Churandy Martina
Churandy Martina (s. 3. heinäkuuta 1984 Curaçao, Alankomaiden Antillit) on Alankomaita edustava pikajuoksija. Hän edusti Alankomaiden Antilleja vuoteen 2010 asti, jolloin Antillien autonominen asema lakkautettiin.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Churandy Martina. | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Maa: Alankomaiden Antillit | |||
Pan-Amerikan kisat | |||
Kultaa | Rio 2007 | 100 m | |
Maa: Alankomaat | |||
EM-kilpailut | |||
Kultaa | Helsinki 2012 | 200 m | |
Kultaa | Helsinki 2012 | 4 × 100 m | |
Kultaa | Amsterdam 2016 | 100 m | |
Pronssia | Berliini 2018 | 4 × 100 m |
Ura
Martina juoksee päämatkoinaan 100 ja 200 metriä. Hänen ennätyksensä 100 metrillä on 9,91, jonka hän juoksi Lontoon olympialaisten 2012 finaalissa, jossa hän sijoittui Tyson Gayn dopinghylkäyksen jälkeen viidenneksi[1]. Vuoden 2008 kesäolympialaisten finaalissa hän oli neljäs ajalla 9,93. Martinan 200 metrin ennätys on vuonna 2016 juostu 19,81. Hän juoksi Pekingin olympialaisten 200 metrin finaalissa ajan 19,82 ja sijoittui hopealle, mutta hänet hylättiin noin pari tuntia kilpailun jälkeen. Yhdysvallat teki protestin juoksusta, sillä Martina oli tehnyt ratarikon. Protesti meni läpi ja hänet hylättiin, jolloin Ateenan kultamitalisti Shawn Crawford nousi hopealle ja Walter Dix pronssille. Kolmantena maaliin tullut Wallace Spearmon hylättiin heti juoksun jälkeen samasta syystä.[2] Lontoon 2012 ja Rio de Janeiron 2016 olympialaisissa Martina oli 200 metrillä viides[3].
Martina voitti 200 metrin Euroopan-mestaruuden Helsingissä 2012 ajalla 20,42. Hän voitti Helsingin EM-kilpailuista toisenkin kullan, kun hän juoksi toisen osuuden Alankomaiden 4 × 100 metrin viestijoukkueessa. Alankomaiden voittoaika oli 38,34.[3] Yleisurheilun EM-kisoissa 2016 hän voitti 100 metrin kultaa. Hän myös oli nopein 200 metrin finaalissa, mutta hänet hylättiin ratarikon vuoksi. Berliinin EM-kilpailuissa 2018 hän sai pronssia 4 × 100 metrin viestissä.
400 metriä Martina on juossut aikaan 46,13 El Pasossa vuonna 2007.
Martina kantoi Alankomaiden Antillien lippua vuosien 2004 ja 2008 kesäolympialaisten avajaisissa.
Saavutukset
Vuosi | Kilpailu | Paikka | Sijoitus | Laji |
---|---|---|---|---|
2002 | South American Games | Belém, Brasilia | 1. | 100 m |
2005 | Maailmanmestaruuskilpailut | Helsinki, Suomi | 6. | 4 × 100 m viesti (Goeloe, Rafaela, Duzant) |
Central American and Caribbean Championships | Nassau, Bahama | 3. | 100 m | |
Central American and Caribbean Championships | Nassau, Bahama | 2. | 4 × 100 m viesti | |
2006 | Central American and Caribbean Games | Cartagena, Kolumbia | 1. | 100 m (10,06 = kisaennätys) |
Central American and Caribbean Games | Cartagena, Kolumbia | 1. | 4 × 100 m viesti | |
2007 | Pan-Amerikan kisat | Rio de Janeiro, Brasilia | 1. | 100 m |
Maailmanmestaruuskilpailut | Osaka, Japani | 5. | 100 m | |
Maailmanmestaruuskilpailut | Osaka, Japani | 5. | 200 m | |
2008 | Kesäolympialaiset | Peking, Kiina | 4. | 100 m |
Kesäolympialaiset | Peking, Kiina | hylätty | 200 m | |
2010 | Central American and Caribbean Games | Mayagüez, Puerto Rico | 1. | 100 m |
Central American and Caribbean Games | Mayagüez, Puerto Rico | 1. | 200 m | |
Central American and Caribbean Games | Mayagüez, Puerto Rico | 3. | 4 × 100 m viesti | |
2012 | Euroopan-mestaruuskilpailut | Helsinki, Suomi | 1. | 200 m |
Euroopan-mestaruuskilpailut | Helsinki, Suomi | 1. | 4 × 100 m viesti | |
Kesäolympialaiset | Lontoo, Britannia | 5. | 100 m | |
Kesäolympialaiset | Lontoo, Britannia | 5. | 200 m | |
Kesäolympialaiset | Lontoo, Britannia | 5. | 4 × 100 m viesti | |
2013 | Maailmanmestaruuskilpailut | Moskova, Venäjä | 7. | 200 m |
Maailmanmestaruuskilpailut | Moskova, Venäjä | 5. | 4 × 100 m viesti | |
2014 | Euroopan-mestaruuskilpailut | Zürich, Sveitsi | 4. | 200 m |
2016 | Euroopan-mestaruuskilpailut | Amsterdam, Alankomaat | 1. | 100 m |
Euroopan-mestaruuskilpailut | Amsterdam, Alankomaat | hylätty | 200 m | |
Kesäolympialaiset | Rio de Janeiro, Brasilia | 5. | 200 m | |
2018 | Euroopan-mestaruuskilpailut | Berliini, Saksa | 6. | 100 m |
Euroopan-mestaruuskilpailut | Berliini, Saksa | 3. | 4 × 100 m viesti | |
2019 | Maailmanmestaruuskilpailut | Doha, Qatar | hylätty | 4 × 100 m viesti |
Ennätykset
- Lähde: Tilastopaja[3]
Ulkoradat
- 100 m – 9,91 (2012) – Alankomaiden ennätys
- 200 m – 19,81 (2016) – Alankomaiden ennätys
- 400 m – 46,13 (2007) – Alankomaiden Antillien ennätys
Martina on myös juossut 100 metriä tuulituloksena 9,76 El Pasossa, Teksasissa 13.5.2006. Tuulta oli 6,1 m/s.
100 metrillä Martinalla on nimissään myös Alankomaiden Antillien ennätys 9,93 vuodelta 2008.
200 metrillä Martinalla on nimissään myös Alankomaiden Antillien ennätys 20,08 vuodelta 2010.
Sisäradat
- 60 m – 6,58 (2010) – Alankomaiden Antillien ennätys
- 200 m – 21,54 (2006)
Lähteet
- Churandy Martina Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
Viitteet
- Men 100 m tilastopaja.org. Viitattu 14.8.2016. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- Bolt Breaks World Record and Wins Gold Again NYTimes.com. 20.8.2008. The New York Times Company. Viitattu 20.8.2008. (englanniksi)
- Churandy Martina tilastopaja.org. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Churandy Martina Wikimedia Commonsissa
1934: Christiaan Berger | 1938: Martinus Osendarp | 1946: John Archer | 1950: Étienne Bally | 1954: Heinz Fütterer | 1958: Armin Hary | 1962: Claude Piquemal | 1966: Wiesław Maniak | 1969: Valeri Borzov | 1971: Valeri Borzov | 1974: Valeri Borzov | 1978: Pietro Mennea | 1982: Frank Emmelmann | 1986: Linford Christie | 1990: Linford Christie | 1994: Linford Christie | 1998: Darren Campbell | 2002: Francis Obikwelu | 2006: Francis Obikwelu | 2010: Christophe Lemaitre | 2012: Christophe Lemaitre | 2014: James Dasaolu | 2016: Churandy Martina | 2018: Zharnel Hughes | 2022: Marcell Jacobs |
1934: Christiaan Berger | 1938: Martinus Osendarp | 1946: Nikolai Karakulov | 1950: Brian Shenton | 1954: Heinz Fütterer | 1958: Manfred Germar | 1962: Owe Jonsson | 1966: Roger Bambuck | 1969: Philippe Clerc | 1971: Valeri Borzov | 1974: Pietro Mennea | 1978: Pietro Mennea | 1982: Olaf Prenzler | 1986: Vladimir Krylov | 1990: John Regis | 1994: Geir Moen | 1998: Doug Walker | 2002: Konstantínos Kentéris | 2006: Francis Obikwelu | 2010: Christophe Lemaitre | 2012: Churandy Martina | 2014: Adam Gemili | 2016: Bruno Hortelano | 2018: Ramil Quliyev | 2022: Zharnel Hughes |