuolloin Yhdysvalloissa, teollisuusmies Henry Fordin luona, tutustumassa tämän teollisuuslaitoksiin ja ajatusmaailmaan. Samana vuonna hän perusti Citroën, Hinstin et Cie. -nimisen yhtiön, joka valmisti sarjatyönä kalanruoto-hammaspyöriä teollisuuteen ja muun muassa Mors-autojen tasauspyörästöihin. Pian hän muutti yhtiönsä nimeksi Société anonyme des engrenages Citroën (Citroën-vaihteet Oy), jonka tunnukseksi otettiin kalanruoto-hammaspyörien muodon mukainen kuvio. Euroopan teollisen kasvun myötä Citroënin hammaspyöriä tuottavan yhtiön tuotanto moninkertaistui ja hänet itsensä nimitettiin ranskalsten ajoneuvojen tuotantoa ja patenttioikeuksia valvoneen syndikaatin johtoon.[6].

Ensimmäinen maailmansota

Saksan keisarikunnan julistettua sodan Ranskalle, André Citroën ilmoittauti palvelukseen tykistöupseerina. Sodan alkuvaiheista lähtien hän pani merkille Ranskan tykistön ammusten riittämättömyyden. Tammikuussa 1915 Citroën esitti Ranskan sotaministeriölle ajatuksensa liukuhihnatuotantoon perustuvasta ammusten valmistamisesta. Citroënin suunnitelmille näytettiin vihreää valoa ja rahoituksen järjestyttyä hän pani muutamassa kuukaudessa pystyyn A-tarvikkeita tuottavan, ultramodernin tehtaan. Tehtaaseen palkattiin työvoimaa 13 000 henkeä ja liukuhihnatuotannon avulla laitos valmisti päivässä 10 000 tykin kranaattia. Tehtaan kokonaistuotantomäärä oli noin 23 miljoonaa ammusta.[6]

André Citroën tähysi kuitenkin jo sodan jälkeiseen aikaan. Vuoden 1916 tienoilla hän palkkasi aiemmin Panhardilla työskennelleen insinööri Louis Dufresnen suunnittelemaan autoa, jonka valmistus aloitettaisiin sodan päätyttyä. Vuonna 1917 hän sai joukkoonsa lisävahvistusta insinööri Jules Salomon'sta, joka oli jo aiemmin ollut mukana pienen Le Zèbre -auton valmistuksessa.

Henry Fordin oppien mukaisesti myös Citroën näki, että pystyäkseen myymään autoja suurille massoille, tuotteen täytyi olla hinnaltaan edullinen ja käytössä riittävän yksinkertainen ja luotettava. Suurten myyntivolyymien ja yksinkertaisen rakenteen ansiosta auton valmistus olisi liukuhihnatyönä nopeaa ja sitä kautta taloudellisesti voitollista.

André Citroën -aikakausi
Eiffel-torni toimi Citroënin mainostauluna vuosien 1925 – 1934 välisen ajan.

Rauhan koitettua marraskuussa 1918 Citroënilla oli monien muiden sotatuotantoa harjoittaneiden yhtiöiden tavoin käsissään nykyaikaisesti varustettu tehdas ja runsaasti työvoimaa, mutta ammustilausten loputtua, ei töitä. Tähän tilanteeseen André Citroën oli kaukoviisaasti varautunut, ja hän esitteli lehdistölle uuden autonsa, Type A:n vain neljä kuukautta sodan loppumisesta, maaliskuussa 1919.[3] Ensimmäinen Type A:n tuotantoversio valmistui tehtaalta toukokuun lopussa. Kesäkuussa auto oli esillä Pariisin Avenue des Champs-Élysées'llä sijaitsevassa näyttely- ja myyntihuoneistossa. Citroën oli saanut tilat käyttöönsä moottoriurheilun pioneeri Fernand Charron'lta, joka oli toiminut jo pitkään autojen valmistuksen saralla. Hänen silloinen yrityksenä valmisti Alda-merkkistä autoa. Muutama vuosi myöhemmin Charron oli eräs Citroënin autotehtaan pääinvestoreista. Heinäkuun 7. päivänä vuonna 1919 ensimmäinen uusi Citroën 10HP "Type A" toimitettiin asiakkaalle.

Amerikkalaisen General Motors-konsernin silloinen varapääjohtaja Alfred P. Sloan kertoo muistelmateoksessaan My Years with General Motors, että André Citroën kävi vuonna 1919 neuvotteluja yrityksensä myymisestä GM:lle, mutta hanke ei lopulta edennyt loppuun asti. Näin ollen Citroën pysyi riippumattomana yhtiönä aina vuoteen 1935 saakka.

Citroën panosti runsaasti julkisuuden hankkimiseen autoilleen. Vuosien 1925–1934 välisen ajan hän vuokrasi Eiffel-tornin kyljestä tilaa mainokselleen ja piti sillä pitkään hallussaan Guinnessin ennätystenkirjan kärkitilaa maailman suurimman mainostaulun asettajana. Citroën sponsoroi myös kolmea retkikuntaa, näiden Aasiaan (Croisière Jaune), Pohjois-Amerikkaan (Croisière Blanche) ja Afrikkaan (Croisière Noire) suuntautuneilla retkillä. Retkikunnat, joiden ajokkeina toimivat Kégresse-telastolla varustetut Citroën-autot, koostuivat tieteilijöistä ja journalisteista sekä retkueiden toimintaa tukevista henkilöistä, kuten esim. mekaanikot.

  • A 8 CV Torpedo 1919
    A 8 CV Torpedo 1919
  • B2 Torpedo 1921
    B2 Torpedo 1921
  • 5 CV Typ C2 Torpedo 1923
    5 CV Typ C2 Torpedo 1923
  • Citroën C6 1929 – 1932
    Citroën C6 1929 – 1932

Citroën-autojen luotettavuutta ja kovaa laatua kuvastaa vuosimallin 1923 Type C 5CV, joka on entisöity ja taltioitu Australian kansallismuseoon. Perthläinen matkasaarnaaja Neville Westwood, yhdessä toverinsa Greg Daviesin kanssa ostivat Citroënin, jolla jo siihen mennessä oli matkaa takanaan 48 000 kilometriä. Westwood ja Davies lähtivät matkaan Perth'stä elokuun 4. päivänä vuonna 1925, tavoitteenaan ajaa 7000 km:n matka Melbourneen ja takaisin. Davies palasi matkalta takaisin Perthiin joulukuun 30. päivänä vuonna 1925.[7] Matkan vaativuutta arvioitaessa tulee muistaa, että näiden kaupunkien välillä ei ollut minkäänlaista tieyhteyttä, ja muun muassa jokien ylityksiä varten auto oli purettava osiin ja kannettava käsipelin toiselle puolelle. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että aikakautena, jolloin voiteluaineille ei ollut olemassa mitään laatuvaatimuksia ja moottoreissa ei ollut öljynsuodattimia, kaksi vuotta vanha auto jolla oli takanaan jo raskas käyttöhistoria, oli käytännössä loppuunpalvellut.

Vuonna 1924 Citroën solmi liikesuhteet amerikkalaisen insinööri Edward G. Buddin kanssa. Budd oli työskennellyt jo vuodesta 1899 lähtien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen rautatievaunujen suunnittelun parissa, eritoten amerikkalaiselle Pullmanille. Vuonna 1912 hän oli perustanut nimeään kantavan Budd Companyn, joka valmisti teräspellistä prässättyjä autonkoreja monille ajoneuvovalmistajille, muun muassa Dodge Brothersille. Lokakuussa 1924 pidetyssä Pariisin autonäyttelyssä Citroën esitteli uuden mallinsa Citroën B10, ensimmäisen kokoteräskorilla varustetun eurooppalaisen henkilöauton.[3] Citroën myi täysteräskoriset autonsa likimain samaan hintaan, kuin omat ja kilpailijoiden puisen kehikon päälle pellitetyt mallit. Täten Citroën kärsi tappiota jokaisesta myymästään kokoteräskorisesta autosta, koska niiden myyntihinnassa ei saatu kuoletettua koriprässien aiheuttamia kustannuksia.

  • Kégresse-telastolla varustettu P19B vuodelta 1931.
    Kégresse-telastolla varustettu P19B vuodelta 1931.
  • Tout acier Conduite Intérieure eli täysteräskorilla varustettu Citroën B10.
    Tout acier Conduite Intérieure eli täysteräskorilla varustettu Citroën B10.
  • Citroën Rosalie Coupé 15 CV
    Citroën Rosalie Coupé 15 CV
  • Portugalin rautatieyhtiön Citroën 29 tai 32, 1930-luvulta
    Portugalin rautatieyhtiön Citroën 29 tai 32, 1930-luvulta

Vuonna 1927 pankkiiriliike Lazard helpotti Citroënin taloudellista tilaa, sijoittamalla yhtiöön lisää pääomaa ja muun muassa ottamalla haltuunsa Citroën-autojen ostamiseen tarkoitettuja kuluttajaluottoja tarjonneen SOVAC S.A:n. Societé pour la Vente à Crédit d'Automobiles oli Euroopan ensimmäinen, yksityisasiakkaille auton ostamiseen tarkoitettua rahoitusta tarjonnut yhtiö. Vastineeksi Lazard toi yhtiön hallitukseen omia miehiään.

Citroën korvasi 1930-luvun alussa nelisylinterisen C4- ja kuusisylinterisen C6 -mallinsa kolmella uudella, 8 – 15 verohevosvoimaluokkaan sijoittuvalla mallilla, jotka kaikki kantoivat yhteistä nimeä Rosalie. Vuonna 1933 Citroën esitteli maailman ensimmäisen sarjavalmisteisen dieselmoottorisen henkilöauton, jonka moottorin suunnittelusta vastasi nimekäs britti-insinööri Harry Ricardo.[8]

Michelin-aikakausi
Citroën Traction Avant

Vuonna 1934 Citroënin valmistuslinjalta rullasi ensimmäinen uusi, matalalla itsekantavalla teräskorilla ja etuvedolla varustettu malli 7A. Tämä malli ja sen jälkeläiset tunnetaan yleisesti nimellä Traction Avant, joka tarkoittaa suomeksi etuvetoa. Mallimerkintänsä mukaisesti auton verohevosvoimaluku oli 7 CV ja nelisylinterisen moottorin teho 32 hv. Traction Avant on ranskalaisen kilpa-ajaja-autoinsinööri André Lefèbvren ja italialaisen designeri-kuvanveistäjä-arkkitehti Flaminio Bertonin suunnittelema.

Vuoden 1934 Pariisin autonäyttelyssä oli esillä V8-moottorinen malli Traction Avant 22CV, joka ei koskaan kuitenkaan päässyt tuotantoon.[9]

Yhtiö piti huolta työntekijöistään monin eri tavoin. Työläisten lapsille oli päiväkoti ja perheen hyvinvoinnista huolehdittiin terveydenhoitojärjestelmän ja eläkejärjestelmän avulla. Lisäksi työläisille järjestettiin erilaisia vapaa-ajan virikkeitä, yhtiöllä oli esimerkiksi oma puhallinorkesterinsa. Yhteisön koulussa käytettiin opetus- ja havainnointivälineinä Citroënin sponsoroimien retkikuntien lähettämiä vieraista kulttuureista kertovia esineitä.

Traction Avant -mallin suunnittelutyö ja uuden mallin vaatima tehtaan uudelleenvarustelu yhdistettynä 1930-luvun alkuvuosien lamaan olivat liikaa jo ennestään taloudellisesti heikossa jamassa olleelle yhtiölle. Joulukuussa 1934 Citroën hakeutui konkurssiin. Michelin-yhtiöstä, joka oli ollut Citroënin suurin luotottaja, tuli nyt sen suurin osakkeenomistaja.[10] Pierre Michelin astui Citroënin johtoon ja hänen varamiehekseen, sekä suunnitteluosastojen johtajaksi nimitettiin Pierre-Jules Boulanger, Michelin-yhtiön luottomies jo vuosikymmenten takaa. Pierre Michelinin kuoltua auto-onnettomuudessa vuonna 1937, Boulanger astui hänen tilalleen Citroënin johdossa ja pysyi tässä toimessa aina kuolemaansa vuonna 1950 asti.

André Citroën kuoli 3. päivänä heinäkuuta vuonna 1935 57 vuoden ikäisenä.

Toinen maailmansota

Uuden omistajan näkemys autoista oli samalla tavoin avantgardistinen kuin André Citroënilla ja Pierre Boulanger'n hoteissa yhtiössä suunniteltiin ennen Ranskan Saksaa vastaan julistaman sodan alkamista joitain uusia malleja, joilla oli tulevaisuutta ajatellen suuri merkitys:

  • Etuvetoinen, pystykeulainen umpipakettiauto Citroën TUB, josta kehitettiin sodan päätyttyä Citroën Type H
  • Pienen etuvetoisen henkilöauton prototyyppi TPV (Toute Petite Voiture), josta kehitettiin malli Citroën 2CV

Saksan miehitettyä Ranskan pohjoisosat, Citroën siirrettiin saksalaisen sotilashallinnon alaisuuteen. Yhtiön tutkimusosasto teki töitä kehittääkseen paremmin vaihtoehtoisten polttoaineiden, kuten alkoholin ja puukaasun, kanssa toimivia moottoreita. Tehdas valmisti T23- ja T45-kuorma-autoja, jotka menivät käytännössä kaikki Saksan Wehrmachtin käyttöön.

  • Vuosina 1939-41 valmistettu TUB (Traction Utilitaire Basse tai Traction Utilitaire de Typ B)
    Vuosina 1939-41 valmistettu TUB (Traction Utilitaire Basse tai Traction Utilitaire de Typ B)
  • Citroen TPV (2CV-prototyyppi)
    Citroen TPV (2CV-prototyyppi)
  • Vuosina 1935-53 valmistettu Type 23 série U tai T23 série U
    Vuosina 1935-53 valmistettu Type 23 série U tai T23 série U
  • Vuosina 1933-53 valmistettu Typ 45
    Vuosina 1933-53 valmistettu Typ 45

Sodan jälkeen

Toisen maailmansodan mentyä ohitse, Citroën jatkoi Traction Avant -mallin valmistusta sekä ennen sotaa suunniteltujen prototyyppien jatkokehitystä.

Vuonna 1947 yhtiö toi markkinoille TUB-mallista jatkokehitetyn pakettiautomallin Type H (myöhemmin HY, HX, HW, HZ ja 1600). Heinäkuussa 1948 esiteltiin TPV-prototyypistä sarjatuotantomalliksi kehitetty Citroën 2CV eli "Rättäri". Mallin virallinen tehdaskoodi oli Typ A ja tavarankuljetukseen tarkoitetun version koodi AU. Vuonna 1955 yhtiö hämmästytti autoilevaa maailmaa DS-mallilla. Traction Avant -mallia valmistettiin vuoteen 1957 asti. Vuonna 1955 Citroën osti 25 prosentin osuuden ranskalaisesta, ajoneuvoja valmistaneesta Panhard-yhtiöstä.

  • Citroën 2CV, tunnetaan myös nimillä Rättäri ja Rätti-sitikka
    Citroën 2CV, tunnetaan myös nimillä Rättäri ja Rätti-sitikka
  • Citroën H eli Aaltopelti-sitikka
    Citroën H eli Aaltopelti-sitikka
  • Citroën DS eli Iso Kissa
    Citroën DS eli Iso Kissa
  • Vuosina 1953-65 valmistettu Citroën 55
    Vuosina 1953-65 valmistettu Citroën 55

Vuonna 1963 Citroën aloitti Peugeotin kanssa neuvottelut siitä, miten yhtiöt voisivat saada etua yhdistämällä raaka-aineiden ja materiaalien hankintansa. Tämä hanke haudattiin kuitenkin vuoden 1965 tienoilla.

Vuonna 1965 Citroën hankki Panhardin omistukseensa kokonaan. Tätä kautta yhtiö sai täytettyä mallistossaan 2CV:n ja ID / DS:n väliin jäävän aukon. Lisäksi Citroënia kiinnosti Panhardin osaaminen bokserimoottorien saralla. Citroën oli jo usean vuoden ajan työstänyt uuden, keskiluokan perheautomalliston suunnitelmia, ja tämä hanke poiki vuonna 1970 markkinoille tuodun Citroën GS -mallisarjan. Panhardin henkilöautotuotanto lopetettiin vuonna 1967 ja tämän jälkeen yhtiö siirtyi valmistamaan sotilasajoneuvoja. Panhardin viimeiseksi henkilömalliksi jäi vuosina 1964–1967 valmistettu Panhard 24.

Yhtiö alkoi liukua yhä kauemmas André Citroënin ajatuksesta tarjota yksinkertaisia ja hinnaltaan kohtuullisia autoja suurille massoille. Traction Avant -malliston poistuttua valmistuksesta, Citroënilla oli tarjota markkinoille ainoastaan yksinkertainen 2CV ja science fiction -kirjojen ajokalustoa muistuttava DS. Mallistoa täydennettiin myöhemmin Ami- ja Dyane -malleilla, mutta nämäkin molemmat olivat 2CV-perustaisina pienten autojen kokoluokkaa. Yhtiöltä puuttui mallistostaan keskiluokan perheauto, ja tämä tulisi myöhemmin kostautumaan.

Vuonna 1967 Citroën hankki omistukseensa ranskalaisen kuorma-autovalmistaja Berliet'n.[11] Vuonna 1968 Citroën hankki omistukseensa italialaisen, urheilu- ja GT-autoja valmistavan Maseratin. Yhtiöiden välisen yhteistyön pohjalta kehitettiin vuonna 1970 markkinoille tuotu Citroënin huippumalli SM, jossa Citroën DS:n tekniikka ja Maseratin V6-moottori yhdistettiin avantgardistiseen GT-koriin. Mallin suunnittelu ja valmistus vaati niin paljon pääomaa, että sen myyntitulot parhaissakaan olosuhteissa eivät olisi yksinään riittäneet kattamaan siitä yhtiölle aiheutuneita kuluja. Vuoden 1973 öljykriisi käänsi markkinat GT-autojen kannalta todella epäedulliseen suuntaan ja Citroënin rasitteena oli nyt kalliin ja vähän myyvän mallin lisäksi Maserati, jonka tuotelinja koostui pelkästään urheilu- ja GT-autoista. Citroën SM:ää valmistettiin vuosien 1970–1975 välisenä aikana ainoastaan 12 920 kappaletta.

Vuonna 1968 Citroënin maailmanlaajuiset myyntioperaatiot organisoitiin uuden holding-yhtiön alle. Citroënin pitkäaikainen pääomistaja Michelin myi omistuksestaan 49 prosentin osuuden italialaiselle Fiatille. Tätä sopimusta ja sen ympärille rakennettua holding-yhtiötä kutsutaan nimellä PARDEVI (Participation et Développement Industriels).

Vuonna 1973 Fiat myi 49 prosentin osuutensa PARDEVI-holding-yhtiöstä, joka siis omisti Citroënin, takaisin Michelinille. Citroënin ja Fiatin yhteisesti antaman julkilausuman mukaan ne tavoitteet, joita vuonna 1968 alkaneelle yhteistyölle oli asetettu, eivät olleet toteutuneet. Tämä ei ollut linjassa rengasyhtiön pitkän aikavälin strategisten tavoitteiden kanssa, joiden mukaan se tulisi vetäytymään ajoneuvojen valmistuksesta. Näin ollen Citroënin omistus oli hyvin epävakaalla pohjalla.

Citroën oli sijoittanut huomattavia summia yhdessä saksalaisen NSU:n kanssa perustamaansa Comotor-yhtiöön, joka kehitti ja valmisti wankelmoottoreita. Citroënilta oli uupunut Euroopassa kaikkein myyvimmän keskiluokan malli, ja tämä alkoi kostautua. Citroën GS saatiin markkinoille vuonna 1970, joten sen aiheuttamien kulujen kuolettaminen tulisi viemään aikaa. Mallin myynti käynnistyi hyvin, mutta Citroënin talouden kannalta vuosia liian myöhään. Samanaikaisesti yhtiön taloutta rasittivat SM:n, CX:n, GS Birotorin sekä Maserati:n Bora-, Merak-, Quattroporte II:n ja Khamsin -mallien aiheuttamat suunnittelu- ja kehityskustannukset. Kyseiset mallit olivat teknisesti kunnianhimoisia ja hienoja autoja, ja siksi myös kalliita valmistaa. Öljykriisin aiheuttama autojen myynnin romahdus oli se viimeinen korsi, joka katkaisi kamelin selkärangan. Yhtiö haettiin konkurssiin vuonna 1974, jo toistamiseen historiansa aikana.

  • Citroën SM
    Citroën SM
  • Citroën GS
    Citroën GS
  • Citroën CX
    Citroën CX
  • Vuosina 1965-72 valmistettu N / P 350-850 -sarja eli Citroën Belphégor
    Vuosina 1965-72 valmistettu N / P 350-850 -sarja eli Citroën Belphégor

PSA-aikakausi

Alkuvaikeudet

Citroën oli jo 1960-luvun lopulta lähtien ollut napit vastakkain kommunistijohtoisten ammattiliittojen kanssa. Citroën Dyanen valmistuksen aloittamisen myötä työläisten vaatimuksena oli saada palkkaan lisäbonus, samanaikaisten työaikoja koskevien lyhennysvaatimusten kanssa. Yhtiön kieltäydyttyä työläiset vastasivat lakkotoimilla. On selvää, että levoton ja epävakaa työilmapiiri ei ainakaan parantanut Citroënin tilannetta 1970-luvun alussa.

Ranskan hallitus pelkäsi Citroënin konkurssin aiheuttamien irtisanomisten uhan aiheuttavan poliittisia ja yhteiskunnallisia levottomuuksia ja alkoi ajaa yhtiön pelastustoimia. Ranskan hallituksen myötävaikutuksella Peugeot saatiin neuvotteluihin Michelinin kanssa ja vuosi Fiatin kanssa tapahtuneen eroamisen jälkeen, kesäkuussa 1974, Citroën ilmoitti, että se aloittaa yhteistyön Peugeotin kanssa. Yhteistyösopimuksen mukaisesti Michelin siirsi päätösvaltaansa yhtiössä Peugeotille.[11]

Joulukuussa 1974 Peugeot S.A:n omistukseen siirtyi 38.2% prosentin osuus Citroënista. Huhtikuussa 1976 Peugeotin omistusosuudeksi ilmoitettiin 89,95 prosenttia. Samaan aikaan Peugeotin ja Citroënin eri toiminnoista muodostettiin konserni nimeltä PSA Group, joka nimi muutettiin myöhemmin muotoon PSA Peugeot Citroën. Yhtiön nimessä oleva kirjainlyhenne tulee sanoista Peugeot Société Anonyme.[12]

Citroënin uudelleenjärjestelyjen yhteydessä Maserati myytiin Italian valtio-omisteisen holdingyhtiö GEPIn ja argentiinalaisen liikemies Alejandro de Tomason omistukseen elokuussa 1975. Kuorma-autoja valmistava Berliet myytiin samoihin aikoihin Renault-konsenille.[13]

Citroënin viimeinen omaa suunnittelua edustanut malli, ennen yhtiön fuusioimista Peugeotiin, oli CX, ensimmäiset yhteistä suunnittelua edustaneet mallit olivat Visa ja LN, jotka molemmat perustuivat Peugeot 104 -mallin pohjalevylle ja tekniikalle. LN jakoi kolmiovisen korinsa 104 Z -mallin kanssa, kun taas Visan design oli lähtöisin Citroënin suunnitteluosastolta ja itse asiassa perua jo Fiat-yhteistyön ajalta.

Citroën perusti 1980-luvun alussa Romanian valtion kanssa yhteisyrityksen nimeltä Oltcit, joka valmisti lisennsillä Citroën Visaan perustuvia malleja. Kolmeovista hatchback-mallia vietiin Romaniasta länsi-Euroopan puolelle nimellä Citroën Axel. Yhteisistä sukujuuristaan ja samankaltaisesta ulkonäöstään huolimatta Visa ja Axel eivät juurikaan jakaneet keskenään vaihtokelpoisia osia. Oltcit käytti voimanlähteenään nelisylinteristä, ilmajäähdytteistä, Citroën GS -mallista peräisin olevaa bokser-moottoria, kun taas Visan konepeiton alta löytyi Citroën Dyanen kaksisylinterinen, 652 cm³:n bokser-moottori. Myöhemmin, Visa II -sarjan myötä, mallissa otettiin käyttöön nestejäähdytteiset Peugeot-moottorit. Sama kaksisylinterinen bokseri oli käytössä myös LN-mallissa, myöhempi kehitysaste LNA hyödynsi samoja Peugeot-moottoreita kuin Visa II.

Peugeot oli vuonna 1978 ostanut Chrysler Europen toiminnot ja elvyttänyt sen mukana tulleen Talbot-brändin. Vuoden 1979 öljykriisin myötä romahtanut uusien autojen myynti ja kuralla olleen yhtiön hankinta saattoivat myös PSA-konsernin vakaviin talousvaikeuksiin 1980-luvun alussa.

Käänne parempaan

Mallivuodelle 1983 esitelty ylemmän keskiluokan Citroën BX syntyi tämän vaikean kauden hedelmänä. Mallissa yhdistettiin jälleen kahden yhtiön teknologiaa, jousitus oli Citroënin hydropneumaattinen, moottorit olivat yhteiset Peugeot 305:n kanssa. BX oli Citroënille erittäin tärkeä malli, sen menestymisestä markkinoilla riippui koko yhtiön tulevaisuus. Malli otettiin markkinoilla hyvin vastaan ja se, yhdessä vuonna 1984 esitellyn menestysmalli Peugeot 205:n ja vuonna 1986 tapahtuneen Talbot-brändin kuoppaamisen kanssa, auttoivat PSA-konsernin jälleen jaloilleen.

Citroënin mallistoa uudistettiin tasaisesti 1980-luvun myötä. Pienten autojen luokassa vuonna 1986 markkinoille tuotu Citroën AX korvasi Visan ja LNA:n, isojen autojen luokassa Citroën XM korvasi CX:n vuonna 1989.

Vuonna 1991 lanseerattu Citroën ZX paikkasi muutaman vuoden viiveellä aukon, jonka GSA:n valmistuksen päättyminen alempaan keskiluokkaan jätti. Xantia korvasi BX:n vuonna 1993. Citroën ja Peugeot olivat jo pitkään jakaneet samat pohjalevyt ja tekniikan. 1990-luvun puolenvälin tienoilla konserni siirtyi uuteen valmistusstrategiaan, jonka mukaisesti tismalleen samaa autoa myytiin konsernin molemmilla merkeillä. Tämän strategian tuotoksena syntyivät muun muassa Eurovan-perheen tila-auto Évasion, pieni perheauto Saxo. Xsara korvasi ZX:n vuonna 1997.

Uutena mallina tuotiin vuonna 1996 markkinoille monikäyttöinen Citroën Berlingo. Korimalliltaan auto on ns. LAV eli Leisure activity vehicle. Luokan nimi kuvaa vapaa-ajan ajoneuvoa, mutta mallista valmistetaan myös puhtaasti tavaroiden kuljettamiseen tarkoitettua umpikylkiversiota. Tavara-autojen, sekä niiden henkilöversioiden, valmistamisesta yhteistyönä ja saman auton myymisestä usean merkin alla, PSA-konsernilla oli jo pidempiaikainen kokemus. Fiat ja PSA olivat vuonna 1981 käynnistäneet tavara-autojen suunnitteluun ja valmistukseen erikoistuneen Sevel-yhtiön. Yhteistyön ensimmäisiä hedelmiä olivat Citroënit C25 ja C35. Nämä molemmat mallit korvasi vuonna 1994 Citroën Jumper. Berlingon ja Jumperin väliin tuli Jumpy vuonna 1995.

Nykytilanne

Vannoutuneet Citroën-entusiastit ovat jo vuosikymmeniä olleet sitä mieltä, että viimeinen "oikea" Citroën oli CX, ja totta on, että merkki on vuosien saatossa menettänyt paljon omintakeisia ominaisuuksiaan eli citroenismejaan. Tulee kuitenkin pitää mielessä, että ajoneuvoteollisuus on maailmanlaajuisesti kilpailtu ala, jossa merkin tai mallin olemassaolon oikeutus riippuu ainoastaan kustannustehokkaasta valmistuksesta ja riittävän hyvistä myyntiluvuista. Tiukka kustannusten karsiminen pakottaa Citroënin luopumaan jopa ikonisesta kaasunestejousituksestaan, tehdas ilmoitti tästä vuoden 2015 kesällä.[14]

Konsernin sisäisessä työnjaossa Citroên on saanut designinsa osalta pitää astetta radikaalimpaa linjaa kuin konsernisisarensa Peugeot. Tällä on pyritty siihen, että saman konsernin merkit ja mallit eivät kilpailisi keskenään täsmälleen samojen kohderyhmien asiakkaista.

Citroën otti 2000-luvun myötä käyttöön perinteiset, André Citroënin kaudella käytössä olleet, C-alkuiset mallitunnukset. Ensimmäisenä markkinoille lanseerattiin C5, vuonna 2001 ja tätä seurasivat C3 (2002), C2 (2003), C4 (2004) sekä C1 ja C6 (2005). Lisäksi yhtiön mallivalikoimaan kuuluu eri kokoluokkien tila-autoja, crossovereita ja SUV:eja.

Kiinan ajoneuvomarkkinoilla Citroën on ollut läsnä jo vuodesta 1984 lähtien, jolloin yhtiö vei sinne Citroën CX -autoja korkealuokkaiseen vuokra-auto eli taksikäyttöön.[15] Vuonna 1992 kiinalainen Dongfeng Motor Corporation ja PSA perustivat yhteisyrityksen nimeltä Dongfeng Peugeot-Citroën Automobile (DPCA), joka valmistaa Citroënin eri malleja Kiinan markkinoille. PSA:lla on lisäksi Kiinan markkinoilla tytäryhtiö nimeltä Peugeot Citroën (China) Automotive Trade Co Ltd, joka vie Kiinaan sen ulkopuolella valmistettuja malleja.

Kiinan ajoneuvomarkkinat ovat nykyisin suurimmat maailmassa ja siksi myös PSA-konserni investoi tälle alueelle. DPCA:lle valmistuu yhtiön neljäs tehdas Chengdun kaupunkiin, Sichuanin maakuntaan ja tämän laitoksen on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2016 aikana. Yhtiön kolme muuta tehdasta sijaitsevat Wuhanin kaupungissa, Hubein maakunnassa. Yhtiön tähänastinen valmistuskapasiteetti Kiinassa on ollut noin 750 000 autoa vuodessa ja neljäs tehdas nostaa vuosituotannon yli miljoonaan autoon.[16]

PSA:n toinen yhteistyökumppani Kiinan markkinoilla on Chang'an Automobile (Group) Co Ltd, jonka kanssa se muodostaa vuonna 2010 perustetun, 50-50 -omistuspohjaisen yhteisyrityksen Changan PSA (CAPSA). Yhtiön tuore tuotantolaitos sijaitsee Shenzhenin kaupungissa, Guangdongin maakunnassa, ja sen tuotantokapasiteetti on 200 000 autoa vuodessa.[17] Tehtaan toiminta alkoi vuonna 2014, ensimmäisenä mallina Citroën DS -perustainen DS 5LS. Sitä seurasi yksinomaisesti Kiinan markkinoille kehitetty SUV-korinen DS 6WR.[18]

PSA Peugeot Citroën kärsi muiden ajoneuvovalmistajien tavoin vuoden 2009 myynnin romahduksesta. Lisäksi Euroopan talousalueen taantuvat myyntiluvut heikensivät yhtiön taloudellista tilaa 2010-luvun alussa. Peugeot-yhtiön, ja myös PSA-konsernin, enemmistöomistajana ollut Peugeot-suku ei saanut yhtiön taloutta ojennukseen, joten käytännössä ainoa keino pelastaa konserni joukkoirtisanomisilta oli saada lisärahoitusta muualta. Helmikuussa 2014 uutisoitiin, että PSA-konsernin uusi omistuspohja muodostuisi Peugeot-suvusta, jonka osuus yhtiöstä laskisi 25,4 prosentista 14 prosenttiin sekä Ranskan valtiosta ja kiinalaisesta Dongfeng Motorista, jotka molemmat omistavat yhtiöstä 14 prosentin siivun.[19]

DS
Citroën DS -mallien tunnus
Pääartikkeli: DS (automerkki)

Helmikuussa 2009 Pariisissa pidetyssä Citroënin 90-vuotisjuhlatilaisuudessa oli esillä konseptiauto DS Inside, joka herätti autotoimittajien keskuudessa spekulaatioita siitä, toisiko Citroën markkinoille takaisin legendaarisen DS-brändinsä.[20] Konseptiauto poiki sarjatuotantomallin Citroën DS3, joka tuotiin markkinoille tammikuussa 2010. Mallin varustus oli erittäin korkeatasoinen ja design vakio-C3:sta täysin poikkeava. Mallin ostajalla oli autoa tilatessaan mahdollisuus valita ja yhdistellä mitkä tahansa tarjolla olleet sisä- ja ulkovärit sekä varusteet.

Valmistajan mainos- ja markkinointimateriaalissa DS-logon yhteydessä oli teksti Different Spirit tai Distinctive Series, mutta PSA myös korosti mallin henkistä yhteyttä takavuosien premium-auto Citroën DS:ään.[21]

Koska PSA:lla oli Kiinassa jo yhteisyritys Dongfeng Peugeot-Citroën Automobile (DPCA), joka valmisti ja myi konsernin vakiomalleihin perustuvia autoja, premium-malli haluttiin nostaa perus-Citroënien yläpuolelle. DS3:n kaikki visuaalinen yhteys emomalli C3:een poistettiin, samoin nimiyhteys. DS-brändin alla valmistettavan auton valmistusta Kiinan markkinoille perustettiin marraskuussa 2011 Changan PSA Automobiles (CAPSA) -yhtiö, jonka tehdas aloitti syyskuussa 2013 Citroën DS5:een perustuvan DS 5 LS:n esisarjan valmistuksen.

Helmikuussa 2013 Euroopan markkinoille lanseerattiin ensimmäinen puhtaasti 'DS-mekkinen auto, DS 5, jonka keulassa oli Citroënin tunnuksen sijaan "DS"-logo. Premium-malli oli muuntunut omaksi merkikseen, jota myydään valikoitujen Citroën-edustajien liikkeissä.

Citroën autourheilussa

Citroën on merkittävä kilpailija Rallin maailmanmestaruussarjassa. Citroën voitti valmistajien maailmanmestaruuden vuosina 2003, 2004, 2005, 2008 ja 2009. Vuosina 2004, 2005 ja 2006 ranskalainen kuljettaja Sébastien Loeb voitti kuljettajien maailmanmestaruuden autonaan Citroën Xsara WRC. Vuonna 2007 Loeb voitti maailmanmestaruuden neljännen kerran peräkkäin autonaan uusi Citroën C4 WRC. Vuonna 2008 Loeb voitti ennätyksellisen viidennen perättäisen mestaruutensa, niin ikään Citroën C4 WRC autolla.

Citroën on toistaiseksi ainoa valmistaja, joka on voittanut merkkimestaruuden kolmessa FIA:n hallinnoimassa eri sarjassa: FIA Cross Country Rally World Cup -sarjassa viisi kertaa[22], WRC-sarjassa kahdeksan kertaa [22]) ja WTCC-sarjassa kerran.

Citroën on osallistunut myös Nuorten rallin maailmanmestaruussarjaan JWRC:hen Citroën C2 S1600 -autolla. Kimi Räikkönen ajoi Citroën Junior Team -tallissa, toinen talli on Citroën World Rally Team.

Citroën toimii yhteistyökumppanina Formula E -sarjassa kilpailevalle Virgin Racingille. Talli käyttää yhteistyön ansiosta nimeä DS Virgin Racing.[23]

Citroën Suomessa

Ensimmäiset Citroën-autot tuotiin Suomeen 1920-luvun alussa ja ensimmäisenä maahantuojana toimi Oy Auto-Traktor Ab, joka edusti myös muiden muassa yhdysvaltalaista Dodgea.[24] Vuonna 1929 eri puolilla maata oli yhteensä 12 Citroën-piirimyyjää.[25] Korpivaara & Halla Oy solmi vuonna 1934 maahantuontisopimuksen Citroënin kanssa. Sopimus edellytti tytäryhtiön perustamista, koska ranskalainen valmistaja ei halunnut antaa edustusta yhtiölle, jolla oli voimakas amerikkalaisten autojen edustus. Korpivaara oli 1920-luvulla tuonut maahan lyhyen aikaa Ford- ja Chevrolet-autoja ja samoin yhdysvaltalaisen Studebakerin edustus oli alkanut vuonna 1925. Käytännössä Citroënin maahantuontiyhtiö, Autoliike Teho Oy, oli kuitenkin olemassa vain paperilla. Ennen sotia Korpivaara aloitti vielä saksalaisten Adler- ja tšekkoslovakialaisten Škoda-autojen tuonnin.[26] Vuonna 1939 Citroën oli Suomen 11. eniten rekisteröity henkilöautomerkki 1,7 prosentin osuudella rekisteröidyistä autoista. Eurooppalaisista henkilöautomerkeistä se oli Opelin jälkeen toiseksi yleisin.[27]

Saksalaiset luovuttivat Suomen puolustusvoimille jatkosodan aikana yli 1 300 Citroën Typ 45 -kuorma-autoa korvauksena heidän takavarikoimistaan yhdysvaltalaisista Ford-kuorma-autoista. Sodan päätyttyä nämä autot kunnostettiin siviilikäyttöön lievittämään silloista huutavaa ajoneuvopulaa. Pitkälti toistasataa Citroën Typ 45 -kuorma-autoa rakennettiin linja-autoiksi.[28] Citroën-henkilöautojen tuonti pääsi käyntiin jälleen 1940-luvun lopulla, mutta tuontisäännöstelyn vuoksi rekisteröintimäärät olivat pieniä. Vuoden 1954 lopussa Suomessa oli rekisterissä 1 260 Citroën-henkilöautoa ja 466 Citroën-kuorma-autoa.[29] Citroën 2 CV:n persoonallinen luonne näkyi siinä, että suomalaiset 2 CV:n omistajat perustivat oman kerhon jo vuonna 1962. Pauli Toivonen voitti Citroën DS:llä Monte Carlo -rallin vuonna 1966, mutta voitosta kehkeytyneen skandaalin vuoksi hän kieltäytyi vastaanottamasta palkintoaan. Vuoden 1969 lopussa Suomessa oli rekisterissä 3 333 Citroën-henkilöautoa, jolla merkki sijoittui tilaston 24. sijalle.[30] Citroënin osuus Suomen henkilöautokannasta pysyi alle yhdessä prosentissa koko 1970-luvun ajan ja vuoden 1979 lopussa rekisterissä oli 8 208 autoa.[31]

Vuonna 1981 Korpivaara Oy perusti uuden tytäryhtiön, Auto-Bon Oy:n, hoitamaan Citroënin maahantuontia. 1980-luvulla Korpivaara toi maahan Citroënin ohella japanilaisia Toyota- ja Suzuki-autoja.[32] Vuonna 1984 Korpivaara Oy:n osake-enemmistö siirtyi Amer-yhtymän omistukseen.[33] Vuoden 1988 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli 17 545 Citroën-henkilöautoa ja se oli autokantatilaston 20. sijalla.[34] Citroën ehti olla Korpivaara Oy:n pisimpään edustama automerkki, kunnes maahantuojan toiminta päättyi 1990-luvulla. Vuonna 1996 Amer-yhtymä siirtyi pois autoalalta ja myi Citroënin maahantuontiyhtiön Auto-Bon Oy:n Oy Veho Ab:lle.[35] Vuoden 1999 lopussa Suomessa oli rekisterissä 45 129 Citroën-autoa. Yleisimmät mallit olivat tuolloin BX (11 977 autoa), Xantia (8 331), Xsara (5 862), ZX (4 260) ja AX (4 006). Citroën 2CV- ja Dyane-malleja oli rekisterissä yhteensä 1 476 autoa.[36]

Mallit

Pienet autot, kaupunkiautot
C1
Citroën Type C (1921–1926)Visa (1978–1988)C3 Pluriel (2003–2010)
2CV (1948–1990)Axel (1984–1992)C1 (2005–2014)
Dyane (1967–1983)AX (1986–1998)C3 II (2009–2016)
Acadiane (1978–1987)Saxo (1996–2003)DS3 (2009–2019)
Méhari (1968–1987)C3 (2002–2009)C-Zero (2010–)
LN ja LNA (1976–1986)C2 (2003–2009)C1 II (2014–2022)
C3 III (2016–)

Alempi keskiluokka, pienet perheautot
DS4 SoChic
Ami 6, 8 ja Super (1961–1978)Elysée (2002–2012)DS4 (2011–)
ZX (1991–1998)C4 (2004–2010)C-Elysée II (2012–)
Xsara (1997–2006)C4 II (2010–)
C4 III (2020–)

Ylempi keskiluokka, isot perheautot
C5 II
Citroën Type A (1919–1921)Citroën Rosalie 8, 10 (1932–1934)
Citroën B2 (1921–1926)Citroën Traction Avant 7, 11 CV (1934–1957)
Citroën B10 (1924)GS ja GSA (1970–1986)
Citroën B12 (1924–1926)BX (1982–1994)
Citroën B14 (1926–1928)Xantia (1993–2001)
Citroën C4 (1928–1932)C5 (2001–2008)
C5 II (2008–)

Suuret autot
Citroën C6 II
C6 (1929–1932)CX (1974–1991)
Rosalie 15 CV (1932–1934)XM (1989–2000)
Traction Avant 15 CV (1938–1956)C6 (2005–2012)
DS ja ID (1955–1975)DS5 (2011–2016)
SM (1970–1975)C6 II (2016–)
C6 (Kiina, 2016–)

Crossoverit ja SUV:t
C4 Aircross
C-Crosser (2007–2012)C4 Aircross (2012–2020)
C4 Cactus (2014–)C3-XR (Kiina, 2014–)

Tila-autot
Grand C4 Picasso II
Évasion (1994–2002)Citroën Xsara Picasso (1999–2010)
C8 (2002–2014)Grand C4 Picasso ja C4 Picasso (2006–2013)
Citroën C3 Picasso (2008–2017)C4 Picasso II ja Grand C4 Picasso II (2013–)

Pienet pakettiautot
Berlingo II (facelift)
Citroën 10HP (1919–1927)Citroën C4 (1928–1932)
Citroën 10U12 (1933-1934) ja 11U12 (1935)2CV camionnette (1951–1978)
Acadiane (1978–1987)C15 (1984–2005)
Berlingo (1996–2009)Nemo (2008–2017)
Berlingo II (2008–2018)
Berlingo III (2018–)

Suuret pakettiautot
Jumpy II

Jumpy III (2016–)

TUB - TUC (1939–1942)Type H (1948–1981)
C32 ja C35 (1974–1991)C25 (1981–1994)
Jumper (1994–2006)Jumpy (1994–2006)
Jumper II (2006–)Jumpy II (2007–2016)

Kuorma-autot, alustat
U55 Cityrama Currus
Citroën C6 (1930–1933)Citroën 29 (1933–1934)
Citroën 32 (1934–1939)T23 (1935–1969)
T45 ja T46 (1934–1953)55-sarja (1954–1967)
Citroën N / P -sarja (Belphégor) (1965–1974)K-sarja (1969–1974)

Prototyypit, konseptiautot
Citroën prototype C10 1956
Citroën C-Métisse, Pariisin autonäyttely 2006
Citroën Prototype C (1955)Karin (1980)Xénia (1981)
Eco 2000 (1984)Eole (Geneve 1986)Zabrus (1986)
Activa (1988)Activa II (1990)Citella (1992)
Xanae (1994)Berlingo Bulle (1996)C3 Lumière (1998)
C6 Lignage (1999)Osée (Pininfarina) (2001)C-Crosser (2001)
C-Airdream (Pariisi 2002)C-AirLounge (Frankfurt 2003)C-SportLounge (Frankfurt 2005)
C-AirPlay (Bologna 2005)C-Buggy (Madrid 2006)C-Métisse (Pariisi 2006)
C5 Airscape (2007)C-Cactus (Frankfurt 2007)GT by Citroën (Pariisi 2008)
Hypnos (Pariisi 2008)Revolte (Frankfurt 2009)Survolt (Geneve 2010)
Citroën High Rider (Geneve 2010)GQ (Geneve 2010)Metropolis (Shanghai 2010)[37].
Lacoste (Pariisi 2010)Tubik (Frankfurt 2011)DS Numéro 9 (2012)
Cactus (Frankfurt 2013)C-XR (Peking 2014)AirCross (Shanghai 2015)

Lähteet
  1. Vincent Cobée www.stellantis.com. Viitattu 21.2.2021. (englanniksi)
  2. Mentions légales - Citroën FR citroen.fr.
  3. Citroën historia citroen.fi.
  4. Citroënmania.com citroen-mania.com.ar. Arkistoitu 6.7.2011. Viitattu 25.5.2015.
  5. Citroën DS: They Said it Was 20 Years Ahead of its Time vintagecars.about.com. Arkistoitu 4.1.2007. Viitattu 25.5.2015.
  6. André Citroën - Encyclopédie Universalis universalis.fr. .
  7. 1923 5CV Citroën, National Museum of Australia nma.gov.au. Arkistoitu 29.5.2015. Viitattu 29.5.2015.
  8. BBC - Autos - Twelve decades of diesel bbc.com.
  9. 22 CV Traction Avant citroenet.org.uk.
  10. Citroën History uniquecarsandparts.com.au.
  11. citroencarclub.com - Citroen's Partnerships citroencarclub.com. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 30.6.2015.
  12. The Group History.
  13. Renault Trucks Corporate - Since 1894 (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. Untuvatunnelma historiaa - Citroën luopuu perinteestään - Iltalehti, 3.7.2015
  15. Citroen CX Taxi Cabs
  16. Dongfeng Peugeot Citroën Automobile Begins Construction of a Fourth Plant in China
  17. Changan PSA Automobiles Co., Ltd Profile
  18. PSA launches DS compact crossover in China - Automotive News Europe. 10.10.2014
  19. Peugeot signs rescue deal with China's Dongfeng Motor - BBC News 19.2.2014
  20. Nouvelles Citroën DS: le concept DS Inside ouvre le bal, CnetFrance
  21. PSA Peugeot Citroën - DS
  22. Citroën Racing Rally : Record of achievements citroenracing.com.
  23. Gary Watkins: Citroen DS brand joins forces with Virgin in Formula E for 2015/16 Autosport.com. 27.6.2015. Viitattu 5.12.2016.
  24. U. E. Moisala: Auto Suomessa: auton kaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1983, s. 95. Helsinki: Autoalan Keskusliitto ry ja Autotuojat ry, 1983. ISBN 951-99459-8-9.
  25. Moisala 1983, s. 97.
  26. Kimmo Levä (toim.): Mobilia-vuosikirja 1992, s. 53. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1992.
  27. Moisala 1983, s. 100.
  28. Pertti Leinomäki, Kimmo Nylander, Jorma Rajasalo ja Reima Tylli: Lähiöiden punaiset: Oy Liikenne Ab, s. 28. Helsinki: Kustantaja Laaksonen, 2010. ISBN 978-952-5805-25-3.
  29. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956, s. 211–212. Helsinki: Otava, 1955.
  30. Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 50–51. Helsinki: Alfamer Oy, 2002. ISBN 952-5089-71-1.
  31. Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (3. painos), s. 54. Helsinki: Alfamer Oy, 2013. ISBN 978-952-472-003-8.
  32. Moisala 1983, s. 376.
  33. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1985, s. 93. Helsinki: Otava, 1984.
  34. Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1990, s. 42. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1990.
  35. Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1997, s. 325. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1997.
  36. Kari Pynnä: Näillä ajamme: autokantatilasto 31.12.1999. Tekniikan Maailma 11/2000, s. 151–152. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet Oy.
  37. Citroën Metropolis: elle sera commercialisée ... en Chine - Caradisiac 27.10.2010

    Aiheesta muualla
    Stellantis
    Merkit
    Nykyiset

    Abarth | Alfa Romeo | Chrysler | Citroën | Dodge | DS | Fiat | Fiat Professional | Jeep | Lancia | Maserati | Opel | Peugeot | Ram | SRT | Vauxhall

    Sidokset
    FCA Italy
    Tytäryhtiöt

    Abarth & C. | Alfa Romeo Automobiles | Citroën Automobiles | Fiat Automobiles | Fiat Professional | Lancia Automobiles | Fiat Auto Argentina | Fiat Brasil | Fiat Auto Poland | Opel Automobile | Peugeot Automobiles | Sevel

    Nyk. yhteisyritykset

    Fiat Automobili Srbija (67 %) | Fiat India Automobiles (50 %) | GAC Fiat Automobiles (50 %) | Tofaş Türk Otomobil (37,8 %)

    Ent. yhteisyritykset

    Nanjing Fiat Automobile

    FCA US

    Katso tiedot yhtiöstä ja sen tuotteista omasta mallineestaan

    Comau | Fiat Powertrain Technologies (VM Motori) | Italiana Editrice (77 %) (La Stampa |Il Secolo XIX) | Magneti Marelli | Maserati | Teksid (84,8 %)

    Toimipaikat

    Luettelo Stellantis-yhtiön tehtaista | Lingotto (entinen) | Nardò Ring (entinen)

    Avainhenkilöt

    Giovanni Agnelli | Gianni Agnelli | Andrea Agnelli | John Elkann | Carlos Tavares

    Muut tärkeät yhtiöt

    CNH Industrial | Iveco Group | Ferrari | Exor | Fiat S.p.A. | Fiat Aviazione | Fiat Ferroviaria | Fiat Industrial

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.